Suomen suurin matkablogiyhteisö
Yleinen

Reppureissulta takaisin Suomeen – ajatuksia kotiinpaluusta

keskiviikko, lokakuu 7, 2015

Tasan vuosi sitten aloitimme seikkailun joka vei meidät viiteen maahan, tutustutti meidät uusiin kulttuureihin, antoi meille uusia ystäviä, huikeita kokemuksia ja ihania muistoja. Niin paljon ehdimme nähdä ja tehdä, että aika tuntui kuluvan hirmuista vauhtia. Paluusta Suomeen on nyt viisi päivää, ja vieläkin on vaikea käsittää että lähdöstä on kokonainen vuosi. Silloin Helsinki-Vantaan lentokentällä, lähdön kynnyksellä olo oli hieman epätodellinen ja sitä se on nytkin. Reissattiinko me tosiaan kokonainen vuosi maailmalla? Ja nytkö pitäisi sitten sopeutua takaisin tavalliseen arkeen? Ajattelin avata hieman tuntemuksiani siitä, miltä tuntuu palata kotiin vuoden mittaisen matkan jälkeen.

Koti-ikävästä ja lähenevästä paluusta

11

Muutama kuukausi ennen kotiinpaluuta oli vaihe, jolloin olin aika kypsä matkustamiseen. Olin väsynyt jatkuvaan rinkan pakkaamiseen ja purkamiseen, siihen että oikeaa tavaraa sai aina etsiä. Jatkuva matkasuunnittelu tuntui rasitteelta kun piti aina miettiä minne mennään seuraavaksi ja millä sinne pääsee ja missä hostellissa ollaan yötä. Kaipasin omaa siistiä keittiötä jossa tavarat ovat järjestyksessä, uuni on aina käytettävissä ja kaapeista löytyy kaikki tarvikkeet. Ikävöin ihan tavallista arkea, oman kodin sisustamista ja ruokakaupassa käyntiä niin ettei tarvitse miettiä tuotteiden ostoa pelkästään niiden säilyvyyden ja mukana kuljetettavuuden kannalta. Kaipasin myös omaa vaatekaappiani ja sen runsaampaa tarjontaa rinkan sisältöön verrattuna. Kuitenkin, jättäessämme Australian taaksemme ja siirtyessämme Aasiaan, matkaintoni sai uutta nostetta ja mieli rentoutui. Saavuimme uuteen maanosaan ja ihan uudenlaiseen kulttuuriin joka tietyllä tapaa taisi virkistää. Varasimme myös lentoliput kotiin ja yhtäkkiä meillä olikin siis konkreettinen paluupäivämäärä lukkoon lyötynä. Sekin antoi uutta puhtia, koska tiesimme matkan olevan loppusuoralla.

Jännää oli huomata, miten ajatukset kotiinpaluusta alkoivatkin muuttua sen lähestyessä. Kotiinpaluu ei enää tuntunutkaan niin ihanalta ajatukselta kuin aikaisemmin. Tottakai omaa perhettä ja ystäviä oli ikävä ja halusin jo päästä jakamaan kokemuksiani, mutta mitä enemmän matka eteni, sitä enemmän se alkoi tuntua keskeneräiseltä ja tuntui etten olekaan vielä valmis palaamaan kotiin. Aika tuntui kuluneen niin nopeasti ja oli vaikea käsittää kotiinpaluun olevan jo niin lähellä. Viimeisenä iltana Bangkokissa rinkkaa pakatessa tuntui kuin olisin vain valmistellut sitä siirtymään taas uuteen kohteeseen ja seikkailuun, en kotimatkaa varten. Ajatus kotiinpaluusta myös jännitti. Tiedostin, että vuodessa ehtii tapahtua paljon ja että moni asia voi olla muuttunut. Toisaalta ahdisti ajatus siitä ettei mikään ehkä olekaan muuttunut. Tiesin vuoden aikana itse jollain tavalla muuttuneeni ja jännitti nähdä miltä vanha ympäristö ja tuttujen ihmisten läsnäolo nyt tuntuu.

Kotona

21

Ensimmäinen yö omassa sängyssä tuntui kummallisesti vieraammalta kuin yksikään lukuisista hostellidormien sängyistä joissa ehdin vuoden aikana nukkua. Ensimmäisinä päivinä olin aika väsynyt, johtuen varmasti jet lagista, mutta myös paluusta vanhaan ympäristöön joka yhtäkkiä tuntuikin ihan uudelta. Kun on vuoden ajan kuunnellut ympärillään pääsääntöisesti englantia, tuntuu hassulta ja vähän väsyttävältä ollakin suomenkielisessä ympäristössä. Ympärillä on paljon hälinää ja monen ihmisen puhuessa on vaikea keskittyä. Ympärille katsellessa tuntuu kuin paljonkaan ei olisi muuttunut ja olisin ollut poissa vain muutaman viikon, mutta silti perheen ja ystävien kanssa jutellessa olen toisinaan keskusteluista pihalla ja joudun kysymään tarkentavia kysymyksiä. Aliasta pelatessa huomaan joutuvani hakemaan sanoja kauemmin kuin normaalisti. Ruokakaupassa unohdin että kasvikset pitääkin punnita itse ja ajamiseen joudun keskittymään erityisen tarkasti pysyäkseni oikealla kaistalla. Avatessani vaatekaapin ilahdun nähdessäni lempivaatteitani mutta samalla kauhistun huomatessani miten täynnä kaappi on. Vuoden ajan mahdutin kaiken matkalla tarvitsemani omaisuuden rinkkaan ja ymmärsin, että loppujen lopuksi pärjään aika vähällä. Nyt kotona oleva tavaramäärä ahdistaa ja ja katselen sitä ihan uusin silmin; haluan päästä eroon tavaroista ja vaatteista joita en oikeasti tarvitse.

