Takana on hektinen viikko, josta olen paennut mielessäni aina hetkiksi takaisin Venetsian kapeille kaduille. Kuten usein matkan jälkeen, on Venetsiaankin kaipuu takaisin. En ihastunut Venetsiaan välittömästi. Itse asiassa ensimmäisen päivän jälkeen ajattelin, että kaupunki on jopa vähän tylsä. Olosuhteet olivatkin tutustumiselle vähän haastavat, kun ensimmäinen aamu koitti kovin harmaana ja sateisena. Lähdin pienen matkasateenvarjoni kanssa taistelemaan merituulta vastaan ja palasin nöyränä tyttönä hotellille hävittyäni luonnonvoimille Accademian sillan ylityksessä (= sateenvarjo nurinpäin) ja tuhahdeltuani Dorsoduron vesilätäköille ja läpitunkevalle harmaudelle. Puolen päivän jälkeen, kun sade taukosi, annoin kaupungille mahdollisuuden uuteen alkuun seuraavaksi viideksi tunniksi ennen loppuillan rankkasadetta. Siellä kävellessäni pitkin kaupunkia alkoi suhteemme näyttää vähän valoisammalta. Vaikka seuraavanakin aamuna heräsin sateen ropistessa ikkunaan, nappasin aamiaisen jälkeen hotellin tukevan ja suojaavan sateenvarjon mukaani ja lähdin kevyin askelein Dorsoduron hurmattavaksi. Ja niinhän siinä sitten kävi, että kotiin ei olisi malttanut tulla ollenkaan.
Vietin kaupungissa vajaat neljä päivää ja löysin sieltä omat suosikkini ja ne jotka eivät muodostuneet suosikiksi.
Hitit
Ca rezzonico
Jokaisen Venetsia-kävijän kannattaisi käydä ainakin yhdessä palazzossa. Ca Rezzanico on restauroitu palatsi, joka sijaitsee upealla paikalla Dorsodurossa Grand Canalen äärellä. Se on samalla myös taidemuseo. Palazzon huoneissa pääsee siirtymään ajassa taaksepäin ja pystyy hyvin kuvittelemaan millainen Venetsia on ollut pari sataa vuotta sitten.
Rialton tori
Rialton silta on aikaista aamua lukuunottamatta täynnä poseeraavia turisteja. Toki silta kuuluu must-näktävyyksiin ja sillalta on hienot näkymät canal grandelle. Kuitenkin juuri tuo turistien paljous tekee siitä vähemmän miellyttävän paikan. Kun sillalta lähtee San Marcon sestierestä yli San Polon sestiereen, löytyy sillan oikealta puolelta Rialton tori, jossa paikalliset käyvät ostamassa tuoretuotteita. Pitkät pöytärivistöt tarjoavat värikkäitä vihanneksia, tuoksuvia marjoja, monen sortin kalaa ja erilaisia mausteita.
Cicchettibaarit
Venetsiassa ei kannata jättää väliin cicchettejä. Ne ovat kuin tapaksia tai pintxoja eli pieniä suolaisia suupaloja. Cicchettejä tarjoillaan pienissä baareissa, bacareissa tai osterioissa. Baaritiskiltä voi valita mieleisensä cicchetit joiden palan painikkeeksi sopii mainiosti aperol spritz tai jokin baarin lukuisista viinivaihtoehdoista. Monissa bacareissa syödään seisten, sillä pöytiä ei välttämättä ole. Cicchetit juomineen voi myös nauttia baarin ulkopuolella kanaalimaisemia katsellen.Tällaisia tunnelmallisia baareja löytyy Venetsiasta ihan joka kulmalta. Minun suosikeikseni nousivat Dorsodurossa Trovason kanaalin varrella melkein vierekkäin sijaitsevat Al Bottegon ja Osteria Al Squero. Cicchetit maksavat vain eurosta kahteen euroon kappale, eikä juoma tuo siihen paljoa lisää. Minä en juurikaan muuta ruokaa edes kaivannut kuin cicchettejä, jotka sopivat yhtä hyvin lounaalle, päivälliselle kuin iltanaposteltavaksikin.
Päämäärätön kuljeskelu
Parasta Venetsiassa on lähteä kuljeskelemaan ilman sen suurempaa päämäärää jossain San Marcon sestieren ulkopuolella.San Marcon sestiere on kovin täynnä turisteja matkalla San Marcolta Rialtolle tai päinvastoin, joten siellä ei pääse samanlaiseen tunnelmaan. Itse tykästyin kovasti Dorsoduroon (kuten jo täällä tunnelmoin) sekä Cannaregion alueeseen. Ihan varmasti myös muista sestiereistä löytyy yhtä hyviä kuljeskelupaikkoja, itse en vain niihin ehtinyt. Kapeita kujia kulkiessa löytää upeita rakennuksia, kirkkoja ja aina uusia tunnelmallisia kanaaleita. Venetsiassa on vaikea eksyä totaalisesti, kun aina päätyy lopulta canale grandelle.
