Päiväretki Repoveden kansallispuistossa

Opinnot on nyt tämän kevään osalta taputeltu ja olen matkannut Kouvolasta Saloon kesälaitumille. Ennen kuin Kouvola jäi kesäksi taakse, ehdin kuin ehdinkin käymään Repoveden kansallispuistossa, jonka mainitsin tässä Kouvolaa käsittelevässä postauksessa. Reissuvuoteni aikana Uusi-Seelanti oli se maa, joka sai minut kiinnostumaan luontokohteista ihan uudella tavalla, ja nykyään kiinnostus kotimaankin kansallispuistoihin ja muihin luontonähtävyyksiin on noussut uudelle tasolle. Onneksi, sillä onhan Suomen luonto huikean kaunis! Tässä reportaasia Repovedeltä, johon tutustuimme siskon kanssa toukokuun alussa. Kurkkaa myös postauksen lopusta löytyvä pieni videonpätkä, jossa kuvattuna oma suosikkimaisemani kulkemamme reitin varrelta!

Repoveden kansallispuisto sijaitsee siis Kaakkois-Suomessa, matkaa Kouvolasta kertyy alle 50 kilometriä (opasteet ovat hyvät) ja maisemat matkan varrella ovat maalaismaisen idyllisiä 🙂 Puiston alueelle on kolme sisääntuloa: Lapinsalmi, Saarijärvi ja Tervajärvi. Suosituin näistä on Lapinsalmi, ja sieltä alkoi meidänkin reippailumme. Parkkitilaa on Lapinsalmella runsaasti ja sieltä löytyy myös pieni kioski, josta voi ostaa vaikka jätskit puistossa kiertelyn jälkeen. Erilaisia reittejä Repovedellä on useita ja niistä voi yhdistellä mieluisensa lenkin. Meillä oli ohjelmassa samana päivänä puistoon tutustumisen kanssa vielä ajomatka Saloon, joten valitsimme kierrettäväksi lyhyemmän reitin eli viiden kilometrin mittaisen Ketunlenkin.

Ketunlenkki osoittautuikin hyväksi vaihtoehdoksi tutustua kansallispuistoon ja saada siitä mieleenpainuva maistiainen. Reitin varrella vastaan tulee niin kaunista järvimaisemaa, jylhiä kalliomuodostelmia, riippusilta kuin vaijerilossikin. Etukäteen olin lukenut, että Repoveden alue on maastoltaan melko vaativaa ja nousuja ja laskuja on paljon, minkä takia matkoihin kannattaa varata enemmän aikaa kuin normaalisti. Viiden kilometrin matkaan saimmekin siis kulumaan (tosin evästaukoineen ja valokuvauksineen) kolmisen tuntia ja lenkki tuntui meistä molemmista reilusti pitemmältä kuin mitä se todellisuudessa oli. Varaa siis Repovedelle tarpeeksi aikaa 🙂

En tiedä onko reitille varsinaisesti määritelty oikeaa kulkusuuntaa, mutta Jouni Laaksosen Retkeilijän kansallispuistot– kirjasta luin vinkin, jonka mukaan Ketunlenkki kannattaa kiertää vastapäivään ja lähteä riippusillan sijasta ensin kohti Määkijänniemen lossia. Käsikäyttöinen vaijerilossi on nimittäin itse vedettävä satametrisen salmen yli ja reitin alkupuolellahan voimia on vielä vaikka muille jakaa 😀 Päätimme noudattaa tätä vinkkiä ja reitti olikin mukava kiertää juuri näin päin, myöhemmin tekstissä tulee esiin vielä muita ”etuja” reitin kulkemiselle tähän suuntaan.

Toukokuun alussa säät jo hellivät, mutta arkipäivänä puistossa oli silti ihanan rauhallista. Muut kävijät näyttivät olevan lähinnä päiväretkeileviä eläkeläisiä ja niinpä saimme nauttia kauniista luonnosta hiljaisuudessa. Helppokulkuinen soratie johdatti meitä vesistön reunaa pitkin kohti Kapiaveden salmea ja vaijerilossia, jollaisen kyytiin meistä kumpikaan ei ollut aiemmin päässyt. Niinpä odotimme, että edellä kulkeva pariskunta ylitti salmen ensin, jotta saimme keskenämme rauhassa tutkia, miten sinne vastarannalle päästäänkään.

Alla kuva lossilaiturista, jonka vastarannalla lossi meitä odotteli. Ensin se oli siis hinattava salmen yli meidän puolellemme. Päivän käsitreeni tuli molemmilla tehtyä, mutta ei vaijerin vetäminen niin raskasta puuhaa ollut kuin etukäteen ajattelin. Lossiin päästyämme sen liikuttaminen vesillä tuntui kevyemmältä ja pian rantauduttiinkin jo salmen toiselle puolelle. Joillekin vaijerilossilla matkustaminen voi olla ihan normijuttu, mutta meille se oli uutta ja hauska yhteinen kokemus! 🙂

Lossin jälkeen matka jatkui polkua pitkin läpi metsän, joka ennallistamistoimenpiteenä poltettiin vuonna 2008. Maisema oli siis aika avaraa, kunnes se pikkuhiljaa muuttui taas metsäisemmäksi ja mukavan vehreäksi.

Kivikkoisemmaksi reitti muuttui, kun saavuttiin järven rantaan. Yhtäkkiä edessä olivat myös korkeat, jylhät kalliot. Kallion ja veden väliin jäi pieni kaistale kivikkoista polkua, jota pitkin kuljimme. Kuivin jaloin olisi ollut haasteellista selvitä, jos vesi olisi ollut yhtään korkeammalla.

