Zagreb, Kroatia

24.5.2012

Kun saavuttiin Zagrebiin, heitettiin rinkat aseman tavarasäilytykseen ja päätettiin hakea ne vasta, kun lähettäisi kävelemään varaamalle hostellille päin. Pakko muuten mainita, että vasta tässä vaiheessa reissua taisin törmätä ensimmäiseen suomalaiseen. Vaihdoimme niinkin hienossa paikassa kun asemanvessassa omia matkasuunnitelmiamme.

Jotenkin näin jälkikäteen huomaa sen, kuinka kamera on aivan piiloutunut laukun pohjalle rautatieasemilla liikkuessa. Tuntuu, ettei kyseisen laitteen olemassaoloa muista yhtään ja yhdenkään kuvan ottaminen ei tule edes hetkeksi mieleen. Junamatkalla kamera saattaa räpsyä, mutta kun kuulee kuulutuksen saapumisesta omaan määränpäähän laite sujahtaa kuin huomaamatta laukun pohjalle. Tiensä sieltä se löytää vasta kun matkatavaroista on päästy eroon, yleensä siinä vaiheessa kun vielä tarkastetaan, että kyseinen koje on mukana. :DDD

Päästyämme eroon rinkoistamme astuimme ulos aseman pääovista tuuliseen mutta aurinkoiseen kaupunkiin. Sää tuntui parhaalta mahdolliselta varsinkin kun muisteli aikaisempien päivien sateita ja sadekuuroja. Ensimmäiseksi seisoimme jonkun keltaisen tönön ja ratsastajapatsaan edessä. Ehdimme jo hetken luulla, että kyseinen patsas oli tsekattava maamerkki jostain perustajasta, mutta erehdyimme. Muisti ja mielenkiinto historiaan ei riitä muistamaan mikä tämän ratsusedän tarina oli. Aseman edusta oli täynnä terasseja ja niin päätimme pysähtyä, vaikka olimme vasta istuneetkin junassa ja olleet jalkojemme päällä vasta hetken. Onneksi ei ollut kiire mihinkään ja oli sallittua istua rauhassa vaikka koko päivä.

 Jottei koko päivä kuitenkaan mennyt istumiseen, kahvit ja limut juotuamme lähdimme kiertelemään taas yhtä meille aivan uutta kaupunkia. Sain olla tyytyväinen, että joukosta löytyi innokas opaskirjojen tutkija, niin kaikesta näkemästä sai kuulla edes jotain. Luuli edes tietävänsä millä suunnilla liikkui… :DZagreb on mun mielestä kaunis kaupunki. Joka puolella oli rento fiilis, eikä ympärillä pyörinyt kokoajan valtavaa ihmismassaa, jolla olisi mieletön kiire paikasta toiseen. Sai kävellä rauhassa katsellen ympärille. Diggasin suuresti noita kaikkia puistoalueita. Muutenkin kaupunki oli kokonaisuudessaan yllättävän vihreä. Välillä kun tuntuu, että kaikki kaupungit ajetaan ihan puittomiksi.
Koska jo pelkästään opaskirjatkin hehkutti noita puistoja, niin olihan niistä pakko ottaa sit jotain irti. Hengaillaan Suomessakin aina porukalla puistossa millon piknikillä ja millon mistäkin syystä, niin olihan tää sama tapa hyödynnettävä tällasessa puistojenkaupungissa. Lähdettiin kävelemään paikalliselle torille, mistä oli valtavat hedelmä ja vihannesmyynnit. Päätettiiin ostaa kasa mansikoita ja mennä istumaan yhteen puistoista, joka sijaitsi katedraalin takana. Kilo mansikoita maksoi joku 12kunaa, eli jos oikein muistan vielä kurssit niin noin pari euroa. Jotenkin meillä meni noi kilojen ja litrojen suhteet aivan väärin. Kun on tottunut ostamaan mansikkansa litroina, niin ostettiin sitten 2KILOA mansikoita, mikä siis on litroissa 4litraa… No itse voisin vaikka elää pelkillä mansikoilla, joten tää ei haitannut ainakaan mua yhtään. Enemmän tästä saatiinkin vaan hupia ja naurua. 😀

Kun kaupunkia oli ihasteltu riittävästi ja jalat alkoi valittaa kävelystä, päätettiin lähteä meidän varaamalle hostelille. Oltiin varattu neljän hengen huone Funk hostellista. Hintaa yötä kohti yhdelle tuli hieman yli 100kunaa eli noin 14-15€. Hostelli oli aivan huippu. Henkilökunta on mainitsemisen arvoinen. Todella mukavia ja auttavia. Niin super asiakaspalvelijoita kuin vaan voi olla. Lisäksi tuolla hostellissa oli tosi rento fiilis. Paljon nuoria, etenkin reilaajia, eri puolilta palloa. Meidän kanssa samaan aikaan tuolla oli ainakin noin 10hlö aasialaisia nuoria, pari kanadalaista ja melkein unohtu mainita, pari suomalaista tyttöä, jotka oli myös reilaamassa. 

Kun saavuttiin hotellille, saatiin todella hyvä vastaanotto. Checkattiin ittemme rennossa tunnelmassa hostelliin sisälle ja ehdotuksesta jäätiin juomaan ilmaista mehua aulaan. Kun nestettä oli tankattu, kiivettiin rappuset ylös meidän huoneeseen. Huone oli sopivan tilava neljälle. Leputeltiin hetki jalkoja sängyillä ja sitten päätettiin lähteä takas Funkin terassille. Maisteltiin paikallista greippikaljaa ja pelattiin korttia. Oltiin päätetty, ettei tehdä enää päivän tai siis illan aikana mitään erikoista. Tarkoitus oli vain hengailla hostellilla ja mennä ajoissa nukkumaan, jotta saa univelkoja vähän kuitattuja ja että jaksaisi herätä seuraavana päivänä ajoissa hakemaan autoa vuokraan.

-A
Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply