Siitä saakka, kun kävin soolomatkalla Venetsiassa keväällä 2019, olen kaivannut päästä sinne takaisin. No, te tiedätte mikä maailmantilanne on ollut, enkä siis ole päässyt toteuttamaan uutta reissua kaupunkiin. Olin puhunut meidän keskimmäisen lapsen kanssa Venetsian matkasta myös, sillä hän piti kovasti Roomasta 10-vuotisreissullaan ja oli kiinnostunut näkemään myös tämän toisen kuuluisan italialaiskaupungin. Patoutunut matkakuume kulminoitui sitten Finnairin lentotarjoukseen tänä keväänä heti sen jälkeen, kun olin varannut minulle ja miehelle matkan Portoon. Two is better than one! Niinpä varhaisena toukokuisena aamuna suuntasimme 14-vuotiaan kanssa kaksin sinivalkoisin siivin kohti kapeita kujia ja kanaaleja ylittäviä siltoja.
Saapuminen Venetsiaan
Siinä missä viime reissulla ihastus Venetsiaan vaati muutaman päivän makustelun, tällä kertaa heittäydyin Venetsian maagiseen tunnelmaan jo heti, kun lähdimme kävelemään Piazzale Romalta Santa Crocen läpi kohti majoitustamme San Polon sestieressä, siitäkin huolimatta että tälläkin kertaa satoi vettä. Bussi osoittautui muuten erittäin käteväksi kulkupeliksi lentokentältä kaupunkiin. Viimeksi otin Alilagunan vesibussin, mutta se maksoi tuplasti sen minkä bussi ja kesti pidempään. Bussit lähtevät heti terminaalin ulkopuolelta Marco Polon lentokentältä ja päätyvät tuonne Piazzale Romaan, joka on juna-aseman vieressä. Varsinkin jos majoittuu Cannaregiossa, Santa Crocessa, Dorsodurossa tai San Polossa, on tuolta bussiasemalta kävelymatka näihin sestiereihin.
Mikä Venetsiassa kiehtoo?
Kun ylittää sillan Piazzale Romalta herttaisen Giardino Papadopolin vieritse ja pääsee ensimmäiselle kanaalille, tulee sellainen olo, että siirtyy johonkin toiseen maailmaan tai todellisuuteen. Täällä ei ole autoja, ei pyöriä tai sähköpotkulautoja. Kapeat kujat muodostavat sokkeloita ja ne katkaisee aina uusi kanaali tai silta. Juuri tätä minä rakastan ja jään Venetsiasta kaipaamaan tämänkin matkan jälkeen. Parasta on vain antaa itsensä eksyä ja mennä sinne missä näyttää mielenkiintoisimmalta. Ja kuitenkin Venetsiassa on myös helppo suunnistaa katujen varsilla olevien kylttien perusteella: kyltissä olevat nuolet opastavat matkailijan Rialtolle, San Marcolle, Piazzale Romalle, Ferrovialle (junalle), Fondamente Novelle, All’Accademican sillalle riippuen siitä missä sestieressä eli kaupunginosassa liikut. Kylttejä ei välttämättä ihan heti huomaa, eikä niitä ole ihan joka kadunkulmassa, joten vaatii hiukan totuttelua ensin, että ne löytää. Matkaseurastani olikin hauskaa bongailla kylttejä ja sukeltaa sotoportegon läpi avautuvalle uudelle reitille, jonka kuvitteli jo umpikujaksi. Se onkin yksi Venetsian viehätyksistä! Missään muualla ei ole samanlaista ja sitä taianomaisuutta onkin vaikea kuvailla. Venetsia myös vaatii enemmän kuin päiväretken, jotta pääsee sisälle ainutlaatyiseen tunnelmaan ja löytää kolkat turistialueiden ulkopuolella.
Venetsian nähtävyyksiä
Seuralaiseni oli ensimmäistä kertaa Venetsiassa ja halusi kuitenkin nähdä myös ne kaikkien tuntemat paikat eli San Marcon, Huokausten sillan, näkymän Accademia-sillalta. Rialtoa ei edes pystynyt välttämään, sillä majoituksemme oli hyvin lähellä sitä San Polon sestieressä. Sijainti olikin aivan erinomainen, sillä Venetsiassa haasteena on se, että toiselle puolelle Canal Grandea pääsee vain neljän sillan kautta eli Rialton, Accademian ja rautatieaseman vieressä olevien Scalzin tai Constituzionen ylittämällä. Toki voi ottaa vesibussin tai traghetton, mutta niistä täytyy maksaa. Siksi sijainti sillan lähellä on ehdottoman kätevä. Me kuljimme Rialton yli monta kertaa päivässä ja kävimme myös ihailemassa auringonlaskua sillalta käsin monen muun turistin kanssa. San Marcolla vältyimme turisteilta, kun suuntasimme sinne ensimmäisenä aamuna vesisateessa seitsemän jälkeen, kun satuimme heräämään aikaisin. Huokausten siltaa ei ollut kukaan muu katsomassa meidän kanssa samaan aikaan.
