Suomen suurin matkablogiyhteisö
Uusi-Seelanti

Ratsastusretkillä Uudessa-Seelannissa

maanantai, toukokuu 23, 2016

Uusi-Seelanti on tunnetusti aktiivilajien harrastajien unelmakohde. Upeiden vaellusreittien lisäksi varsinkin extremelajeja on runsaasti tarjolla hurjista benjihypyistä vauhdikkaaseen koskenlaskuun ja laskuvarjohyppyihin henkeäsalpaavissa maisemissa. Kahden kuukauden mittaisella reissullani keskityin extremelajien sijasta pääasiassa patikointiin, mutta lisäksi oli yksi aktiviteetti, johon vartavasten säästin rahaa. Vaikka en ratsastusta aktiivisesti enää harrastakaan, on minussa nimittäin vielä tallella palanen heppatyttöä ja aika ajoin onkin päästävä takaisin hevosen selkään. Mikäpä sen parempaa, kuin tutustua Uuden-Seelannin uskomattomiin maisemiin nelijalkaisen ystävän kanssa. Tässä kokemuksiani kahdelta ratsastusretkeltä Uuden-Seelannin eteläsaarelta.

IMG_2190_picmonkeyed

Ratsastusretkiä tarjoavia yrityksiä on Uudessa-Seelannissa melkoisen paljon, joten pulaa ehdokkaista ei ollut. Päädyin tarkastelemaan tarjolla olevia retkiä bookme- sivuston kautta, jonka avulla voi selailla ja varata kaikenlaisia aktiviteetteja alennetuin hinnoin, usein alennusprosentit ovat aika suuriakin. Sivusto oli hyvä apu pienemmällä budjetilla toteutetulla reissulla ja toimii myös Australiassa, suosittelen tutustumaan, jos siellä suunnilla matkaatte. Sivulla on monipuolisia diilejä aina ravintolaillallisista joogatunteihin ja erilaisten nähtävyyksien pääsylippuihin. Ratsastusretkiä oli alunperin tarkoitus varata vain yksi, mutta nähdessäni sivustolla toisenkin ratsastusretkidiilin, päätin varata myös sen ja osallistuinkin siis kahdelle retkelle. Retket maksoivat reilut 100 NZD kumpikin (reilu 60 euroa). Moni reissaaja säästää rahojaan kokeakseen Uudessa-Seelannissa benjihypyn (uusiseelantilainen A.J.Hackett tunnetaan benjihypyn kaupallistamisen isänä ja klassikkoaktiviteetti Uudessa-Seelannissa onkin hypätä Hackettin operoima hyppy) tai laskuvarjohypyn huikeissa maisemissa, mutta koska olin jo hypännyt tandemlaskuvarjohypyn Suomessa, eikä benjihyppy niin kiinnostanut, päätiin säästää rahani ratsastusretkiin, ja olin valintaani oikein tyytyväinen. 🙂

IMG_2201

Molemmat retket toteutin jo reissun alkuvaiheessa eteläsaarella. Raikas syksyinen sää houkutteli ulkoilma-aktiviteettien pariin eikä syksy ollut ollenkaan hassumpi aika ratsastusretkille. Veikkaanpa, että hinnatkin taisivat olla jonkinverran kesän sesonkia alhaisemmat, vaikka yrittäjät kertoivatkin asiakkaita riittävän vuoden ympäri. Ylläolevat ja seuraavat kuvat ovat retkeltä, johon osallistuin viettäessäni Queenstownissa muutaman yön. Yrityksen nimi oli High Country Horses, ja meitä retkelle osallistuvia tultiin hakemaan Queenstownin keskustasta, josta matkasimme yhdessä vajaan tunnin verran kohti Glenorchya. Jos liikut Uudessa-Seelannissa, laita ihmeessä Glenorchy listalle, olipahan nimittäin melkoisen hiljainen automatka meillä, kaikkien keskittyessä ihailemaan matkan varrella avautuvia upeita maisemia Wakatipu-järvelle. Turkoosi vesi ja lumihuippuiset vuoret, voiko kauniimpaa olla? (Kurkkaa vaikka tästä, linkki vie googlen kuvahakuun.)