20

Ennen kotimatkaani ajattelin haluavani palata ”normaaliin” arkeen niin nopeasti kuin mahdollista. Etsiä heti sopivan asunnon ja alkaa metsästää uutta työpaikkaa tai mielenkiintoista koulua.  Nyt ymmärrän, että ehkä tarvitsenkin vähän enemmän aikaa sopeutuakseni taas arkeen ja Suomeen. Se tuntuu välillä hassulta, olenhan kotona ja kaiken pitäisi täällä olla jo tuttua. Siinä missä tavallinen kulttuurishokki ei ole koskaan minua pahemmin vaivannut, taidan kärsiä enemmän käänteisestä kulttuurishokista, jonka koin lievempänä myös palatessani vaihtovuoden jälkeen takaisin Suomeen Irlannista. Ehkäpä matkan aikana myös käsitteeni kodista jollain tavalla muuttui, sillä vuoden aikana tunsin oloni hyvin kotoisaksi niin monessa paikassa. Minulle koti ei enää taidakaan olla vain tietty paikka, vaan se tunnelma ja ympäröivät ihmiset. Vuoden aikana opin sopeutumaan erilaisiin ympäristöihin ja tunsin oloni mukavaksi niin australialaisella farmilla kuin kambodzalaisessa majatalossakin. Nyt muistan myös, että ei se kotikaan aina ole auvoinen onnela, vaikka niin sitä kaukana kuvittelikin, varsinkin kun matkalla oli vaikeita hetkiä.

Ennen Suomeen paluuta törmäsin netissä tähän artikkeliin ja samaistuin siihen täysin. Juttu on otsikoitu ”the hardest part of traveling no one talks about”, suosittelen lukemaan! Harvemmin matkailusta puhuttaessa otetaan esille kotiinpaluu ja se miten vaikealta se voi tuntua. Toisinaan minustakin tuntuu ettei mikään ole muuttunut ja välillä taas että kaikki on toisin. Koska minulla oli mukana matkakumppani, voin onneksi aina jutella matkasta ja muistella sitä jonkun kanssa joka ymmärtää kokemuksiani ja tuntemuksiani koska on itse käynyt läpi saman. Välillä tuntuu että koko matka oli vain pitkä uni, josta juuri heräsin. Onneksi on vino pino valokuvia jotka todistavat toisin.

Tulevaisuudesta19

Matkalle lähtiessäni toivoin, että sen aikana kokisin jonkinlaisen oivalluksen siitä, mitä haluan tehdä ”isona”. Odottelen sitä oivallusta edelleen, mutta samalla suhtaudun tulevaisuuteeni rennommin kuin ennen. Vuosi maailmalla avarsi maailmankuvaani ja sai ymmärtämään että maailmassa on lukemattomia mahdollisuuksia jos vaan pitää silmät ja korvat auki ja on avoin uusille asioille. Epävarma tulevaisuus ei ahdista samalla tavalla kuin ennen koska ymmärrän että minulla on mahdollisuus vaikuttaa siihen ja pyrkiä tekemään siitä sellainen johon olen tyytyväinen. Sama koskee myös sitä perusarkea, jota vuosi sitten pakenin. Voin ja haluan tehdä arjestani enemmän omannäköiseni ja sellaisen jossa viihdyn. Siihen vaikuttaa tietysti paljon työpaikka, ja toivon löytäväni sellaisen, josta oikeasti pidän ja joka tarjoaa sopivissa määrin myös haastetta. Haluan myös tarkastella arkeani ja valintojani kriittisemmin varmistaakseni etten tyydy liian huonoon tai vähään liian helposti.

Olen äärettömän onnellinen ja ylpeä siitä että uskalsin lähteä pitkälle matkalle. Ehkäpä muuten eläisin vieläkin sitä arkea joka ei tehnyt minua onnelliseksi. Ikävöin hieman matkalla vallinnutta vapauden tunnetta ja hostellien ainutlaatuista ilmapiiriä, jossa samanhenkiset ihmiset kohtaavat ja joiden tarinoihin voi niin helposti samaistua. Tuntuu, että maailma on minulle nyt yksi suuri koti ja toivon että tämä ei jää viimeiseksi pitemmäksi matkakseni sillä vielä olisi niin paljon tutkittavaa ja opittavaa. Nyt on kuitenkin hyvä olla hetki paikallaan. Purkaa rinkka ja nauttia siitä siististä, hyvin varustellusta keittiöstä ja vaatekaapin sisällöstä. Maksuttomasta pyykinpesukoneesta ja toimivasta netistä. Saunasta ja tutuista herkuista. Läheisten seurasta ja Suomen upeasta luonnosta. Blogin pitäminen tuntuu nyt erityisen mielekkäältä koska se on keino heittäytyä matkan tunnelmiin vielä vähän pidemmäksi aikaa ja muistella vuoden aikana koettua. Matkajuttuja riittää onneksi vielä kerrottavaksi!