Ca Foscari
Dorsodurossa törmäät varmasti yliopiston opiskelijoihin, sillä tästä sestierestä löytyy Venetsian yliopisto, jonka rakennuksia löytyy sieltä useita. Suosittelen pujahtamaan sisälle yliopiston päärakennuksen, Ca Foscarin portista Venetsian toisiksi suurimmalle sisäpihalle. Sen laidalla on kahvila, joka on avoinna kaikille, mutta voit myös mennä sisälle itse päärakennukseen. Päärakennus, entinen palazzo, sijaitsee aivan canale granden rannalla ja aulasta on upea näkymä kanaalille. Koska yliopisto on julkinen tila, siellä voi kulkea vapaasti. Ca Foscarissa järjestetään myös opaskierroksia. Itse satuin paikalle sattumalta, niin en tuollaiselle kierrokselle päässyt. Ilmeisesti kierros vie myös muihin rakennuksiin ja sillä pääsee ihastelemaan upeita juhlasaleja ja taideteoksia.
Kuva lainattu Venice Insider-sivulta
Accademia-silta
Venetsian klassisin maisema avautuu Accademian sillalta. Se on näkymä, johon ei vain kyllästy. Sillalla on aina ihmisiä, mutta ei ollenkaan niin paljon kuin Rialtolla.
Hudit
Venetsiassa ei mielestäni ole kovinkaan paljon huteja. Enemmänkin kysymys on ajoituksesta kuin varsinaisista hudeista. Tässä kuitenkin pari omalle kohdalle sattunutta hutia.
San Marco tai Rialto keskellä päivää
San Marcon (tai pyhän Markuksen) aukio ja sen vieressä oleva Dogen palatsi ovat toki sellaisia, jotka kannattaa Venetsiassa käydessään kokea, samoin Rialton silta. Mutta ei keskellä päivää. Paras aika on aikaisin aamulla, mutta viimeistään puoli yhdeksän maissa. Jo huhtikuun alussa nämä paikat ovat tupaten täynnä turisteja, vaikka muuten Venetsiassa on tuolloin vielä aika rauhallista. Suosittelen heräämään aikaisin ja suuntaamaan torille jo vaikka ennen aamiaista, kuten minä tein. Tunnelma oli ihan toisenlainen.
Gondoliajelu
Gondoliajelu kuuluu Venetsian klassikoihin. Minäkin ajattelin aluksi, että olisin voinut mennä sellaiselle, kun bongasin yhteisgondolimahdollisuuden 30€:n hintaan. Sitten tulin toisiin ajatuksiin, kun kanaalit tuntuivat olevan täynnä gondolikyytiläisiä ja kyllästyneen näköisiä kuljettajia. Sitä paitsi sateella gondoli ei jotenkin oikein tunnu hehkeältä.
Libreria Acqua Alta
Tämä kirjakauppa tai antikvariaatti on periaatteessa ihana paikka, mutta se sai minut valtavan surulliseksi. Kirjakauppa oli täynnä turisteja, jotka haluavat käydä kuvauttamassa itsensä kirjoista rakennettujen portaiden luona tai gondolin edessä. Kukaan ei osta mitään, ainoastaan poseeraa. Kirjakauppa on saanut nimensä siitä, että se on jäänyt nuosuveden, acqua altan alle. Se sijaitsee kanaalin varrella, meren pinnan alapuolella. Kirjakaupassa asuu muuten useampi kissa!
Nämä kuvat eivät kerro ollenkaan totuutta. Gondolin luo poseeraamaan pääsi vain yksi kerrallaan ja sain napattua kuvan tyhjästä poseerauspaikasta, kun oli oma vuoroni. Kirjaportaita en päässyt lähellekään, kun siellä järjestettiin pidempiä kuvaussessioita.
Oletko näistä samaa mieltä näistä hiteistä ja hudeista?
Voi Venetsia !
Venetsiaan on kyllä päästävä ja sitä voi sitten uhrautua heräämään todella aikaisin noihin suosittuihin kohteisiin ja matkustaa muuna aikana kuin kesällä.
Chiccettejä haluan päästä maistamaan aperol spritzin kera !
Kyllä Venetsia on ehdottomasti niitä paikkoja, jotka täytyy kokea. En tiedä mitään toista paikkaa, joka olisi kuin Venetsia. Siellä on ihan oma tunnelmansa.
Voihan sitä muut aamut nukkua ja vaikka yhden aamun uhraa noihin pahimpiin turistipaikkoihin. Ne ovat kyllä ihan erilaisia ilman ihmispaljoutta.
Kivaa fiilistelyä, itsellä Venetsia kokematta ja jotenkin sen turistimäärän vuoksi vielä saanut jäädäkin odottamaan 🙂
Ainakin näin huhtikuussa muualla paitsi San Marcon sestieressä oli hyvin väljää. Venetsiaa ei kannata jättää väliin turistien pelossa. Olin edellisen kerran Venetsiassa heinäkuun helteillä ja vain yhden päivän ja se ei kyllä ollut kovin miellyttävä kokemus.