IMG_2229_picmonkeyed

Päästyämme perille tallille, meitä oli vastassa lisää henkilökuntaa, lauma valmiina odottavia hevosia, sekä muutama tulijoista innostunut leikkisä koira. Täytimme taustatietolomakkeen, katsoimme varusteet kuntoon (saappaat ja kypärät sai lainaksi), kävimme vielä vessassa ennen lähtöä ja menimme sitten pihalle odottamaan, että meidät viedään oman ratsumme luokse. Minä sain alleni 14-vuotiaan konkarin nimeltä Peaches, jonka tallinpitäjä oli kuulemma itse kouluttanut varsasta. Peaches olikin varsinainen luottoratsu, ja kaikki sujui hyvin. Meitä oli ryhmässä muistaakseni noin kymmenen, ja ohjaajia lähti mukaan kaksi. Ryhmässämme kaikki minua lukuunottamatta olivat aasialaisia turisteja, joista osa oli lähietäisyydellä hevosen kanssa ilmeisesti ensimmäistä kertaa. Heidän reaktioitaan hevosten tekemisiin olikin aika hauska seurata, sillä kaikki mitä hevonen teki heinän mutustamisesta hännän heilautukseen näytti olevan erityisen jännittävää ja aiheutti innostunutta puheensorinaa 😀

Osallistuin retkelle, joka kulkee nykyään nimellä Rees River Trail. Kahden ja puolen tunnin mittainen lenkki kulki kauniissa laaksossa ja mukana oli myös virtaavan veden ylitys (vesi hevosia polviin asti) sekä joenuomaa pitkin kulkemista. Näissä(kin) maisemissa on kuvattu Peter Jacksonin Sormusten Herra- elokuvia, joiden miljöistä Glenorchy näyttelee muun muassa Fangornin metsän reunaa sekä Sarumanin Rautapihaa. Matkan aikana kuulimmekin alueen luontoon ja eläimistöön liittyvien tarinoiden lisäksi myös kertomuksen Harry-hevosesta, jota lainattiin tallilta elokuvan kuvauksia varten. Harry sai kunnian näytellä yhtä Sormusaaveiden ratsua alkuperäisen rooliin hankitun hevosen sairastuttua. Ainoa ongelma oli, että Harry oli ruskea, eikä ulkomuodoltaan ihan vastannut pelottavien Sormusaaveiden mustaa, ilkeää ratsua. Onneksi elokuvan maskeeraustiimillä oli keinonsa, ja Harry sai kuin saikin hetkensä parrasvaloissa. Ilkeää luonnetta leppoisa Harry ei silti osannut näytellä, ja kuulemma, jos tarkkaan katsoo kohtausta, jossa Sormusaaveet astuvat jokeen tavoitellessaan Arwenia ja Frodoa, voi hevosen hämmentyneestä ilmeestä huomata, mikä hevosista on Harry. Ensi kerralla elokuvaa katsoessasi koitapa siis bongata Harry The Horse!

IMG_2233_picmonkeyed(2)IMG_2213IMG_2229_picmonkeyedIMG_2316_picmonkeyed

Matkamme kulki tasaisella maalla ja maasto oli helppokulkuista. Virtaavan veden ylitys hevosen kanssa oli minullekin uutta, ja siihen saimme ohjeeksi pitää katse veden sijaan ylhäällä kohti kulkusuuntaa huimauksen välttämiseksi. Peaches näytti kulkeneen samaa reittiä jo monet kerrat ja virta ylittyi tottuneesti. Vastarannalla matka jatkui taas tasaista maastoa pitkin kohti reitin puoliväliä ja valokuvaustaukoa.

IMG_2211_picmonkeyedIMG_2257_picmonkeyedIMG_2259_picmonkeyedIMG_2263_picmonkeyedIMG_2278_picmonkeyedIMG_2292_picmonkeyed

Puolivälissä meistä kaikista otettiin valokuva ratsastajien omilla kameroilla/kännyköillä, joko yksittäin, tai kaverin kanssa, miten kukakin toivoi. Mukavaa, että retkestä jäi muisto, sillä harvemmin sitä tulee lumihuippuisten vuorien alla ratsasteltua! Valokuvien ottamisen jälkeen matka jatkui takaisin kohti tallia, ja tässä kohtaa toinen ohjaajista tuli luokseni ja kysyi, haluaisinko lähteä hänen kanssaan laukkapätkälle. Olin kysynyt mahdollisuutta hieman vauhdikkaampaan menoon jo aiemmin, ja ilokseni sainkin siihen mahdollisuuden. Muun ryhmän ollessa aloittelijoita, kuljimme porukassa koko matkan käyntiä, mutta paluumatkalla teimme siis toisen ohjaajan kanssa oman lenkin laukaten, ennen kuin liityimme takaisin muiden seuraan. Kyseinen ohjaaja järjesti minulle vielä oman laukkahetken ihan retken loppuun muun ryhmän jo palattua tallin pihaan. Asiakkaan toiveita siis kuunneltiin hienosti ja sain hetken kuvitella laukkailevani pitkin Keski-Maata (hiekkapolulla, tosin.. :D).