Kuvituksena otoksia aamulenkiltä, on se Suomikin vaan aika kaunis 🙂

Minkälaisia kokemuksia teillä on kotiinpaluusta pitkän matkan jälkeen? Kuulisin mielelläni muiden tarinoita!

You Might Also Like

50 Comments

  • Reply miiademadrid torstai, lokakuu 8, 2015 at 00:30

    Olipas kiva lukea tästä aiheesta! Itteeni kiinnostaa kyseinen asia paljon ja juuri ulkomaille opintojen perässä muuttaneena sitä välillä miettii, millaisia fiiliksiä sitä tunteekaan, kun pitemmän ajan jälkeen lähtee käymään Suomessa. Koti-ikävää en ole koskaan sen kummemmin potenut, koska reissut on tätä ennen olleet max kuukauden mittasia, eli siitäkään tunteesta ei ole mitään hajua 😀 jännä nähdä miten omat fiilikset muuttuu kotimaasta, kun on pitkään muualla. Tsemppiä uuden suomielämän rakentamiseen! 🙂

  • Reply laura / to travel is to live perjantai, lokakuu 9, 2015 at 13:06

    Kiva kuulla että oli ehkä jotain hyötyä! Suomeen saa kyllä ihan uutta näkökulmaa kun on hetken poissa ja on jännä nähdä kotimaa tavallaan ”uusin silmin” kun tulee takaisin. Mullakin oli nyt ekaa kertaa kunnon koti-ikävää, luulen että johtui myös siitä kun olin ekaa kertaa joulun poissa kotoa. Kiitos tsempistä ja tsemppiä myös sinne Madridin koulukiireisiin 🙂

  • Reply Sandra lauantai, lokakuu 10, 2015 at 03:19

    Tätä oli hieno lukea. Avasit tuntemuksiasi todella monipuolisesti ja pystyin itsekin samaistumaan kirjoittamaasi, vaikka minulla tuo hetki on vielä edessä. En tiedä, miltä tuntuu palata Suomeen. Luulen, että se on kummallinen sekoitus tuttua ja vierasta yhtä aikaa.

    En tiedä, miten kestät palata syksyyn (vaikka kuvissa on kaunista), kun talvi on tuloillaan. Itse olen iloinen, että palaan kevääksi, muuten varmasti hajoisin lopullisesti. 😉

    • Reply laura / to travel is to live sunnuntai, lokakuu 11, 2015 at 13:20

      Kiitos kommentista Sandra! Paluu tuntui omituisemmalta kuin osasin odottaa mutta nyt tämäkin ympäristö alkaa pikkuhiljaa tuntua taas normaalimmalta ja tutummalta. Parhaillaan on ihana ruska ja ilma niin raikasta että olen iloinen että palasin juuri nyt. Kuukauden päästä pimeyden ja loskan keskellä saattaa kyllä mieli vielä muuttua 😀

  • Reply Kohteena maailma / Rami sunnuntai, lokakuu 11, 2015 at 13:30

    Tästä tunteesta itsellä ei ole kokemuksia, kun en ole kuukautta pidempään kerralla reissussa ollut. Voin kuitenkin kuvitella, että pitkän rinkkareissun jälkeen tavaranpaljous ja omannkodin hiljaisuus tuntuu erikoiselta. Itse olen pohtinut lyhyidenkin reissujrn jälkeen tuita vaatepaljoutta ja olikin monta kuukautta ostamatta mitään uutta. Sitten kun osti ensimmäisen asian, niin tuli ostettua heti monta. Eli palaan takaisin ainakin hetkeksi siihen, että en osta uusia vaatteita kun tarpeeseen.

    • Reply laura / to travel is to live tiistai, lokakuu 13, 2015 at 14:15

      Tavaranpaljous tuntuu nyt tosi ahdistavalta, kirppiskasa on kasvanut huimasti kun oon tässä käynyt tavaroita läpi! Ehkä voin saada vaikka vähän lisää rahaa matkakassaankin kun laitan tavaraa pois. 🙂 Nyt ei oo tehnyt ees mieli ostaa mitään uutta, saa nähdä kuinka kauan tää ostolakko nyt kestää vai tuleeko paluu entiseen, toivottavasti ei.

  • Reply Venla sunnuntai, lokakuu 11, 2015 at 15:42

    Tosi mielenkiintosta ja samoja fiiliksiä kävin läpi vaihdosta palatessa. Mulla suuri helpotus oli kyllä se, että palasin toukokuun lopulla joten ihana ja tapahtumarikas kesä oli kokonaan edessä. Reissusta on yleensä ihan kiva palata, mutta silti tietynlainen kotiinpaluumasennus on väistämätön.

