Traveldreaming

Andasiben sademetsien jälkeen lähdimme jeeppikyydillä ajamaan 145 km matkaa Manambatoon. Tie oli erittäin mutkainen, sillä se kulki ylös ja alas kukkuloita. Maisemat olivat upeat ja matkalla sai taas ihmetellä monia kyliä. Tällä matkalla kivestä rakennetut talot alkoivat vaihtua puisiin. Samalla myös ilmasto muuttui vähitellen lämpimämmäksi. Tien varsilla myytiin joka puolella hiiltä kotitalouksien tarpeisiin. Tuo alue onkin kovasti kärsinyt puiden kaadosta, kun paikalliset ovat käyttäneet puut hiilen tekemiseen. Puustosta 80% on tuhoutunut hiilen ja viljelyn vuoksi.

Kolmen tunnin ajomatkan jälkeen käännyimme pikkutielle, jota köröttelimme 7 km kävelyvauhtia, sillä tie oli pahoin kärsinyt sateista. Matkalla oli todella sympaattinen kalastajakylä, jonka lapset vilkuttelivat meille kovasti ja juoksivat auton perässä. Reilun puolen tunnin jälkeen päädyimme järven rantaan, jonka hiekka oli upean valkoista. Meitä odotti Palmarium-hotellin vene valmiina kuljettamaan meitä tunnin verran Pangalanes-kanaalia pitkin hotellille. Palmarium sijaitsee Akanin´ny Nofyn niemellä, jonne pääsee ainoastaan veneellä tai kävelemällä 27km lähimmältä tieltä sademetsän läpi. Matka kanaalia pitkin oli mielenkiintoinen ja näimme kanaalin varrella olevia kalastajakyliä.

Myös Palmarium sijaitsee valkohiekkaisen järven rannalla. Pangalanes-kanaali on yli 600km pitkä ja siihen kuuluu useita järviä, jotka jatkuvat kanaaleina aina seuraavaan järveen. Kanaalin ja meren väliin jää koko matkalta maakaistale, jossa on useita kalastajakyliä. Kalastusta tehdään sekä järvissä että merellä. Intian valtameri on täällä todella rauhaton ja merenkäynti on kovaa. Siksi kanaali on tärkeä kulkuväylä ja myös toimeentulon lähde.

Seuraavat kolme vuorokautta vietimme siis Palmarium-hotellilla. Hotellilla on oma reserve, jossa asuu useita makiapinoita. Täällä makit ovat kesyjä ja saimmekin makeista seuraa sekä ruokapöytään, että mökkiemme terasseille. Alueen puista kuului jatkuvasti pientä röhkintää, jota nämä makit pitivät. Lapsista oli tietysti todella hauskaa seurailla makien touhuja ja kieltämättä myös meistä aikuisista. Aamupalalla makit tulivat vaanimaan meidän hedelmälautasiamme. Keskipäivällä ne sulattelivat varastamiaan hedelmiä ja nukkuivat puissa. Iltapäivällä makit pomppivat bungalowien lähipuissa ja kävivät kokeilemassa onneaan, jos joku matkailija olisi vaikka ottanut hedelmän mukaansa bungalowille ja jättänyt oven raolleen. Keskilapsi unohti toisena päivänä välipalabanaanin meidän bungalowin terassin pöydälle ja kun olimme tekemässä oppaan kanssa kierrosta ympäri aluetta, tuli meitä vastaan 8 makia juuri meidän bungalowin vierestä ihan muina makeina. Siellähän ne olivat käyneet banaanivarkaissa.

Palmarium reserveen voi tulla ihan vain käymään kierrokselle, vaikka ei yöpyisikaan hotellissa. Alueella on paljon metsiä, jossa asuu useita eri makilajeja. Oppaan kanssa teimme 3h kierroksen alueella ja hän näytti meille paitsi eri makilajeja myös erilaisia sammakoita, liskoja ja kasveja kuten vaniljan, kaakaon, kahvin ja lihansyöjäkasvin. Kävimme myös niemen korkeimmalla kohdalla, josta oli upeat näköalat merelle saakka. Mahtavinta oli nähdä indriperhe, jossa oli isä, äiti ja 11vrk ikäinen indrivauva. Reservessä asuu 7 indriä. Me heräsimme toisena aamuna indrin huutoon klo 6. Se oli jotenkin ihan epätodellista. Indri istui muiden makien kanssa meidän bungalowin viereisissä puissa.

