Palasimme viikko sitten Malediiveilta. Viikko on mennyt sumussa, sillä sairastuin heti kotiin päästyämme denguekuumeeseen (onneksi ei matkalla!). Nyt, kun ajatus taas kulkee, on mieli haikea ja ikävä Malediiveille kova. En osaa sanoin kuvata sitä tunnetta, joka noilla paikallissaarilla valtaa koko kropan: jokin totaalisen rentoutumisen ja arjen yläpuolella olemisen cocktail.
Edellisestä matkasta Malediivien maisemiin oli kulunut neljä vuotta ja kun pääsimme Dhangethin paikallissaarelle pitkien lentojen ja Malessa odottelun ja vajaan kahden tunnin pikavenematkan jälkeen, olo oli jännittyneen odottavainen: onko tämä paikallissaari yhtä ihana kuin ne joissa olemme vierailleet aikaisemmin? Meitä oltiin vastassa tuttuun tapaan saaren satamassa kärryn kanssa. Kävelimme guest housen omistajan kanssa satamasta lyhyen matkan saaren pääkatua majoitukselle. Ensi vaikutelma ei ollut hyvä eikä huono. Guest housessa saimme heti huoneet ja meille tuotiin virkistykseksi kookosjuomat. Kello oli jo kuusi illalla ja lapset halusivat päästä vielä uimaan ja vaihtoivat äkkiä päälleen uima-asunsa. Emme malttaneet ollenkaan jäädä majoitukselle, vaan lähdimme kohti kadun päässä siintävää merta. Tajusin rantaan päästyämme, että emme tiedä missä on bikiniranta. Onneksi guest housen omistaja huomasi lasten malttamattomuuden ja tuli perässämme rannalle. Hän lähti näyttämään tietä saaren läpi bikinirannalle. Aurinko laski lintujen sirkuttaessa ja päästessämme vihdoin valkoisena hohtavat hiekan ja turkoosin meren ääreen.
Heräsimme ensimmäisenä aamuna viiden jälkeen guest housen viereisen moskeijan rukouskutsuun. Tämän olin jo unohtanut Malediivien paikallissaarista. Onneksi viikon mittaan rukouskutsuihin taas tottui ja ne toimittivat kellon virkaa joutilaassa päivärytmissämme. Emme tosi nousseet päivään vielä viiden jälkeen aamusta, vaan kuljimme lyhyen matkan aamiaisravintolaamme yhdeksän kieppeillä. Seuraavan viikon aikana pääsimme vähitellen kiinni saaren rentoon tunnelmaan ja tutustuimme sen ihaniin, ystävällisiin asukkaisiin. Millainen saari Dhangethi on?
Dhangethin rannat
Dhangethin bikini beach löytyy saaren eteläkärjestä. Sinne on kiva kävelymatka rantaa pitkin pääkadulta palmujen reunustamaa kujaa pitkin. Ranta on leveä valkohiekkainen ja matala ja on n. 150 m pitkä.Rantaa reunustaa puita ja kasvillisuutta, jotka tarjoavat mukavasti varjoa päivän kuumuudessa. Rannalla on muutamia rantatuoleja, mutta osa niistä on rikki. Valkoisia muovituoleja on useita ja niille on kiva laittaa tavarat hiekalta suojaan, vaikka rannalla oleiluun ne eivät ole kovin mukavia. Tilaa rannalla löytyi helposti, koska ranta on sen verran leveä. Vesi rannan edustalla on matalaa ja muodostaa laguunin. Laskuveden aikaan saa kävellä pitkälle, että vettä on edes vyötärölle. Laguunissa oli yllättävän paljon elävää korallia ja kaloja ja kannattaa mennä snorklailemaan suoraan rannalta. Vedessä on jonkin verran levää, mutta ei häiritsevästi. Rannalla on vesiurheilukoju, josta voi vuokrata vesijettejä, vesisuksia, liitovarjon, suppilaudan. Turisteja oli aika vähän eikä monikaan käyttänyt vesiurheilukojua.
Heti bikinirannan vieressä, aidalla erotettuna, on upea paikallisranta. Rantaa käyttävät Live aboard -veneet illallisviettoihinsa ja myös paikalliset käyvät siinä uimassa. Suosikkipaikkani saarella oli rannalla olevat verkkokeinut, joissa oli mukava lukea tai vain nautiskella upeista maisemista. Rannalla on kaksi isoa taulua, jossa kielletään bikinien käyttäminen, mutta silti siellä oli jatkuvasti turisteja bikineissään tai miehiä ilman paitaa. Laskuveden aikaan veteen muodostuu sand bankeja. Vesi on tässä kohtaa todella kirkasta ja pohja puhdas koralleista ja levästä. Dhanghethin rannoilla emme kertaakaan törmänneet lasinsiruihin, kuten muilla rannoilla. Kuljimmekin viikon pitkin saarta ilman kenkiä.
