Traveldreaming

Viikko sitten juhlittiin blogin 1-vuotispäivää. Eilen juhli blogin pitäjä 42-vuotispäiväänsä. Siksi ajattelin vastata monessa blogissa olleeseen haasteeseen 8 asiaa, joita et tiennyt minusta ja liittyvät myös matkustamiseeni. Olen aikaisemmin kirjoittanut jo millainen matkailija olen. Tässä vähän toisesta näkökulmasta asioita minusta.

1. Pelaan Pokemon Go:ta. Latasin pelin marraskuussa 2016, kun silloin 8-vuotias poikani halusi kovasti pelata peliä, mutta hänen nokialaiseensa ei Pokemonia ollut saatavilla. Niinpä perustin meille yhteisen pelitilin, jonka nimimerkkikin on yhdistelmä meidän kummankin nimeä. Ensin pelattiin yhdessä ja sitten auttelin poikaani keräämällä työmatkan varrelta pokestoppeja, jotta pokepallot eivät loppuisi kesken. Aika nopeasti innoistuin kuitenkin pelistä itse. Poika sai uuden puhelimen 9-vuotislahjaksi ja perusti oman pelitilin ja minä pidin meidän yhteisen, kun olin sitä pääasiassa käyttänytkin. Nyt olen siis pelannut lähes 2 vuotta, välillä vähemmän ja välillä enemmän innokkaasti. Mostarissa Pokemonista tuli iso lasku, kun laitoin sen päälle ihan pikkupikkuhetkeksi ottaakseni kiinni yhden pokemonin (minusta on kiva kerätä edes yksi pokemon jokaisessa vierailemassani maassa, koska niistä näkyy missä ne on napattu). Tämä Pokemon maksoi minulle 48€.
2. Tykkään ommella vaatteita. Olen asiantuntijatyössä, mikä usein tarkoittaa sitä, että mitään konkreettista ei välttämättä saa aikaan. Ompelu tuntuu mahtavalta, kun parhaimmillaan puolessa tunnissa tyttärellä on uudet legginssit tai voin toteuttaa jonkun lasteni suunnitteleman vaatteen. Aika usein ennen jotakin matkaa kaivelen kangasvarastojani ja surautan lapsille jotain tarpeellista pieneksi jääneiden tilalle. Ompelen jonkin verran myös itselleni.
3. Osallistun lähes kaikkiin vastaantuleviin kilpailuihin, joissa voi voittaa matkan, vaikka muuten en kilpailulomakkeita täyttele. Kaksi kertaa pääpalkinto on osunut kohdalle, kun 2012 voitin 1000€ lahjakortin TUI:lle ja pari viikkoa sitten minua lykästi Wowandersin kilpailussa 100€ Norwegianin lahjakortin verran. Olin ihan täpinöissäni, kun kuulin kummastakin voitosta.
4. Olen pelokas liikkumaan yksin pimeällä. Silloin kun menen yksin työ- tai huvimatkalle, varaan hotellin aina sellaisesta paikasta, jonka olen lukenut olevan mahdollisimman turvallinen. Kaupungissa katson, että hotelli on vilkkaalla paikalla, jotta lähellä on muita ihmisiä enkä joudu kävelemään pimeässä itsekseni.
5. Minulla on ennakkoluuloja entisen itä-blokin maita kohtaan. Siksi en ole juurikaan matkustanut itä-Euroopassa tai entisen Neuvostoliiton alueella. Venäjällä kävin 2005 Vienankarjalassa, joka muuten oli uskomattoman kaunista seutua. Vähitellen on alkanut kiinnostaa nähdä Pietari. Minulla oli epäilyksiä jopa entisen Jugoslavian maista, koska ajattelin, että niissä hotellit voisivat olla heikkotasoisia ja ruoka slaavilaista, johon en ole erityisen ihastunut. Onneksi uskalsin elokuussa lähteä Kroatiaan, Bosnia-Hertsegovinaan ja Montenegroon, sillä kaikki olivat todella upeita paikkoja, joihin lähtisin koska tahansa uudelleen. Ne eivät yhtään häviä laadussa tai ruokakulttuurissa minulle tutummille etelä-Euroopan maille.