Ihania kuvia melkein autiosta Venetsiasta – niitä pääsee harvemmin katselemaan! Minunkin suosikkejani ovat juuri Cannaregio ja Dorsoduro. Cannaregio oli yllättävän eloisa kaupunginosa iltaisin, kun taas yliopiston sijainti tuo Dorsodurolle oman vivahteensa. Minä en ole koskaan jaksanut lähteä liikkeelle kovin aikaisin aamulla, mutta sen sijaan olen aina yrittänyt poiketa pois suosituimmilta reiteiltä paikkoihin, mistä löytyy keskellä päivääkin tyhjiä kujia. Venetsia on ihana – kunhan siihen suhtautuu oikein!
Olen tsempannut matkoilla aamuheräämisen kanssa, kun olen huomannut miten antoisaa on nähdä kaupungit aamun valossa ja ilman turisteja. Cannaregio olisi kiva päästä kokemaan myös illalla ja Santa Croce vaikutti sellaiselle, jonne haluaisin päästä kuljeskelemaan.Venetsiaan on kyllä varmasti päästävä takaisin vielä.
Venetsiaan olisi kiva joskus päästä. Olitko siellä siis huhtikuun alussa? Olen lukenut muutamia postauksia Venetsiasta tammikuussa ja silloin siellä on näyttänyt mukavan väljälle. Kesällä taitaa olla pahimmat ruuhkat.
Joo, olin tosiaan Venetsiassa kolme viikkoa sitten eli huhtikuun alussa. Tammikuussa on varmasti vielä tyhjempää, mutta ihan positiivinen yllätys oli tämä huhtikuukin, kun turistin olivat hyvin rajoitetulla alueella. Venetsia taitaa olla niitä paikkoja, joissa on ihan aina kuitenkin jonkin verran turisteja.
Kiva postaus! Päämäärätön vaeltelu on minunkin suosikkeja Venetsiassa, ja sitten ehkä myös istuskelu jossain epämäärisessä kulmabaarissa. Harmillinen tuo antikvariaatin kohtalo. Olen viime aikoina lukenut, kuinka kirjakauppiaat alkavat kyllästyä ihmisiin, jotka tulevat vain kuvaamaan itseään tai kirjoja kauppoihin ostamatta mitään.
En yhtään ihmettele, jos kirjakauppiaat ja muutkin kyllästyvät kuvaileviin turisteihin. Olin toki tuolla itsekin ja otin kuvia, mutta kohteliaisuudesta myös ostin yhden kirjan ja lapsille kirjanmerkit.
Miksihän tuohon kirjakauppaan ei ole laitettu pääsymaksua? Portugalin Portossa sijaitsee erittäin kuuluisa kirjakauppa Livraria Lello, jonka se varsinainen the juttu on kauniisti kaartuva art nouveau -portaikko ja sen punaiset askelmat (sekä Harry Potter). Ennen kuin portaikkoa pääsee ihailemaan ja ottamaan itsestään pari (tusinaa) instagrammaavan kuvan, on kirjakauppaan hankittava 5 euron pääsylippu.
Voisi olla ihan hyvä idea laittaa pääsymaksu. Tai niin että joko pääsymaksu tai minimiostossumma. Sellaiseenkin olen jossain törmännyt.
Tosi kiva postaus! Nuo hudit on aina myös piristävää luettavaa. 😅 Roomasta tein vähän samanlaisen viime kesältä. Ihania paikkoja ja toivottavasti pääsen joku päivä käymään Venetsiassakin.
Tykkään itse lukea tällaisia vinkkejä sekä positiivisista ja negatiivisista puolista, kun matkustan uuteen paikkaan. Ajattelin, että ehkä näistä voisi olla jollekin hyötyä. Venetsia on kyllä ehdottomasti käymisen arvoinen paikka, vaikka sitä paljon arvostellaankin turistimäärästään.
Erityisesti nuo aamun kuvat olivat ihania. Ihan samaa mieltä, että mielestäni kirjakauppa voisi periä vaikka euron per kuvaus, jos kukaan ei kuitenkaan osta mitään.
Gondoliajelulla kävin 14 vuotta sitten, joten se on nyt tehty eikä tarvi toista kertaa :D. Oli hyvä kokemus (kallis jo tuolloin), mutta ainakin tuolloin kuskit olivat lauleskelevia ja hyväntuulisia. Aasialaisia turisteja en muista niin nähneeni. Pääasiassa eurooppalaisia ja pohjoisamerikkalaisia.
Aasialaisturistit ovat vissiin lisääntyneet huimasti ihan tässä viime vuosien aikana joka puolella Eurooppaa. He kulkevat yleensä isoina ryhminä ja siksi pistävät kyllä silmään. En ollut edellisellä Venetsian reissullakaan gondoliajelulla, kun silloin taas oli + 40 ja mahdoton auringonpaahde. Tavallaan gondoli olisi kiva kokea, mutta mukavissa olosuhteissa.