Suomen suurin matkablogiyhteisö
Uusi-Seelanti

Kiipeämisen arvoinen Queenstown Hill

keskiviikko, maaliskuu 9, 2016

Uudessa-Seelannissa innostuin luontomatkailusta ihan uudella tavalla. Maisemat ympärillä olivat jatkuvasti niin upeita että sisälle ei kerta kaikkiaan tehnyt mieli jäädä, ja niinpä moni luontopolku tuli matkan aikana tutuksi. Queenstownissa ollessani päätin lähteä katsomaan, miltä kaupunki ja sen ympäristö näyttää korkeammalta katsottuna. Suosittu päiväpatikkaretki kapuaa ylös Queenstown Hillille ja ylhäällä avautuvat maisemat ovat todellakin paikoin jyrkänkin polun kiipeämisen arvoiset.

20150521_150000_picmonkeyed

Aurinkoinen syyspäivä toukokuussa oli juuri sopiva Queenstown Hillin valloittamiseen. Hostelliltani oli polun aloituspaikalle vain lyhyt matka, mutta kadut jyrkkenivät nopeasti. Kun pääsin polun aloituspisteeseen, oli sopiva alkutreeni siis jo tehty ja jatkoin reippailua ylämäkeen. Polun alkupuoli kulkee kauniin kuusimetsän läpi ja syksyllä puista pudonneet neulaset pehmensivät maata jalkojen alla. Pian avautui jo ensimmäinen näkymä Uuden-Seelannin kolmanneksi suurimmalle järvelle, Lake Wakatipulle, jonka rannalle Queenstownin kylä on muodostunut.

IMG_2346_picmonkeyed

Pusikosta kuului yhtäkkiä kummallista rapinaa ja hetken kuluttua sieltä tuli esiin komea vuohipukki, jonka touhuilua seurasin hetken. Näytti olevan vuohelta lauma hukassa 😀 Kannattaa siis pitää silmät auki, lampaita ja vuohia näytti laiduntavan lähellä ja polulla voi nähdä myös peuroja.

hillQueenstown Hill on alkuperäiseltä maorinkieliseltä nimeltään Te Tapu-nui.

Metsäisemmän osuuden ja jyrkän nousun jälkeen saavuin tasaisemmalle alueelle, jossa ympärillä avautuvat maisemat alkoivat näkyä kunnolla. Syksyisin montaa huippua peittää jo kaunis lumipeite, enkä voinut olla niitä ihailematta. 🙂

IMG_2381_picmonkeyedIMG_2402_picmonkeyed

Tasanteella oli hyvä pitää pieni hengähdystauko ja räpsiä kuvia järvelle päin. Valokuviin toi hauskaa kontrastia mielenkiintoinen taideteos, Basket of Dreams. Alla avautuva Wakatipu-järvi on upean värinen, mutta sitäkin enemmän ihastuin noihin vuoristoisiin maisemiin, jotka ovat omasta mielestä ehkä parasta Uudessa-Seelannissa. Huipulta voi katsella muun muassa The Remarkables-vuorijonoa ja Cecil Peakia.

20150521_131034_picmonkeyed20150521_131643_picmonkeyed20150521_131016_picmonkeyed

Vaikka näkymä ensimmäiseltä tasanteeltakin on hyvä, kannattaa kuitenkin kiivetä vielä pieni pätkä ylöspäin varsinaiselle huipulle. Perusteluna kehotan katsomaan alla olevaa panoramakuvaa. Aika upeat maisemat, vai mitä? 🙂 Viimeinen nousu kestää noin 15 minuuttia ja ylhäällä on suuria kiviä joilla istuskella maisemasta nauttien. Huipulla voi olla aika tuulista, joten pidä huoli että mukana on pitkähihaistakin vaatetta.

20150521_140358_Pano_picmonkeyedIMG_2421_picmonkeyedIMG_2428_picmonkeyedIMG_2431_picmonkeyedIMG_2451_picmonkeyed

Matka takaisn alas sujuikin sitten leppoisasti, kunhan vain maltoin jättää maisemat taakseni. Alhaalla odotteleva palkintopitsa tosin jo houkutteli nälkäistä reippailijaa 😀 Jos olet Queenstownissa ja kaipaat mukavaa aktiviteettia muutamaksi tunniksi, suosittelen polkua ehdottomasti, maisemat huipulla ovat ehdottomasti näkemisen arvoiset 🙂

Tässä vielä tietoa Queenstown Hill-luontopolusta (englanniksi Queenstown Hill Walk/Queenstown Hill Time Walk):