Venetsian sivukujilla
Venetsian jokainen sestiere on vähän omanlaisensa. Useimmille matkailijoille tutuin on San Marcon sestiere, sillä siellä sijaitsee San Marcon kirkko ja tori sekä kaikki luksusputiikit ja muut pääasialliset shoppailupaikat. Me yritimme lähinnä vältellä niitä katuja, sillä ihmisiä oli todella paljon liikkeellä, eikä meillä ollut tarvetta shoppailulle sen jälkeen, kun teinille löytyi Leviksen liikkeestä kolme t-paitaa. San Marcon alueen kiinnostavimmat paikat ovat omasta mielestäni Campo Manin, kuuluisa La Fenicen teatteri sekä Campo Santo Stefani, jossa viimeksi vietin paljon aikaa, koska se oli lähellä hotelliani.
Viime matkalla ihastuin täysin Dorsoduroon. Tällä kertaa kuljeskelimme enemmän Cannaregion ja San Polon alueella, mutta Dorsodurokin oli edelleen mieleeni. Teini tykkäsi eniten Dorsoduron rantabulevadista Zetterestä, josta sai muuten ihan parasta jäätelöä! San Polossa ihmisiä kulkee virtanaan Rialton ja Piazzale Roman välillä matkalla, mutta muualla on väljää. Täältä löytyy paljon pieniä, kapeita kujia, tunnelmallisia ravintoloita ja kahviloita. Venetsian pääsaaren pohjoisosassa oleva Cannaregio on muihin sestiereihin verrattuna järjestelmällisempi ja kadut leveämpiä. Fondamenta Misericordian ja fondamenta Sensan varrella oli paljon todella kivannäköisiä ravintoloita lounasaikaan. Täällä olisi varmasti saanut hyviä cicchettejä ja Aperol Spritzejä, jotka ovat useimmalle Venetsiaan suuntaavalle must-listalla Olimme juuri syöneet runsaan aamiaisen Fluffy Brunchissa (erittäin teinin mieleen, vaikka ei yhtään italialainen), niin emme jääneet lounaalle. Cannaregiossa oli paljon ihmisiä liikkeellä, mutta he puhuivat italiaa ja vaikuttikin siltä, että monet koulu- ja opiskelijaryhmät olivat kevätretkellä, eivät niinkään ulkomaiset turistit. Kannattaa käväistä myös Cannaregiossa sijaitsevassa juutalaiskorttelissa Ghetossa, josta sana ghetto on saanut alkunsa.
Venetsian lähisaaret JA CASTELLO
Sade ei onneksi kestänyt kuin tulopäivän ja puolet seuravasta ja meille jäi vielä kolme erittäin aurinkoista päivää kaupungissa nautiskeluun. Ehdimme hyvin mahduttaa ohjelmaan vesibussilla ajelua pitkin Canal Grandea, Castellon kärjessä olevan rauhaisan Giardini della Biennalen ja kävelyn sieltä Riva dei sette Martiria pitkin monen rakastamalle Riva degli Schiavonille. Kävimme myös värikkäällä Buranon saarella sekä lasitaiteesta tunnetulla Muranolla sekä ihastelemassa hiekkarantaa Lidossa. Näille kaikille pääsee helposti vaporetolla eli vesibussilla.
Venetsia jättää jäljen
Saavuimme takaisin Suomeen tiistai-illalla myöhään ja palasimme teinin kanssa arkeen kumpikin omalla tahollamme seuraavana päivänä. Oma mieleni viipyili Venetsian kaduilla tuon tuostakin. Samoin kävi viime matkan jälkeen. Teimme seuraavana viikonloppuna teinin kanssa kahdestaan kävelyretken kauppakeskukseen cafe laten perässä ja teini huokaili siinä kävellessä, että Venetsiaa on kova ikävä. Totesin hänelle, että niin minullekin. Venetsia menee jotenkin ihon alle. Se on kuin toinen maailma, sellainen taianomainen ja epätodellinen. Ihanalla tavalla.
Venetsia on kyllä kaunis paikka. Olen itse välellyt sitä matkakohteena, kun olen pelännyt väenpaljoutta. Näköjään jopa Huokausten siltakin voi kuitenkin olla rauhallinen, kun ajoittaa vierailuajan oikein.
