Suomen suurin matkablogiyhteisö
Yleinen

Kotina koko maailma

lauantai, heinäkuu 2, 2016

Päiviä Losissa on takana nyt neljä. Amerikka on maana vielä uusi ja opittavaa paikallisesta elämänmenosta ja kulttuurista on paljon. Uuteen maahan asettuessa on uutuudenviehätyksen lisäksi ainakin itsellä toisinaan mukana tunne, että on vähän hämillään ja hukassa. Siksi tuntuu mukavalta, kun uudessa asuinpaikassa tulee vastaan asia, joka on jo ennestään jollain lailla tuttu. Luontevinta olisi, että se muistuttaisi kotimaasta ja olisi siksi kannustava; täällä vastaan on tullut kuitenkin kaksi asiaa, joista kumpikaan ei liity Suomeen, mutta jotka silti ovat kummasti ilahduttaneet. Eilen törmäsin ensin kadulla kävellessäni suuriin eukalyptuspuihin ja myöhemmin ruokaostoksilla silmiin osui tuttu uusiseelantilainen avokadoöljy. Mieleen tulvahti lukuisia muistoja aussivuoden ajalta, ja aloin miettiä, mitä käsite koti minulle nykyään merkitsee. Voiko koti-ikävä olla moneen paikkaan?

20150807_135846_picmonkeyed

Olen ollut onnekas ja päässyt 26-vuotisen elämäni aikana matkustamaan enemmän kuin koskaan olisin voinut arvatakaan. Toki esimerkiksi aussivuoden toteuttaminen ei ollut tuurista kiinni vaan vaati myös paljon työtä ja suunnittelua, mutta se osoitti, että haaveita voi ja pitää pyrkiä toteuttamaan. Kauas on tultu niistä ajoista, kun yläasteikäinen Laura listasi yöpöydällä olleeseen vihkoon maita tai maanosia, joissa haluaisi vielä joskus käydä. Muistan, että listalta löytyi ainakin Afrikka ja Australia, joista toisen voin nyt vetää tuolta bucket listiltä yli. Lyhyempien matkojen lisäksi olen saanut myös kokea, millaista on asua pidemmän aikaa ulkomailla; ensin Luxemburgissa, sitten Dublinissa, Australiassa ja nyt Yhdysvalloissa. Jokaisesta entisestä asuinmaasta on tarttunut mukaan jotakin, ja jokainen maa on varmasti muuttanut minua jollain tavalla. Dublinissa ymmärsin, miten hauskaa on tavata uusia ihmisiä ympäri maailmaa ja aloin viihtyä kansainvälisessä ilmapiirissä. Uudessa-Seelannissa heräsi kiinnostus luontomatkailuun ja opin arvostamaan myös Suomen luontoa uudella tavalla. Australiasta mukaan taisi tarttua ripaus paikallista rentoa asennetta ja opin olemaan itselleni armollisempi. Luxemburgissa vierähti neljä vuotta lapsuudestani, ja ehkä se onkin koko matkailuharrastukseni alku ja innoittaja. Mielessä on yhä kansainvälisen koulun värikäs ilmapiiri ja ranskan kielen merci, jolla kiitimme kaupan tätejä, sekä luxemburgin moien, jolla tervehdittiin vastaantulijoita lenkkipolulla. Vielä en tiedä, mitä kuusi kuukautta Amerikassa minulle antaa, mutta uskon, etten lähde täältäkään tyhjin käsin (enkä tarkoita nyt rinkan täyttämistä Amerikan shoppailumahdollisuuksilla :D).

IMG_1765_picmonkeyed

Pidän siitä, että Suomi ei ole minulle ainoa tuttu paikka maailmassa. Voin kulkea Dublinin kaduilla eksymättä ilman karttaa, tiedän missä sijaitsevat Brisbanen parhaat kirpputorit ja osaan suositella Queenstownin parasta hampurilaispaikkaa. On mukava tietää, että maailmalla on kotimaan lisäksi muitakin paikkoja, joissa tuntee olonsa kotoisaksi. Lisäksi ovat tietenkin matkojen aikana tavatut ystävät, jotka ovat hajallaan ympäri maailmaa. On huikeaa tietää, että minua odottaa ystävällinen ja vieraanvarainen vastaanotto esimerkiksi Itävallassa, Unkarissa ja Saksassa.