Polku alkaa ihan Queenstownin ydiskeskustan läheltä, Belfast Terracelta. Reitin alussa on pieni parkkipaikka ja kartta (kuva alla), josta näkyy millaista lenkkiä on aloittamassa. Reitille on suositeltavaa varata aikaa 2-3 tuntia ja nousua polulla on viitisensataa metriä. Reitin pituus on noin 2 kilometriä suuntaansa ja matka huipulle on kohtuullisen jyrkkää nousua. Pakkaa vaikka lounas mukaan ja nauti siitä huipulla katsellen upeita maisemia! Lenkkareillakin pärjännee ainakin kesällä, mutta vaelluskengät ovat toki tukevammat 🙂 Polku haarautuu alun metsäisessä osassa kahtia. Reitti vasemmalle taitaa olla hieman jyrkempi, mutta maisemat alkavat näkyä nopeammin. Jos kierrät reitin oikean kautta, on edessä pitempi pätkä metsässä kulkemista.  Suosittelisin valitsemaan risteyksessä vasemman haaran juuri maisemien takia. Takaisin tullessa voi kulkea sitten vaikka metsäistä polkua ja nauttia metsän rauhallisesta tunnelmasta.

IMG_2479_picmonkeyed

P. S. Jos haluat kätevästi tiedon uusimmista postauksista, seuraa blogia facebookissa tai bloglovinissa. Instagramista minut löytää nimimerkillä @llaurasofiia.    

You Might Also Like

8 Comments

  • Reply Reason for a Season sunnuntai, maaliskuu 13, 2016 at 22:49

    On kyllä huikeita maisemia! Kun näkee vuoria ja vesistöä samassa kuvassa.. Siinä on vaan sitä jotain. Kaikki nämä värit tuntuvat niin kaukaiselta Suomen maaliskuussa. Onneksi täälläkin mennään kesää kohti :P.

    • Reply laura / to travel is to live torstai, maaliskuu 17, 2016 at 11:55

      Musta on tullut ihan vuorifani, olisi hirveä hinku esim. Norjaan ja Kanadaan lähteä bongailemaan lisää vuoristoisia maisemia. Onneksi tämä Suomenkin pimeys alkaa taas pikkuhiljaa väistyä ja mennään valoisampia kuukausia kohti! 🙂

  • Reply Paula - Viinilaakson viemää maanantai, maaliskuu 14, 2016 at 06:21

    No onpas mahtavat maisemat ei voi muuta sanoa! Kyllä siellä kelpaa patikoida!

    • Reply laura / to travel is to live torstai, maaliskuu 17, 2016 at 11:54

      Maisemat oli kyllä kohdillaan ja kaikki se ylämäen tarpomiseen käytetty vaiva unohtui kyllä heti kun näkymä aukesi silmien edessä! 🙂

  • Reply Hanna / Ranskatar reissaa tiistai, maaliskuu 15, 2016 at 17:26

    Mä tykkäsin hirveästi Queenstownin alueen maisemista. Nuo kirkasvetiset järvet ja karut vuoret olivat todella kaunis yhdistelmä. Vielä Queenstownia kauniimpi oli mielestäni Wanaka, vaikka maisemat siellä olivatkin aika samanlaiset. Mekin tehtiin tuo patikointi ja esimerkiksi Tongariro Alpine Crossingiin tuo oli ihanan kevyt ja lyhyt reitti, ja silti näki upeat maisemat 🙂

    • Reply laura / to travel is to live tiistai, maaliskuu 15, 2016 at 17:38

      Samaa mieltä, vuoret ja järvet samassa maisemassa on kaunista katsottavaa 🙂 Wanaka oli munki lemppareita, todella kaunis paikka! Totta, tämä reitti oli sieltä kevyemmästä päästä, mukama muutaman tunnin reippailu ja maisemat palkitsi silti!

  • Reply Anna / Tämä matka -blogi perjantai, maaliskuu 18, 2016 at 10:46

    Vaikuttaa reitiltä josta minäkin selviäisin, jos hiljakseen etenisi ja pitäisi taukoja. Monet maisemat ovat niin kamalan kipuamisen takana, että en yksinkertasesti jaksa lähteä vetämään itseni piippuun niille reiteille : )

    • Reply laura / to travel is to live perjantai, maaliskuu 18, 2016 at 11:05

      Mäkin etenin aika hissukseen koska toivuin vielä pitkäkestoisesta flunssasta. Hyvin silti jaksoin huipulle asti, ja paluumatkaa olikin sitten mukava tehdä alamäkeen 🙂

    Leave a Reply