    • Reply laura / to travel is to live tiistai, lokakuu 13, 2015 at 14:19

      Kyllä tässä kotiinpaluussa vähän totuttelemista oli mutta nyt alkaa jo helpottaa. Oon kyllä aika innoissani ollut Suomen syksystä, ihania aurinkoisia päiviä on ollut! Ja kyllähän syksyn aina mieltää vähän uuden aluksi, että siinä mielessä hyvä aika palata 😀

  • Reply Heidi sunnuntai, lokakuu 11, 2015 at 19:50

    Ihana että Suomi on ottanut sinut takaisin kotiin lempeästi kauniilla aurinkoisilla, värikkäillä päivillä. Itseä (melkein!) harmitti lähteä Suomesta syksyksi pois, koska erityisesti aamut olivat niin kauniita, että herättyä oli useana aamuna ihan pakko ottaa kamera käteen ja lähteä kuvausreissulle. Toi Suomeen paluun jälkeinen kulttuurishokki on tuttu minullekin menneiltä vuosilta, kun olin pitemmän pätkän muualla (tosin ihan vaan Euroopassa), mutta Euroopan suurkaupunkien jälkeen silloinen kotikaupunknii Kuopio tuntui maailman tylsimmältä paikalta – niin tylsältä, että olin itkeä tylsyydestä ja ahdistuksesta. Sinulla on upea reissu takana ja siitä riittää varmasti muistelemista pitkäksi aikaa, ja niinä syksyn pimeinä loskailtoina voit kuvien avulla paeta Suomen harmautta :).

    • Reply laura / to travel is to live tiistai, lokakuu 13, 2015 at 14:22

      Helteisten maiden jälkeen olen kyllä nauttinut nyt Suomen syksystä ja ihanista väreistä! Mutta sitä pimeää ja loskaa ei kyllä ollut ikävä… Eipä tämä Salokaan nyt mikään metropoli ole 😀 Joten tuntuu myös todella pieneltä paikalta nyt, kuten vähän koko Suomikin. Se on totta, ajattelin juuri että pitää laittaa kuvia tilaukseen ja tehdä niistä albumi jota voi sitten katsella pimeinä iltoina 🙂

  • Reply Stacy Siivonen maanantai, lokakuu 12, 2015 at 06:18

    Ihan samanlaisia mietteitä minulla. Kodin tavaramäärä ahdistaa, mutta toisaalta tuntuu ihanalta istua kotona ja syödä muutakin ruokaa kuin kolmioleipiä. Huomaan kotonanikin pyrkivän aika pieneen määrään vaatteita. Oma patja tuntuu usein huonommalta kuin dormin sänky, koska no, se on pelkkä patja lattialla. Toisaalta, laavuyöpymiseen verrattuna se tuntuu ruhtinaalliselta. Thought catalogin juttua unohduin lukemaan ja huomasin, ettei muut innostu minun matkastani samalla tavalla kuin minä, jotkut ovat jopa kateellisia tai niillä ei ole mitään vastaavaa kerrottavaa. Minä kuitenkaan en brassaile, vaan olen aidosti ja lapsenomaisesti innostunut matkastani. Hyvin nopeasti unohdin suomen kun elin kaukomailla. Silloin ei ollut netti myöskään lyönyt läpi, joten olin eristyksissä Suomesta. En tiedä, onko matkailu addiktio tai jotain, mutta pian liityn taas matkustavaisten rintamaan.

    • Reply laura / to travel is to live tiistai, lokakuu 13, 2015 at 14:28

      Joo omaa keittiötä oli mullakin tosiaan ikävä ja on mukava kokkailla taas vähän luovemmin kuin hostellin keittiöissä. Mä olen nyt vasta tajunnut että ennen matkaa olen ollut aikamoinen hamsteri jonka on ollut vaikea luopua turhista vaatteista ja tavaroista. Nyt niitä saakin sitten lähteä aikamoinen määrä kun olen käynyt tavarapaljoutta läpi. Sitäkin olen miettinyt että kuinka paljon ihmisiä lopulta kiinnostaa mun matka. En halua kuitenkaan tuputtaa juttujani ja toisaalta montaa juttua on vaikea edes kuvailla osuvasti kun toinen ei ole ollut paikalla kokemassa sitä. Valokuvia on tietysti kiva näyttää kun ne kertoo enemmän. Mutta onneksi on tämä blogi minne kirjoitella! 🙂

  • Reply Laura / Tuntemattomaan ja takaisin maanantai, lokakuu 12, 2015 at 11:09

    Mä todellakin fiilaan tosi monia juttuja, joita mainitsit yläpuolella. Itse tein 7kk maailmanympärysmatkan yksin 2012-2013 ja oli tosi ristiriitaiset fiilikset tulla kotiin. Ennen kaikkea muistan olleeni tosi onnellinen ja ylpeä itsestäni ja Suomi tuntui ihanemmalta kuin ikinä ennen. Muistan yhden matkan ajaessani yksin siskoni luo Lappeenrantaan, radiosta soi Jonna Tervomaan ”Minä toivon” ja mun piti pysähtyä tiensivuun ihailemaan auringossa kimaltelevaa järveä ja ehkä vähän herkistelemään onnen fiiliksiä. Kuvittelin et uuteen reissuun ei ole mitään hinkua tai kiirettä, mutta niin mä vaan löysin itseni 6kk myöhemmin seuraavalta 1,5kk reppureissulta ja siitä 4kk myöhemmin asumasta Tansaniasta 😀