Iltapäivän aurinko lämmitti mukavasti ja valo siivilöityi kauniisti puiden takaa. Tämä metsäfani oli aika innoissaan ja kesäisestä tunnelmasta oli helppo nauttia 🙂 Kapiaveden laavu tuli pian vastaan, ja siellä pysähdyttiin retkilounaalle. Me oltiin kyllä vahvasti siinä uskossa, että oltiin saavuttu jo reitin loppupäässä olevalle Lapinsalmen laavulle ja edessä olisi enää riippusillan ylitys. Reippailun jatkuessa lounaan jälkeen huomattiin kuitenkin pian, että eihän se näin ollutkaan ja matkaa oli vielä vähän enemmän jäljellä. Maaston vaihtelevuus saa siis matkan todella tuntumaan hieman pitemmältä, mutta eipä näistä maisemista toisaalta ollut kovin kiire pois.

Tämä Ketunlenkin symboli, Kettu Repolainen, oli mielestäni ihan mahdottoman sympaattinen ja siitä piti ottaa useampi kuva 😀 Reitin varrella oli runsaasti myös opastauluja, joissa kettu piirrosten avulla havainnollisti milloin mitäkin alueen historiaan ja luontoon liittyvää seikkaa. Kapiaveden laavun jälkeen alkoi nousu kohti Katajavuorta ja sieltä avautuvaa järvimaisemaa, joka on varsinainen suomalaisen maiseman perikuva. Mäntyjen, kallion ja sinisen veden muodostama maisema on upea ja sitä katsellessa olo tuntui jotenkin erityisen suomalaiselta 😀 Postauksen lopun videolla näet enemmän maisemaa Katajavuorelta. Jos kierrät Ketunlenkin tähän suuntaan, vastaan tulee ensin sama maisema kallion matalammalta kohtaa. Sen jälkeen reitti jatkuu alas pitkiä portaita, mutta käy ensin kallion laella kiipeämällä pienet portaat ylös, sillä sieltä katsottuna maisema on vielä vaikuttavampi.

Kun maltoimme jättää maisemat taaksemme, matka jatkui alaspäin pitkiä rappuja pitkin. Tässä toinen syy, miksi ketunlenkki kannattaa kiertää tähän suuntaan: rappusia Katajavuorelle kertyy yli 200 ja ne on huomattavasti leppoisampi kävellä alas kuin ylös, ellei etsi kunnon porrastreeniä 😀

Katajavuorelta ei ollut enää pitkä matka Lapinsalmen riippusillalle. 50-metrinen silta natisee ja hytkyy aidon riippusillan tavoin, mutta on tukeva jalkojen alla ja ainakaan tällä korkeanpaikankammoisella ei ollut vaikeuksia sitä ylittää 🙂 Suurin osa Repoveden retkeilijöistä haluaa kokea riippusillan ylityksen ja kesäisin jonoja saattaa syntyä. Kymmenen metrin korkeudessa kulkevalla sillalla pitää nimittäin pitää kymmenen metrin väli edellä kulkevaan, eikä sillalle siten mahdu montaa kulkijaa kerralla.

Lapinsalmen itä- ja länsipuolet toisiinsa yhdistävältä sillalta voi ihailla maisemia Kapiavedelle. Rakkauslukkojakin on ilmestynyt sillan verkkoseinämiin jo kiitettävä määrä. Tässä linkki Visitrepovesi.fi- sivuston sivulle, jossa voi katsella riippusillan vieressä avautuvaa maisemaa hienona pallopanoraamakuvana, suosittelen!

Riippusillan ylityksen jälkeen ei matkaa takaisin parkkipaikalle enää ollutkaan paljon ja pian oltiin jo aloituspisteessä. Ketunlenkki oli juuri sopivan mittainen kansallispuistoon tutustumiseen tiiviimmällä aikataululla, ja seuraaville vierailukerroille kierrettävää jäi vielä runsaasti. Tähän loppuun kokosin muutaman vinkin Ketunlenkkiä kulkeville:

• Lenkkareilla pärjää reitillä hyvin, mutta kivikkoisissa kohdissa vaelluskengät antavat tietysti enemmän tukea.
• Maasto on vaihtelevaa ja reitillä on nousuja, laskuja, rappusia, riippusilta ja vaijerilossi. Vaikka reitin pituus on vain 5 km, aikaa sen kulkemiseen voi kulua suunniteltua enemmän, varsinkin jos lossilla tai riippusillalla on ruuhkaa. Polut ovat kuitenkin hyvässä kunnossa ja varsin helppokulkuisia.
• Ketunlossi on käytössä vain sulien vesien aikaan, eli talvella reitin kulkeminen kokonaisuudessaan ei onnistu.
• Reitin varrella on kaksi taukopaikkaa, Lapinsalmi ja Kapiavesi. Lisäksi Määkijän taukopaikalle on lossin läheltä matkaa vain 200 metriä.
• Repovedellä voi halutessaan myös käyttää vesitaksin palveluja ja melontamahdollisuudetkin ovat upeat. Olhavanvuori taas on kiipeilijöiden suosiossa.
• Ketunlenkki on ruuhkaisin kesälauantaisin klo 10-14 välillä, vältä siis tätä aikaa, jos haluat välttää suurimmat ruuhkat! (lähde)

Kuvasin pienen videopätkän Katajavuoren laelta, sen näet alta. Aikamoiset maisemat, vai mitä! 🙂 Onko teillä omia suosikkeja Suomen kansallispuistoista?

Haluatko tiedon uusimmista postauksista? Helpoiten se onnistuu tykkäämällä blogin sivuista facebookissa. Instagramissa nimimerkkini on @llaurasofiia ja nyt touhujani voi seurata myös Snapchatissä! Siellä nimimerkki on sama kuin Instan puolella 🙂