Kun jaksaa lähteä päänähtävyyksiltä sivummalle, niin ei tosiaan ole väenpaljouttakaan. Venetsiassa on paljon alueita, jossa saa olla ihan rauhassa. Ja niille nähtävyyksille suosittelen menemään aikaisin aamulla, jos haluaa nähdä ne kunnolla. Viime reissulla menin San Marcolle auringonnousun aikaan vähän ennen seitsemää ja se oli kyllä todella upea, eikä seurana ollut muita kuin muutama valokuvaaja. Teenkin kaupunkireissuissa usein niin, että yhtenä aamuna herään aikaisin ja lähden suoraan nähtävyyksille ja aamupalalle vasta sen jälkeen.
Venetsiassa ollessa mietin, että se näyttää varmaan kivalta ilta-aikaan, ja niinhän tuo tosiaan näyttää 🙂 Myös nuo Muranon ja Buranon saaret olis voinu kiertää, jos olis ollu aikaa.
Venetsiassa on tosiaan ihan oma tunnelmansa aamuisin ja iltaisin, kun päiväturistit ovat poissa ja on rauhallisempaa muutenkin. Olin itsekin ensimmäistä kertaa Venetsiassa päivämatkalla ja jäi kyllä ihan erilainen kuva silloin.
Ihanan tunnelmallisia kuvia! Kiva että palasit takaisin Venetsiaan, ehkä kolmaskin kerta vielä joskus tulee? Ihanaa kun saitte nauttia noista silloista ja aukioista ihan tyhjänä! Mä oon niin aamu-uninen, että en millään saisi itseäni seiskan aikaan mihinkään kaupungille 😀 Toki lapset nyt herättää ajoissa, tuo olikin kiva idea käydä nähtävyyksillä jo ennen aamiaista 🙂
Luulen kyllä, että se kolmaskin kerta Venetsiaan vielä tulee. Tai oikeastaan neljäs, koska vietin yhden päivän Venetsiassa tuossa 2000-luvun alussa. Silloin en kyllä ollenkaan ihastunut kaupunkiin, jossa oli 40 astetta lämpöä ja turisteja niin ettei eteenpäin päässyt. Onneksi annoin uuden mahdollisuuden.
Kyllä minäkin olen kohtalaisen aamu-uninen, mutta sen yhden aamun olen matkoista uhrannut aikaisin heräämiselle juuri siksi, että aamuhetkissä on kaikissa kaupungeissa jotain ihan erityistä. Silloin näkee sitä paikalliselämääkin.
Mä niin rrrakastan Venetsiaa! Just tuo, että pitää yöpyä, haahuilla kujilla myöhään illalla ja aikaisin aamulla kun päiväturistit ovat poissa. Poiketa bacaroon cicheteille, eksyä sivukujille, päätyä umpikujiin!
Me oltiin Venetsiassa viimeksi joulukuussa -19 ja piti palata helmikuussa. Noh…
Mutta eiköhän sinne taas pian pääse!
Oli ihana fiilistellä tuttuja paikkoja kuvien kautta, kiitos!
Kiva löytää muitakin, jotka rakastavat Venetsiaa. Toivottavasti pääsette tekin pian Venetsiaan uudelleen fiilistelemään :).
Venetsia selvästi jakaa ihmisiä. Jotkut inhoavat sitä ja jotkut ihastuvat ikihyviksi. Mietinkin, että ehkä juuri päiväretkeläiset näkevät paikasta vain sen huonot puolet. Harvasta paikasta kuitenkaan saa kovin kummoista kuvaa vain lyhyellä piipahduksella. Minulta on Venetsia vielä näkemättä, mutta tulevan kesäloman suunnittelun myötä paikka on taas putkahtanut esille. Saa nähdä, osuisiko se nyt reitille. Jos näin käy, haluaisin viettää paikassa enemmän kuin vain yhden päivän, ja käväistä samalla noilla Buranon ja Muranon saarilla.
Joo, ei oikein mistään paikasta saa oikeanlaista kuvaa pelkällä päiväretkellä. Siinä tulee yleensä vaan ahmittua ne nähtävyydet eikä pääse sisälle paikan olemukseen kunnolla. Olin itsekin ensimmäistä kertaaa Venetsiassa päiväretkellä, eikä se tehnyt ihmeempää vaikutusta.
Kyllä on upeat kuvat! En yhtään ihmettele miksi Venetsiaan olet ikävöinyt. Näitä kuvia katsellessa aloin minäkin ikävöimään.
On se vaan aika erityinen paikka <3 Me mentiin Venetsiassa kihloihin kymmenisen vuotta sitten ja harkitaan palaamista tänä vuonna. Yleensä karsastetaan turistimassoja, mutta onneksi niitä pääsee Venetsiassa aika helposti pakoonkin.