    Että odotas vain, kyllä se siitä ja kohta reissujalkaa alkaa taas vipattaa. Seikkailun jälkeen Suomen arki alkoi kuitenkin lopulta tuntumaan varsin verkkaiselta ja aika nopeasti tuli fiilis, että kaikki on vähän liiankin ennallaan. Tavallaan se oli toki myös lohduttavaa, sillä aina on se koti johon palata, mutta tällainen hätähousu kyllästyi aika pian. Tansanian 4 kuukauden työharjoittelusta palatessa puolestaan oli vain surua, sillä siihen paikkaan ja ihmisiin olin ehtinyt kiintyä niin paljon, että Suomeen paluu tuntui ennen kaikkea pahalta. Siinä ehkä olikin räikein ero reissun ja asumisen välillä, vaikka asumisjakso olikin melkein puolet lyhyempi: ehti kiintyä ja juurtua. Reissun päältä oli helpompaa palata.

    Nyt olen tämän syyskauden Meksikossa vaihdossa, käväisen jouluna kotona (<3) ja kevääksi menen vaihtoon Istanbuliin. Jännittää jo, onko tämä väliaikainen kotiinpaluu (tai sitä seuraava kotiinpaluu sitten keväällä) yhtään erilainen edellisistä. Tai ennen kaikkea, onko se ikinä yhtään sen helpompaa? Jotenkin tuntuu, että siihen liittyy aina tosi vahvoja tunteita, ainakin mun kohdalla paljon vahvempia kuin Suomesta lähtemiseen. Mutta jälkeenpäin tuo epätodellinen fiilis jonka mainitsit on ihan totta. Lähinnä kuvista voi tsekkailla missä tuli mentyä, varsinkin kun mulla ei maailmankiertueella ollut edes kaveria. Tansaniasta ihanan tekikin se, että siellä asuttiin muutaman muun suomalaisen kanssa, joiden kanssa on voinut jälkeenpäin käydä läpi kaikkia tapahtumia.

    • Reply laura / to travel is to live tiistai, lokakuu 13, 2015 at 14:41

      Kuulostaa kauniilta tuo hetki ja tykkään kappaleestakin 🙂 Musta tuntuu että näen nyt Suomen vähän uusin silmin ja olen todella innoissani tällä hetkellä suomalaisesta luonnosta, metsässä on ihana kuljeskella ja valokuviakin oon vähän väliä ottamassa. Mulla on nyt vähän ristiriitaiset ajatukset uudesta reissusta. Toisaalta olis ihana lähteä vaikka heti taas johonkin uuteen paikkaan, mutta toisaalta taas tuntuu että ehkä mun pitäis antaa Suomelle ja sille tavalliselle arjellekin nyt mahdollisuus ja kokeilla olla hetki paikallaan. Joten saa nähdä miten käy! Mä oon vähän semmoinen että kaipaan vaihtelua ja uusia haasteita joten siinä mielessä mustakin nyt tuntuu täällä Suomessa tuntuu olevan asiat vähän liian ennallaan.

      Muistan myös sen tunteen kun palasin kotiin Irlannista. Se oli ollut mun koti ja olin viihtynyt niin hyvin että tuntui hirmu haikealta ja surulliselta palata kotiin. Yritin pitkittääkin opintoja siellä että saisin jäädä kauemmaksi aikaa mutta koululta ei herunut lupaa. Huomaan kyllä eroa näiden kahden kotiinpaluun välillä. Irlannista palatessa oli ikävä nimenomaan Irlantia ja nyt taas en niinkään haikaile mihinkään tiettyyn paikkaan vaan enemmänkin siihen reissaajan olotilaan. En kyllä usko että mun reissailut oli vielä tässä ja onkin jännä nähdä että muuttuuko ne fiilikset kotiinpaluusta sitten jossain vaiheessa tai tuleeko siitä koskaan tosiaan helpompaa. Kiitos kun jaoit sun kokemuksia, ihanaa vertaistukea! 🙂

  • Reply Erja/ Andalusian auringossa- ruokamatkablogi maanantai, lokakuu 12, 2015 at 13:04

    Niin hyvä ja aihetta hyvin pohdiskeleva postaus. Tsemppiä tulevaan: ehkä se ”oma juttu” löytyy, ehkä ei. Tärkeintä linee oppia nauttimaan siitä matkasta sinne …? Nimim. yhäkin epätietoinen…

    • Reply laura / to travel is to live tiistai, lokakuu 13, 2015 at 14:42

      Kiitos Erja! Hyvin sanottu että pitäisi osata nauttia siitä matkastakin eikä vaan miettiä päämäärää. Ehkä keskityn tähän ajatukseen tässä tulevaisuuspohdinnan keskellä 🙂