Ravintolat
Dhangethilla on neljä varsinaista ravintolaa. Niistä kolme on saaren länsirannalla, tiellä matkalla bikini beachille. Nistä oli upeat auringinlaskumaisemat. Useimmissa guest houseissa ja hotelleissa on omat ravintolat. Guest housessamme Dhangethi Innissä ei ollut poikkeuksellisesti omaa ravintolaa, vaan se oli tehnyt sopimuksen läheisen Moon Cafen kanssa ja saimme nautiskella mitä parhaista aamiaismaisemista suoraan rannalla. Aamiaisen sai valita ravintolan listalta ja tarjolla oli ne perinteiset Mas Huni (tonnikala-kookosmössöä ohuella leivällä), continental (kolme paahtoleipää, kananakki, munakas, hilloa ja voita) tai valmiita sandwichejä. Moon Cafe ja saaren muut ravintolat Compass Beach & Bistro, Hawaee ja Monalaz cafee olivat kaikki samaa hintaluokkaa ja listakin niissä oli pääosin sama. Tarjolla on paistettuja riisejä tai noodeleita kanalla, tonnikalalla, naudalla tai kasviksilla, paikallista curryä, sandwichejä, subeja, pizzaa, tonnikalapihvejä, kanapihvejä sekä grillattua kalaa. Perusannokset maksoivat 45-70 myr eli 3-5 €. Pizza ja pihvit olivat vähän kalliimpia, 100-130 myr eli 7-9€. Yhtenä iltana söimme tuoretta riuttakalaa ja se maksoi 30€ kahdelle ja oli todella hyvää. Meidän suosikkipaikka oli Compass Beach & Bistro , joka oli paitsi todella viihtyisästi sisustettu suoraan rannalle, myös palvelu siellä oli aivan erinomaista. Hawaee-ravintolassa kävimme syömässä short eatseja lounaaksi eli paikallisia pikkusyötäviä. Ne maksoivat 4-7 myr eli 30-50c /kpl. Noita olemme syöneet myös edellisillä reissuillamme lounaaksi.
Infrastruktuuri
Dhangethilla useita pieniä supermarketteja, joissa kaikissa on aika lailla sama valikoima yksinkertaisia elintarvikkeita. Osassa käy korttimaksu, mutta ei kaikissa. Siksi käteistä on hyvä olla mukana. Saarella on pankkiautomaatti, josta voi nostaa paikallista valuuttaa, mutta dollareilla pärjää kaikkialla. Takaisin saa yleensä rufioissa. Saarella on useampi matkamuistomyymälä ja uskoisin sen johtuvat siitä, että saarella käy live aboardeilta turisteja vierailulla ja ilmeisesti myös läheisiltä resorteilta tutustumassa. Mitään ruuhkaa saarella ei turisteista silti ole päivälläkään. Saarelta löytyy pieni sairaala, klinikka, poliisi, koulu, päiväkoti, parturi, ompelimo, mopokorjaamoita pari. Saarella asuu n. 1200 henkeä eli paikallissaareksi aika paljon. Saari on hyvin aidon paikallisen oloinen.
Majoitus
Dhangethilla on 13 guest housea ja hotellia. Me varasimme tälle ensimmäiselle saarelle tapamme mukaan huoneet pienestä guest housesta. Dhangethi Innissä oli vain neljä huonetta, joista me varasimme kaksi. Näissä pienissä guest houseissa on aina palvelu ihan huippuluokkaa. Meidän huoneemme olivat yksinkertaisesti sisustettuja, mutta siistejä ja puhtaita. Sängyt olivat todella kovat meillä oli kyllä viikon jälkeen selät jumissa. Guest Housessa ei tosiaan ollut ravintolaa, mutta siellä oli yhteiskäyttöinen keittiö, jossa olisi halutessaan voinut kokkailla. Keittiöstä sai hakea vesipulloja omaan käyttöön niin paljon kuin halusi. Hotelli oli pääkadulla, josta matkaa bikinirannalle oli noin 600m.
Dhangethin majoitushinnat alkavat 40€/huone/yö. Kalleimmat hotellit maksavat 150€/yö/huone. Näihin hintoihin sisältyy yleensä aamupala. Dhangethilla tyypillisesti myydään majoituksen kautta lounas hintaan 10$/hlö ja illallinen 15$/hlö. Illallinen sisältää alkupalan, pääruoan ja jälkiruoan sekä juomat. Aamiainen maksaa kaikkialla 5$ erikseen ostettuna. Olemme todenneet, että käymme mieluummin saarten eri ravintoloissa kuin ostamme puoli- tai täyshoidon, vaikka ruoka taitaa olla aika lailla samaa kummassakin vaihtoehdossa.
Mitä tehdä dhangethilla?