6. En ole koskaan yöpynyt hostellissa. Tämä ehkä jopa harmittaa minua, sillä uskon, että hostellit ovat parhaimmillaan hauskoja kokemuksia ja niissä tapaa samanhenkisiä reissaajia. En silti ole aina yöpynyt hotelleissa. Opiskelijana matkustin usein kohteeseen, jossa minulla oli tuttuja ja yövyin heidän luonaan tai jonkun tutuntutun luona. Ei tullut mieleen mennä hostelliin, kun tuttujen luona sai yöpyä ilmaiseksi. Yksi tällainen matka oli Kanadaan ja New Yorkiin kesällä 1997. Olimme liikkeellä todella pienellä budjetilla, mutta kaipuu Amerikkaan oli kova, sillä olin kaverini kanssa ollut juuri palannut vuoden collegessa opiskelun jälkeen Portlandista, Oregonista ja paluu Suomen arkeen oli meille kummallekin vähän masentava. Olimme ensin Torontossa yötä au pairina olevan kaverimme isäntäperheen kellarissa ja sitten Hamiltonissa edellisvuoden opiskelukaverin tulevassa asunnossa. Hän oli siis menossa naimisiin parin viikon päästä ja hääparilla oli asunto odottamassa häiden jälkeistä yhteistä aikaa. Hamiltonista matka jatkui Niagara Fallsin kautta Uticaan, New Yorkin osavaltioon, jossa jälleen yövyimme entisen opiskelukaverin perheessä. Tosin tämän opiskelukaverin tunsimme lähinnä nimeltä, mutta yhden tuttumme isä tunsi tämän opiskelukaverin isän jotenkuten. Kaiken huippu oli, kun New Yorkissa päädyin kaverini kanssa täysin tuntemattoman naisen ystävän asuntoon. Olimme olleet New Yorkissa kaksi viikkoa ja majoittuneet tutuntutun luona Queensissä. Hänelle oli kuitenkin tulossa toiset vieraat ja meidän piti etsiä viikoksi majapaikka pikaisella aikataululla. Minulta oli ensimmäisenä päivänä New Yorkissa varastettu käsilaukku rahoineen ja kaverillakin alkoi olla rahat ihan loppu. Kävimme Time Square Churchissä kuuntelemassa gospelia ja siellä sattumalta tuli puheeksi yhden naisen kanssa, että etsimme majapaikkaa. Naisen kaveri oli lähtenyt matkoille kuukaudeksi ja oli jättänyt avaimet ystävälleen. Niinpä pääsimme Upper East Sideen ihan keskuspuiston vieraan pieneen yksiöön viimeiseksi viikoksi.
7. Olen ulkomailla ennakkoluuloinen ruoan suhteen. Kotona syön todella monipuolisesti. Matkoilla tykkään kokeilla paikallista ruokaa, mutta kammoan esim. huonoa lihaa tai kanaa. Haastan itseni kyllä joka reissulla ja maistan paikallisia ruokia, vaikka ne näyttäisivät epäilyttäviltä, mutta ihan ilman itseni psyykkaamista se ei onnistu. Kroatiassa päätin olla rohkea ja maistaa mustekalan musteella värjättyä risottoa, koska sitä kaikki kehuivat loistavaksi paikalliseksi ruoaksi. Pari ensimmäistä haarukallista oli hyviä, mutta sitten ajatus musteesta alkoi ällöttää. Söin sitkeästi noin puolet annoksesta. Madagaskarilla kiitin onneani, että söimme tasokkaissa hotelliravintoloissa, eikä paikallisissa hotelyissä, koska en ehkä olisi saanut syötyä niiden ruokaa.
8. Sain 4-vuotislahjaksi pikkusiskon. Kaverit eivät uskoneet minua, kun kerroin heille kerhossa viikonlopun jälkeen saaneni lahjaksi siskon. Mutta totta se on. Äitini lähti synnyttämään kesken juhlavalmisteluiden, mutta juhlani pidettiin kummitätini avustamana. Illalla isäni tuli kotiin ja kertoi, että olen saanut vielä yhden lahjan: pikkusiskon.  Tämän rakkaan siskon kanssa lähden huomenna Tukholmaan ihan kahdestaan koko viikonlopuksi. Menemme yhdessä käsityömessuille, koska myös siskoni rentoutuu ompelemalla.

Muut blogit, jotka ovat vastanneet haasteeseen ovat mm. Viinilaakson viemää , 666places  ja Hätälasku.

Joko sinä olet vastannut haasteeseen?