  • Reply Lotta Watia | Unagidon maanantai, lokakuu 12, 2015 at 14:24

    Samanlaisia fiiliksiä jo lyhyemmänkin (puoli vuotta) matkan jälkeen. Noita parin kuukauden – puolen vuoden matkoja/opiskelijavaihtoja on tullut tehtyä useampia ja joka kerta käänteinen kulttuurishokki on ollut pahempi. Myös tavaranpaljous on alkanut ärsyttää yhä enemmän ja enemmän. Muutin juuri uuteen kaupunkiin ja uuteen asuntoon, jota ennen vähensin tavaraa radikaalisti. Tuntuu hyvältä. Vielä aion vähentää enemmänkin, jos/kun lähden jälleen pidemmäksi aikaa mailmalle. Tällä hetkellä on todella ristiriitaiset fiilikset, koska pidän Suomesta ja rakastan ystäviäni ja läheisiäni täällä, mutta en silti koe Suomea täysin kodikseni.

    • Reply laura / to travel is to live tiistai, lokakuu 13, 2015 at 14:46

      Mulla edellisestä kotiinpaluusta oli jo sen verran aikaa etten edes muistanut miten vahvoja tunteita kävin silloin läpi. Niinpä pääsi käänteinen kulttuurishokki vähän taas yllättämään! Nyt huomaan että miten hirveä tavarahamsteri olen ollut ennen ja tuntuu vapauttavalta käydä tavarat läpi ja karsia niitä. Jos vielä tulee lähdettyä johonkin niin lähtökin tuntuu varmaan paremmalta kun ei jätä taas taakseen taas suurta tavarapaljoutta odottamaan. Ei sitä loppujen lopuksi niin paljon tarvitsekaan mitä joskus luuli 🙂

  • Reply Veera Bianca maanantai, lokakuu 12, 2015 at 18:03

    Ymmärrän niin hyvin. Mikään ei ole niin outo tunne kuin eka yö omassa sängyssä sen jälkeen kun on pitkään ollut maailmalla, vaikka olisikin siellä nukkunut joka viikko eri sängyssä, voi oma sänky tuntua kaikista vieraimmalta.

    Pitkä matka muuttaa ihmistä niin paljon ja aluksi takaisin sopeutuminen voi olla se kaikista vaikein vaihe. Löydät varmasti vielä sopivan tasapainon kodin ja reissaamisen välille – tarkoitti se sitten uutta reissua tai mitä hyvänsä 🙂

    • Reply laura / to travel is to live tiistai, lokakuu 13, 2015 at 14:47

      Se oma sänky tosiaan tuntui hämmentävän vieraalta. Mäkin uskon että sopiva tasapaino löytyy vielä! 🙂

  • Reply Ansku BCN maanantai, lokakuu 12, 2015 at 19:52

    Ensinnäkin: voi miten ihania syyskuvia!! En kestä, nyt tuli Suomi-ikävä! Tämä tämänhetkinen matkani on nyt kestänyt pian 14 vuotta, joten en osaa kaivata mihinkään, mutta muistan kyllä ne fiilikset, kun palasin aikoinani vaihto-opiskelun ja au pair -vuoden jälkeen Suomeen. Oli hetken tosi outo fiilis ja pian taas tuntui siltä kuin ei koskaan olisikaan ollut pois. Ihmismieli on hassu!

    • Reply laura / to travel is to live tiistai, lokakuu 13, 2015 at 14:51

      Oi kiitos! Täällä on niin kaunista nyt että oon ihan fiiliksissä lenkkeillyt menemään kameran kanssa 😀 On se jännä miten epätodelliselta tuo reissu välillä tuntuu ja miten kauan siitä tuntuu jo olevan aikaa vaikka vasta pari viikkoa sitten palasin.

  • Reply Elämää ja Matkoja maanantai, lokakuu 12, 2015 at 21:08

    Hieno, tuntemuksia avaava postaus. Matka muuttaa ihmistä ja tapaa nähdä asioita, ne matkalla ärsyttäviltä tuntuneet asiat voivat yht’äkkiä olla niitä joita kaipaat. Sanonta ’Koti on siellä, missä sydän on’ pitää niin hyvin paikkansa… kuuntele sitä minne sydän kaipaa ja suunnittele tuleva sen mukaan.

    • Reply laura / to travel is to live tiistai, lokakuu 13, 2015 at 14:53

      Kiitos! Se on totta että matkailu muuttaa ja sen takia se niin hienoa onkin. Olen yrittänyt viime päivinä ajatella tulevaisuutta juuri sen mukaan mikä tuntuu hyvältä ja mitä sydän sanoo, kiitos hyvästä neuvosta 🙂

  • Reply Pirkko / Meriharakka maanantai, lokakuu 12, 2015 at 22:48

    En osaa samaistua kun en ole koskaan lähtenyt paitsi lomalle – tai sapattivapaalla useammalle erilliselle lomalle – mutta kuitenkin aina niin, että palaan samaan asuntoon ja tiedän minä päivänä palaan ainakin suunnilleen samaan työhön! Mutta ainakin olet nähnyt Suomen kauniina palattuasi!

