Päiviä Losissa on takana nyt neljä. Amerikka on maana vielä uusi ja opittavaa paikallisesta elämänmenosta ja kulttuurista on paljon. Uuteen maahan asettuessa on uutuudenviehätyksen lisäksi ainakin itsellä toisinaan mukana tunne, että on vähän hämillään ja hukassa. Siksi tuntuu mukavalta, kun uudessa asuinpaikassa tulee vastaan asia, joka on jo ennestään jollain lailla tuttu. Luontevinta olisi, että se muistuttaisi kotimaasta ja olisi siksi kannustava; täällä vastaan on tullut kuitenkin kaksi asiaa, joista kumpikaan ei liity Suomeen, mutta jotka silti ovat kummasti ilahduttaneet. Eilen törmäsin ensin kadulla kävellessäni suuriin eukalyptuspuihin ja myöhemmin ruokaostoksilla silmiin osui tuttu uusiseelantilainen avokadoöljy. Mieleen tulvahti lukuisia muistoja aussivuoden ajalta, ja aloin miettiä, mitä käsite koti minulle nykyään merkitsee. Voiko koti-ikävä olla moneen paikkaan?