IMG_2304_picmonkeyed

Laukkailemisen jälkeen palasimme me loputkin takaisin pihaan, annoimme hevosille rapsutuksia ja taputuksia kiitokseksi ja henkilökunta tuli hoitamaan hevoset takaisin talliin. Minibussi odottelikin jo ja kyyditsi meidät takaisin Queenstownin keskustaan. Onnistunut retki upeissa maisemissa, eikä lihaskipukaan tällä kertaa ollut kovin suurta seuraavana päivänä 🙂

IMG_2327_picmonkeyed

Toiselle ratsastusretkelle osallistuin Franz Josefin pienessä kylässä. Paikka on tunnettu Itävallan hallitsijan mukaan aikanaan nimetystä jäätiköstään, ja sen vuoksi minäkin kylään saavuin. Jäätikölle järjestetään helikopterivaelluksia, mutta sään ollessa kovin sateinen ja pilvinen, ei helikopteri vierailuni aikana päässyt lentämään. Jäätikköretki siis harmikseni peruuntui, mutta sade taukosi muutamaksi tunniksi juuri sopivasti ratsastusretkeä varten. Varasin bookme-sivuston kautta kolmen tunnin ratsastusretken kokeneille ratsastajille sisältäen runsaasti ravi- ja laukkapätkiä, mutta koska osallistujia ei ollut tarpeeksi, vaihtui retki kahden tunnin kävelyretkeksi. Olin jo odottanut vähän vauhdikkaampaa menoa, mutta onneksi maisemissa oli katseltavaa täälläkin, ja myös tällä retkellä sain mahdollisuuden lähteä toisen ohjaajan kanssa erikseen pienelle laukkapätkälle. Meitä oli retkellä vain neljä osallistujaa, sekä kaksi ohjaajaa. Mukaan sattui lisäkseni suomenruotsalainen pariskunta, jonka kanssa oli mukava jutella pitkästä aikaa suomeksi. Yrityksen nimi oli South Westland Horse Trecks.

IMG_1761_picmonkeyed

Retki kulki vehreissä maalaismaisemissa ja osittain myös sademetsän mutaisilla poluilla. Valokuvia pysähdyimme ottamaan matkan puolivälissä taustallamme vuoria, jotka massiiviset pilvet tällä kertaa peittivät alleen. Oppaat kertoivat mielenkiintoisia yksityiskohtia alueen luonnosta ja lähellä sijaitsevasta jäätiköstä, joka sulaa kovaa vauhtia. Ennusteen mukaan se tulee sulamaa kokonaan seuraavien 60 vuoden aikana. Ratsuna toimi mukava Apache-hevonen, ja kaikki hevoset oli satuloitu lännensatuloin, joten istumamukavuus retkellä oli taattu. 🙂 Tällä retkellä otetut valokuvat ovat valitettavasti niin huonolaatuisia, että en jaa niitä tänne enempää. Alla oleva kuva kiteyttää retken parhaat maisemat.

IMG_1765_picmonkeyed

Kuten alussa totesin, Uusi-Seelanti on aktiivilajien harrastajille unelmakohde. Suosittelen maan vaikuttaviin maisemiin tutustumista myös hevosen selästä 🙂 Molemmat retket, joille osallistuin oli hyvin järjestetty ja ne sopivat myös aloittelijoille. Hevoset olivat kilttejä ja helppoja käsitellä. Retkille on helppo osallistua, sillä varusteet saa usein lainaksi tallilta (ainakin kypärä, usein myös saappaat). Kokeneemmalle ratsastajalle en ehkä juuri näitä kyseisiä retkiä suosittelisi, ellet nauti erityisesti rauhallisesta menosta. Itsekin etsisin ehkä seuraavalla kerralla retken, johon osallistuisi lisäkseni muita kokeneempia ratsastajia, sillä vaikka rauhallisempi köpöttely ja maisemien katselu on toki mukavaa, olisi hauska päästä nauttimaan myös vähän vauhdikkaammasta menosta. Joskus olisi hienoa osallistua myös pidemmälle retkelle tai vaikka monipäiväiselle vaellukselle.