    • Reply laura / to travel is to live tiistai, lokakuu 13, 2015 at 14:55

      Tuo helpottaa varmasti palaamista kun on jo työkuviot ja muut selvillä ja pääsee ehkä paremmin taas arkeen kiinni. Suomi näyttää nyt todella kauniilta, ainakin on ollut mukava ulkoilla ja ihastella luontoa 🙂

  • Reply Anne | Metallia Matkassa tiistai, lokakuu 13, 2015 at 10:45

    Käänteisestä kulttuurishokista on täälläkin kärsitty joskus, erityisesti kun palasin aikoinaan Japanista oltuani siellä vuoden vaihtarina. Tietysti tuolloin olin vielä teini-ikäinen ja elämä oli hirveää taistelua ja kapinaa muutenkin, mutta ei sitä oikein tajunnutkaan, miten raskasta se paluu voi oikeastaan olla. Vuodessa kerkeää jo itsekin kasvamaan ihmisenä aika paljon, joten paluu vanhaan voi tuntua tosi oudolta ja hankalalta. Ei sitä enää oikein tahdo istua siihen samaan muottiin, jonka jätti jälkeensä maailmalle lähtiessään.

    Me oltiin puoli vuotta kiertelemässä Aasiassa 2011-2012 (kauheeta, siitäkin on jo niin kauan aikaa!). Oltiin lopussa molemmat aika väsähtäneitä ja valmiita menemään takasin kotiin – tosin uskon, että tämä johtui osittain siitä, että oltiin 3kk kierretty Intiaa ja Nepalia joista erityisesti Intiassa reissaaminen oli välillä aika henkisesti uuvuttavaa. Varmaan kohdevalinnatkin vaikuttaa tuohon paluushokin laatuun. Nepalissa elämä oli mukavampaa, mutta perusjutut kuten sähkö ja lämmin vesi olivat täysin luksusta, joten ei ollut mitään ihanampaa kun pääsi takaisin kotiin ja suihkuun, jonka veden lämpötilan pystyi itse säätämään mieluisakseen 😀 Mutta siitä huolimatta, että oltiin valmiita tulemaan kotiin, niin kyllähän se paluu aina heittää pienen depiksen päälle. Tosin tajusin myös sen, että jos elämällä ei ole minkäänlaista suuntaa, paluu tuntuu aina raskaammalta. Itseä helpotti se, kun reissun aikana oli elämän kuviot hieman selkeytyneet.

    • Reply laura / to travel is to live tiistai, lokakuu 13, 2015 at 15:00

      Se on jännä että mäkin olen ennen ajatellut että lähteminen on se vaikeampi juttu kun oikeastaan se on ihan toisin päin ainakin minun kohdalla. Vuodessa ehtii muuttua paljon ja nyt onkin ollut jännä peilata itseään siihen vanhaan ympäristöön josta vuosi sitten lähti. Kohdevalinnallakin on varmasti vaikustusta ja myös sillä että onko ollut reissulla vai viettänyt pitemmän aikaa yhdessä paikassa eläen paikallista arkea. Tuolla ylempänä todettiinkin että silloin voi olla vielä vaikeampi palata. Jollakin tavalla omatkin kuviot hieman selkenivät reissun aikana mutta ei kuitenkaan ihan siinä määrin kuin toivoin. Olen kuitenkin luottavainen että kaikki järjestyy jotenkin ja tavallaan kiva kun kaikki suunnat on avoinna. 🙂

  • Reply Terhi / Muru Mou tiistai, lokakuu 13, 2015 at 16:09

    Muistan kun palasin Suomeen oltuani ensimmäistä kertaa vuoden reissussa: oli heinäkuu, menin meidän mökille ja laiturilla istuessani ja järveä tuijotellessa tajusin sen olevan maailman kaunein paikka. Vuoden aikana olin matkustanut kahdeksassa maassa, ja silti se paras paikka olikin siellä mistä lähdin. Sitten tulikin syksy ja talvi, eikä Suomi ollutkaan enää niin ihana 😀

    • Reply laura / to travel is to live keskiviikko, lokakuu 14, 2015 at 20:26

      Joskus pitää mennä kauas nähdäkseen lähelle vai miten se oli 🙂 Suomi näyttää mun mielestä nyt todella kauniilta kun on ollut ihania aurinkoisia päiviä ja puissa kaunis ruska. Luulen kuitenkin että muut maat alkaa muakin houkutella taas siinä vaiheessa kun pimeys ja loskakelit saapuu! 😀