Malediiveille varmaankin tullaan auringon ja meren peräässä. Dhangethilla on erinomaisen mahdollisuudet nauttia niistä. Meidän päivät kuluivat enimmäkseen bikini beachilla puiden varjossa lukien, snorklaten laguunissa ja uiden. Dhangethin lähellä on Malediivien paras mahdollisuus nähdä valashaita ja mantoja ja siksi olimme guest housemme järjestämällä retkellä näiden perässä. Näimme sekä valashain että mantoja, mutta täytyy sanoa, että viiden tunnin retki oli v shain ehdimme nähdä ihan pikaisesti ennen kuin se meni ihmispaljoutta pakoon syvälle. Retki maksoi 60€/hlö. Retki oli vain meidän perheelle, mutta samoilla vesillä oli kymmenkunta muuta venettä samalla asialla. Osassa veneistä oli paljn turisteja. Dhangethilla lähes kaikki majoitukset järjestävät vastaavan retken, lisäksi järjestetään snorklausretkiä riutalle, mantaretkiä, delfiiniretkiä, kilpikonnaretkiä, sand bank -retkiä, auringonlasku veneilyä, resort-retkiä, kalastusretkiä. Jos siis rannalla oleilu ei ole oma juttu, niin aktiviteettejä löytyy paljon muitakin.
Me olimme viime vuonna Dhanghetissa niin ikään ja vieläpä samassa majapaikassa. Pidimme paikasta ja erityisesti aktiiviteista, joita päivittäin valitsimme. Mantoja ja valashaita tuli mukavasti nähtyä ja saimme niistä reilusti hyviä kuvia. Korallit eivät tosin valitettavasti kovin hyvässä kunnossa olleet, mutta mukavaa snorklaaminen oli silti. Kävimme ensimmäistä kertaa myös yösnorklaamassa!
Dhangethilla olisi ollut kyllä kivasti tarjolla eri aktiviteettejä, mutta keskityttiin nyt enemmän ihan vaan rentoutumiseen. Snorklattiin vaan siinä bikinirannan edessä tällä kertaa ja jätettiin snorklausretki seuraavalle saarelle. Yösnorklaus kuulostaa jännittävältä!
Minunkin suosikkipaikka kuvien perusteella olisivat nuo riipputuolit. Jo pelkästään kuva niin puoleensavetävä!!!
Taisin edellisten reissujen perusteella odottaa enemmän riipputuoleja kuin rantaa ja oli tosi kiva, että Dhangethissa oli ihan täydellinen paikka riipputuoleiluun.
Oi, Malediivit ovat buget listallani, mutta vielä en ole päässyt tuonne. Niin ihania kuvia. Ja pikaiset paranemiset sinne!
Kiitos paranemistoivotuksista. Alkaa onneksi olo olla voiton puolella jo taas.
Malediivit on kyllä ehdottomasti käymisen arvoinen paikka ja näin neljänkin reissun jälkeen haavailen paluusta.
Taivaallisen näköiset rannat ja noissa riipputuoleissa mekin varmasti vietettäisiin melkoisesti aikaa. Ei hassumman oloinen majapaikkakaan, mutta mentäisiin kyllä myös ravintoloihin syömään ihan erikseen. Hintatasokin vaikuttaa ihan kohtuulliselta. Dengue ei kyllä ole mukava tauti, vaikkei omakohtaista kokemusta olekaan, hyvä että on jo voitettu kanta.
Hintataso paikallissaarilla on kyllä tosiaan kohtuullinen, vaikka moni mieltää Malediivit luksuskohteeksi. Toki resorteissa saa maksaakin kaikesta.
Oi ei, denguekuume ei ollu mielekäs tuliainen reissulta :/ tsemppiä! Tässä tuli itsellekin ikävä Malediiveille! 🙂 ja tuli monessa kuvassa Maafushi mieleen, tosin ei oo mitään muutakaan saarta mihin verrata 😀 Joskus olis ihana palata tuonne kun lapset on isompia, niin pääsis käymään retkilläkin, viimeksi jäi välistä parivuotiaan kanssa.
Kyllähän näissä kaikissa paikallissaarissa on jotain samaa. Maafushi oli kyllä todella paljon vilkkaampi ja enemmän hotelleja ja turisteja. Dhangethilla oli meidän makuun mukavan rauhallista.
Useita vuosikymmeniä sitten Malediiveilla turisteilla ei vielä ollut mitään asiaa paikallissaarille – paitsi niille tehtävillä päiväretkillä. Yhdellä sellaisella olin ja mukana oli myös, taisi olla ruotsalainen matkanjärjestäjä, ruotsalainen perhe ja heidän pari todella vaaleaa arviolta 7-vuotiasta lasta. Heissä oli sitten paikallisilla lapsilla ihmettelemistä, taisivat oikeasti luulla heitä enkeleiksi!
Sittemmin turistit ja paikalliset ovat tainneet sekoittua niin, että kaikki paikalliset lapsetkin ovat jo tuttuja ihan vaaleidenkin lasten kanssa.
Paikallissaaret avautuivat tosiaan tuossa 2000- luvun alkupuolella ja varmasti sitä ennen PN ollut eksoottista nähdä etenkin valkoisia lapsia paikallissaarilla. Viime reissulla 4 jotta sitten meidän lapset pelasivat jalkapalloa paikallislasten kanssa hyvällä yhteistyöllä. Aika vähän turistilapsia paikallissaarilla tosin on edelleen ja suurin osa tuonne reissavista tuntuu olevan pariskuntia.