Olisi hauska kuulla teidän kokemuksianne ratsastusretkistä maailmalla. Kerro kommenteissa tai linkkaa postaus! 🙂

Haluatko tiedon uusimmista postauksista? Helpoiten se onnistuu tykkäämällä blogin sivuista facebookissa. Instagramissa nimimerkkini on @llaurasofiia ja nyt touhujani voi seurata myös Snapchatissä! Siellä nimimerkki on sama kuin Instan puolella.

 

You Might Also Like

8 Comments

  • Reply Maarit Johanna maanantai, toukokuu 23, 2016 at 20:41

    Vielä pari vuotta sitten ei olisi ratsastus voinut vähempää kiinnostaa. Enemmänkin vain pelkäsin hevosia, koska en muutenkaan ollut tottunut isoihin eläimiin. Islannissa ratsastuksen jälkeen rentouduin ja nyt uusien matkakohteiden suunnittelussa otan aina selvää voisko päästä jollekin ratsastusvaellukselle ihaniin maisemiin!
    Ratsastettiin ensin Pohjois-Islannissa ihan huikeassa säässä ja toisella reissulla etelässä melkein sumupilven keskellä. Kokemuksetkin olivat kuin yö ja päivä 😀 Näissä kuvissa on enempi sitä Pohjois-Islannin tunnelmaa. Vuorimaiseman keskellä ratsastus on melkein kuin elokuvista <3
    Laitoin sut seurantaan instassa, en tajua miksen seurannut sua jo aikaisemmin!

    • Reply laura / to travel is to live tiistai, toukokuu 24, 2016 at 11:50

      Islanti on varmaan ratsastajan unelmakohteita, itseäkin houkuttaisi lähteä sinne issikkavaellukselle! Mukava kuulla, että voitit pelkosi, monelle hevosen selkään nouseminen voi olla iso kynnys. On Suomen luonnossakin upeaa ratsastaa, mutta kyllä nuo vuoret tuo tosiaan aika ainutlaatuista tunnelmaa! Kiva kun laitoit instan seurantaan 🙂

  • Reply Anna / Muuttolintu tiistai, toukokuu 24, 2016 at 01:06

    Oi ihanaa, oon haaveillut Uuden-Seelannin reissun yhteydessä tekeväni jonkun ratsastusreissun. Haluun laukata pitkin Keski-Maata niinku Gandalf! 🙂 Ihana kuulla, että tuonnekin kelpaa ihan aloittelijat, kun en tosiaan niin hirveän montaa kertaa oo ratsailla ollut.

    • Reply laura / to travel is to live tiistai, toukokuu 24, 2016 at 11:52

      Siellä vaihtoehtoja riittää, suosittelen ehdottomasti 🙂 Retkiä järjestetään eri tasoisille ratsastajille, ja paljon näytti olevan myös ihan vasta-alkajille. Hevoset oli näillä retkillä todella leppoisia, eli oikeastaan ei tarvinnut edes paljon mitään tehdä ja hepat kulki silti nätisti jonossa.