 

Palmarium oli muutama vuosi sitten hyvin huonossa kunnossa ja konkurssin partaalla. Paikallinen liikemies osti hotellin alueineen ja perusti lähelle myös saaren aye-aye -lemureille. Saarella aye-ayet saavat elää luonnollisessa ympäristössään. Koska nämäkin makit pelkäävät vettä, ne eivät poistu saarelta, vaikka ovat ihan vapaina. Nyt tuo aye-aye -saari on Palmariumin vetonaula ja sielläkin voi käydä maksua vastaan yöpymättä hotellilla. Mekin kävimme saarella ja oli upea kokemus päästä näkemään aye-aye. Aye-aye on ehkä maailman kummallisimpia otuksia. Paikalliset uskovat, että aye-ayen katse tuottaa pahaa onnea ja he ovatkin tappaneet paljon näitä ainutlaatuisia otuksia pelon vuoksi. Aye-ayeta on vaikea bongata luonnossa, sillä se on yöeläin ja arka. Aye-aye -saarella sen sijaan näkee eläintä melko varmasti. Olin kuvitellut aye-ayen paljon pienemmäksi, mutta se olikin kissan kokoinen. Aye-ayen katse oli kieltämättä hätkähdyttävä. Koko retki oli vaikuttava, kun ensin menimme veneellä pilkkopimeässä saarelle ja saarella kuljimme ensin taskulampun valossa kinttupolkuja pitkin ja sitten taas pilkkopimeässä odotimme aye-ayen ilmaantuvan. Me näimme kolme eri yksilöä.

Yhtenä päivänä pääsimme vierailemaan läheiseen Andranokoditran kalastajakylään, jossa asuu Betsimisara-heimolaisia. Oli todella mielenkiintoista nähdä ja kuulla heidän elämästään. Me pääsimme kurkistamaan paikalliseen pikkulasten (3-6-vuotiaiden) kouluun ja peruskouluun. Tämä kylä oli yksi niistä monista, joka on kanaalin ja meren välissä.

Näinä kolmena päivänä Palmariumissa meillä oli vähiten aktiviteetteja koko matkalla eli yksi joko aamupäivän tai illan opastettu retki päivässä. Lapset nauttivat, kun heille jäi aikaa uida lämpimässä järvessä. Me aikuiset vuorotellen vahdimme lapsia ja kiertelimme alueella, joka oli kaikin puolin todella kaunis. Makit viihdyttivät meitä missä kuljimmekaan.

Lasten mielestä Palmarium oli matkan paras majoituspaikka. Makit tekivät kyllä vaikutuksen meihinkin. Oli hauska, että ensin oli nähnyt makeja sademetsissä ja koskemattomissa metsissä, joissa ne oikeasti asuvat ja sen jälkeen sai ihailla makeja ihan läheltä. Matkalla illalliselle saimme todistaa aina upeaa valonäytelmää kun sadat tulikärpäsen valaisivat kulkureitin viereistä metsikköä. Palmariumissa, kuten muissakin hotelleissa joissa majoituimme meillä oli puolihoito ja illallinen valittiin aina kahdesta kolmen ruokalajin menusta. Usein tarjolla oli kalaa eri muodoissa ja se oli aina todella hyvää. Lapsilta kysyttiin aina haluavatko he syödä menun ruokia vai tehdäänkö toiveen mukaan vaikka spagetti bologneseä. Usein he valitsivat bolognesen tai tonnikalaa ranskalaisilla. Minäkin tykkäsin Palmariumista, mutta täytyy myöntää että ötökkäkammoisena hirvitti joka päivä se, että bungalowien ikkunoissa oli vain verkot, ei laseja ja katon ja seinän välissä iso rako, samoin kaikkien ikkunoiden ja seinien välissä ja ovessakin isot raot. Sängyissä oli kyllä ihan kunnon verkot onneksi. En kyllä nähnyt meidän bungalowissa mitään pieniä muurahaisia ja hämähäkkejä kummempaa. Meillä oli aina lämmintä vettä suihkussa, vaikka bungaloweissa ei ollut sähköä päivisin. Vesi lämmitettiin bungalowien takana olevissa huoltorakennuksissa suurissa padoissa. Aika homma pitää koko ajan tuli päällä.

Kolmen päivän leppoisan oleilun jälkeen me jatkoimme Palmariumista matkaa Pangalanes-kanaalia 2,5 tuntia pohjoiseen, Toamasinan satamakaupunkiin. Alkumatka oli kaunista ja ohitimme monta idyllistä kalastajakylää. Lähestyessämme Toamasinaa muuttui vesi sameaksi ja ilman täytti sakea öljyn haju. Pian näkyikin suuri öljyjalostamo ja toisella puolella kanaalia erilaisia tehtaita. Vesi alkoi olla öljyistä. Silti rannoilla oli asutusta ja lapset leikkivät öljyisen veden rannalla. Se oli jotenkin todella surullista.

Jeeppimme olivat odottamassa meitä kanaalin päässä Toamasinassa. Toamasina oli vilkas kaupunki ja se onkin Madagaskarin suurin satamakaupunki. Me pysähdyimme Toamasinassa vain lounaalle Veranda-nimiseen rantaravintolaan. Ruokaa odotellessa oli kiva seurata paikallisia rannalla.

Meidän matkamme jatkui vielä 60 km pohjoiseen eli se tiesi reilua kahta tuntia kuoppateitä. Lopulta pääsimme perille majoitukseen Azura golf & spa -hotellille Foulpointeen yhdeksi yöksi ennen venematkaa Sainte Marien saarelle. Me taisimme olla tämän loistohotellin ainoat asiakkaat, eikä sinänsä ihme, että vielä ei ollut sesonkiaika ja lisäksi hotellille on haastava matkustaa erittäin huonokuntoisten teiden vuoksi.