12665823_10153894668249407_733098708_n

Maailmalla vietettyjen hetkien jälkeen käsitys kodista ja termi koti-ikävä eivät enää tarkoita minulle samaa kuin ennen. Tottakai kotikoti, se pysyvä paikka, jossa ne kaikkein läheisimmät ihmiset ovat, on jotakin erityistä. Mutta nykyään käytän sanaa koti paljon vapaammin. Koti on siellä, missä sänky ja rinkka milloinkin sattuvat olemaan. Se on joskus hostelli, joskus vuokra-asunto, joskus opiskelijakämppä ja joskus vaikkapa matkailuauto. Ajatus siitä, että koti olisi pysyvästi vain yksi paikka, tuntuu tällä hetkellä aika vieraalta. Tuntuu myös siltä, että Suomen kodin lisäksi ikävä voi olla maailmassa moneen paikkaan. Monesti kaipaan takaisin maailmalle ihan arkisten juttujen pariin. Jos esimerkiksi matkustaisin nyt Australiaan ja menisin ruokakauppaan, tiedän tasan tarkkaan, mikä on oma lemppari keksihyllyssä. Luxemburgissa kävelisin verkkaisesti vehreässä Petrussen laaksossa. Dublinissa viettäisin iltaa pubissa kuuntelemassa paikallisia taitavia muusikoita ja tilaisin pintin Bulmersia ja Uudessa-Seelannissa olisin mahdollisimman paljon ulkona ihailemassa uskomatonta luontoa. Toisaalta tiedostan myös, että monesti tarkan paikan sijaan ikävä voi kohdistua tiettyyn hetkeen, tunnelmaan ja ihmisiin, joiden kanssa se on vietetty. Niihin hetkiin on mahdotonta palata.

9

Päästyäni matkustamaan ulkomailla ja saatuani kansainvälisiä ystäviä, tuntuu vaikealta ajatella, että yhtäkkiä asuisinkin loppuelämäni tiukasti Suomessa. Matkattujen kilometrien karttuessa alkaa pikkuhiljaa ymmärtää, miten valtavassa maailmassa asumme, ja miten monia huikeita asioita, paikkoja sekä ihmisiä ainutlaatuisine tarinoineen se meille tarjoaa. Tietäessäni tämän, en vain pysty sulkeutumaan pieneen Suomi-kuplaan, sillä olen ihan liian utelias. Haluan nähdä ja kokea!

Tylsää on tietysti se, että perhe ja ystävät eivät ole yhtä liikkuvaista sorttia. Lähtiessäni matkalle, taakse jää aina tärkeitä ihmisiä, enkä pidä jäähyvästeistä. Tällä kertaa harmitti tavallista enemmän, kun en ehtinyt nähdä vastasyntynyttä siskonpoikaa. Kun tapaamme, hän on jo puolivuotias! Matkojeni aikana lähipiirissä on myös vietetty monia tärkeitä hetkiä ja juhlittu muun muassa syntymäpäiviä ja ylioppilasjuhlia. Näissä hetkissä en ole ollut läsnä, ja se toisinaan harmittaa. Usein toivon, että olisi mahdollista olla monessa paikassa samaan aikaan. Joskus mietin, olenko itsekäs, kun otan näin paljon omaa aikaa poissa perheen luota. Yritän kuitenkin ajatella, että omaa elämäähän tässä loppujen lopuksi elellään, eikä olisi perheellenikään eduksi, jos yrittäisin pysyä väkisin Suomessa. Tuskin olisin parasta seuraa, jos en olisi tyytyväinen elämääni. 26 vuoden iässä en vielä(kään) tiedä tarkkaan, mitä tulevaisuudeltani haluan, ja tunnen että etsin yhä itseäni. Ehkä sitten, kun tulevaisuudensuunnitelmani joskus selkeytyvät, voin olla myös enemmän läsnä.

IMG_8851

En usko, että kiinnostus matkailuun ja vieraisiin kulttuureihin koskaan loppuu kohdallani kokonaan. Varmasti matkailuharrastus tulee jossain kohtaa muuttamaan muotooan tai matkojen määrä vähenee huomattavasti. Tuskin koko ikääni ravaan maailmalla rinkka selässä. Koteja tulee luultavasti olemaan vielä monessa eri paikassa elämäni aikana. Saa nähdä, millainen matkailija olen vaikkapa eläkeläisenä, tai asunko vaikkapa talvet jossain muualla, vai onko pysyvä koti jopa ulkomailla.

Seuraavat kuusi kuukautta koti on kuitenkin Los Angeles.

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Susanna maanantai, heinäkuu 18, 2016 at 18:33

    Hyvä aihe ja kiva että olet löytänyt useita kohteita joihin olet sopeutunut

    • Reply laura / to travel is to live perjantai, heinäkuu 22, 2016 at 18:25

      Kiitos kommentista Susanna! Totta, on onnekas olo, kun on löytänyt jo monta kotoisaa kohdetta 🙂

    • Reply laura / to travel is to live keskiviikko, elokuu 10, 2016 at 05:03

      Kiitos Tanja! 🙂 Alankin miettimään mitä omituisuuksia matkojen varrella on sattunut 😀

    Leave a Reply