  • Reply Hanna / Ranskatar reissaa tiistai, toukokuu 24, 2016 at 09:02

    Ratsastusretket on niin kivoja! 🙂 Mulla on kaksi kokemusta ulkomailta, Ranskassa vaihdossa ollessa käytiin ratsastamassa ihanilla valkoisilla camarguenhevosilla, se oli mulle yksi heppahaave. Sekin porukka oli aloittelijoille suunnattu ja köpöteltiin pelkkää käyntiä, mikä tosiaan oli vähän tylsää. Juttua siitä löytyy myös mun blogista: https://www.rantapallo.fi/revesetvoyages/2015/02/24/roadtrip-osa-2-camarguen-jokisuistoalue/. Myös viime talvena Chilen Pucónissa osallistuttiin ratsastusretkelle ja se oli kyllä erikoinen kokemus 🙂 Ensinnäkään Chilessä ei kypäröitä tunnettu, mikä hieman hirvitti itseä, toiseksi kiivettiin paikoitellen todella mutaista polkua ylös vuorelle, onneksi hepat tunsivat reitin hyvin. Ja nuo pollet kulkivat tosiaan automaattiohjauksella, eli takana tuleva ohjaaja huusi käskyjä ja heilutti piiskaa, ja hepat sitten sen mukaan liikkuivat. Lopussa mies kannusti hepat jopa laukkaamaan, vaikka mukana oli myös tyttö, joka oli ensi kertaa hevosen selässä eikä miehenikään ollut ikinä kokeillut laukkaa. Tästä retkestä löytyy juttua tästä postauksesta: https://www.rantapallo.fi/revesetvoyages/2016/01/27/kerran-elamassa-kokemuksia-puconissa/ Mun ehdottomia unelmakohteita ratsastusreissuille olisi Islanti ja Irlanti! Suomessa oon jo osallistunut issikkamaastoille ja ne issikat on vaan niin suloisia 🙂

    • Reply laura / to travel is to live tiistai, toukokuu 24, 2016 at 11:57

      Kiitos kommentista ja linkeistä Hanna! Mielenkiintoista lukea ratsastusretkistä Ranskassa ja Chilessä, käyn lukemassa 🙂 Tuo Chilen reissu kuulostaa astetta jännemmältä, Suomessa ratsastamaan oppineelle kuulostaa hurjalta se, ettei käytetä kypärää! Onneksi kaikki sujui ilmeisesti kuitenkin hyvin. Ratsastus Irlannissa on omallakin listalla, se pitää toteuttaa jossain kohtaa. Olen ollut Lapissa issikkaretkellä, ja se oli kyllä ihana kokemus, issikat on sympaattisia ja oli hauska kokeilla tölttiä!

  • Reply Annika maanantai, heinäkuu 11, 2016 at 22:41

    Uudessa-Seelannissa ratsastusretket ovat omaa luokkaansa. 🙂 Itse olin Uudessa-Seelannissa road tripillä 2014 tammikuun. Maana Uusi-Seelanti on mahtava paikka ja oli pitkä ikäinen haave, kuitenkin olen LOTR-fani, joten sai kokea jotkin kuvauspaikoista ihan vierestä tai ratsastamalla niitteen läpi. 🙂

    Me käytiin ratsastamassa Dart Stablesilla, joka sijaitsee Glenorchyssa ja siellä tehtiin yhden päivän aikana kaksi eri retkeä. Aamupäivällä mentiin Paradiseen, jossa tehtiin 1,5h käynti maasto ja sain ratsukseni Oscarin, joka oli mukana Kuninkaan Paluussa Rohanin hevosena. 🙂 Paradisessa ratsastettiin siis kuvauspaikkojen läpi, ihan mahtavaa!! Iltapäivällä tehtiin Glenorchy:sta käsin Dart ja- Rees jokien laaksoon ja Lake Wakatipun rantaan 3h reippaampi maasto. Suosittelen, vaikka hinta olikin aika suolainen. Sieltä pystyi myös lainaamaan kypäriä ja saappaita sekä sellaisia pitkiä nahkaisia sadetakkeja.

    Nimestäni klikkaamalla pääsee kuvagalleriaan, mistä löytyy paljon kuvia reissusta sekä kirjoitan blogia, jonka päivitys on jäänyt vähän taka-alalle. Sieltä löytyy myös alkumatkasta tekstiä: http://elamaaannika.blogspot.fi/

    • Reply laura / to travel is to live torstai, heinäkuu 14, 2016 at 08:05

      Kiitos kommentista Annika! Uusi-Seelanti on vaan niin upea, että sinne on vielä pakko päästä takaisin 🙂 LOTR-fanille tietysti myös ehdoton kohde, omakin fanius heräsi taas henkiin ja tuntui monesti siltä kuin olisi ollut osa elokuvia maisemia katsellessa. Dart Stables oli yksi vaihtoehto, jota harkitsin silloin kun omia ratsastusretkiä suunnittelin. En muista minkä takia en sitä lopulta valinnut, mutta seuraavalla kerralla pidän ehdottomasti mielessä, kiitos vinkistä. Joku pidempi vaellus olisi hauska vielä tehdä noissa maisemissa. Kiitos blogivinkistä ja kuvagalleriasta, käyn katsomassa 🙂

    Leave a Reply