  • Reply Arna / Cocoa etsimässä tiistai, lokakuu 13, 2015 at 20:45

    Osittain hyvinkin tuttuja fiiliksiä, poikkeuksena ainoastaan, että me ei kumpikaan koettu meidän vuoden reissulla koti-ikävää. Oltais hyvin voitu jatkaa reissaamista vielä toinen vuosi :). Ainoa kotona houkutteleva asia oli mun tuolloin vastasyntynyt siskontyttö, jota oli kiire tapaamaan. Ihaninta kotona (tai meillä ei itse asiassa ollut palatessa kotia, mutta noin niinku kotimaassa) oli kunnollinen suihku ja tietyt ruuat (ei kylläkään ruisleipä tai korvapuusti vaan maitorahka ja rehut :)), ikävintä suomalaisten silmiinpistävä töykeys, kun oli tottunut huomaavaisiin ja ystävällisiin muunmaalaisiin. Me ollaan itse asiassa kirjoitettu parikin postausta paluun jälkeisistä tunnelmista: tämä postaus heti tuoreeltaan kotiinpaluun jälkeen, ja tämä vuoden päästä matkalta palattua . Näin kokemuksen syvällä rintaäänellä voisin ennustaa, että vaikka nyt tuntuu siltä, että mitään ahaa-elämyksiä tulevaisuuden suhteen ei matkalla syntynyt, niin kyllä ne vielä ehtivät tulla, kun pää ehtii sopeutua muutokseen ja kaikkeen nähtyyn ja koettuun. Ja hyvinhän sä nytkin olet jo ehtinyt pohtia, että millaista haluat sun elämän olevan jatkossa, ja millaista ehkä et. Jotain tuollaista mekin silloin funtsittiin, ja näin reilun kahden vuoden päästä maailmanympärimatkan jälkeen voi sanoa, että elämä ja oma ajattelu on muuttunut ihan täysin. Eikä matkailuinto ole ainakaan laantunut, päinvastoin! Uusi maailmanympärireissukin on jo mietteissä :). Että ei muuta kuin tervetuloa kotiin ja tsemppiä jatkoon!

    • Reply laura / to travel is to live keskiviikko, lokakuu 14, 2015 at 20:32

      Mua houkutteli kotona siskon uusi koiranpentu, joka tosin kotiinpalatessa oli jo ehtinyt melkein vuoden ikään eikä olekaan ihan pentu enää 😀 Kunnollinen lämmin suihku ja sauna on olleet kyllä aika jees ja samoin juuri rehut :)Mutta tuntuuhan se oudolta kun lenkkipolullakaan ei vastaantulijat moikkaa. Mäkin luulen että kyllä tässä vuoden aikana tuli opittua yhtä ja toista ja varmasti oma ajattelutapa on muuttunut monellakin tapaa eikä kaikkia muutoksia ole välttämättä vielä edes tiedostanut. Kiitos noista linkeistä, käynkin lukemassa, kiva kuulla muidenkin ajatuksia aiheesta! Kiitos tsempeistä ja antoisaa maailmanympärireissun suunnittelua teille 🙂

  • Reply Virpi /Täynnä tie on tarinoita tiistai, lokakuu 13, 2015 at 23:46

    Tosi ihania kuvia Suomen syksystä. Muutenkin tosi hieno kuvaus tunnelmasta, jota kotiinpaluu aiheutti. Itselläni ei ole kokemuksia pitkistä maailmalla vieteyistä kuukausista, mutta voisin kuvitella samaistuvani näihin fiiliksiin jos olisi…

    • Reply laura / to travel is to live keskiviikko, lokakuu 14, 2015 at 20:35

      Kiitos, helppo saada kauniita kuvia nyt kun luonto on niin upea! Mukava kuulla että sain onnistuneesti välitettyä tunnelmia kotiinpaluusta 🙂

  • Reply Anna Koskela keskiviikko, lokakuu 14, 2015 at 08:25

    Mielenkiintoista pohdintaa. Itse en ole koskaan ollut vuotta pois Suomesta, mutta jo muutaman kuukaudenkin reissu havahduttaa huomaamaan monta uutta asiaa, kun palaa.

    • Reply laura / to travel is to live keskiviikko, lokakuu 14, 2015 at 20:38

      Kiitos! Tämä oli mulle tärkeä postaus, teki hyvää saada vähän ajatuksia kotiinpaluusta järjestykseen kirjoittamalla niistä.

  • Reply Sanna I Siveltimellä keskiviikko, lokakuu 14, 2015 at 14:42

    Tuttuja tuntemuksia… Olet sentään hyvin pian saanut tuntemuksesi paperille, sillä minä vielä pidän omaa postaustani meidän maailmanympärimatkasta ja sieltä palaamisesta luonnoksissani. Noinkin pitkältä reissulta palaaminen ottaa kyllä oman aikansa ja sille on mielestäni hyvä antaakin aikaa. Asioilla on kuitenkin tapana järjestyä, sen jos minkä oma reissuni osoitti. Tervetuloa Suomeen!

    • Reply laura / to travel is to live keskiviikko, lokakuu 14, 2015 at 20:41

      Musta tuntui että mun pitää purkaa ajatuksia mahdollisimman pian ennen kuin totun taas liikaa Suomen arkeen ja unohdan miltä se paluu oikeasti tuntui. Mä olen myös ottanut sen asenteen että annan itselle aikaa sopeutua taas Suomeen ja järjestelen asioita rauhassa. Kiitos, mukavaa olla taas Suomessa! 🙂

  • Reply Miika ♥ Gia | matkakuume.net keskiviikko, lokakuu 14, 2015 at 18:57

    Palasimme Suomeen 4 päivää sitten matkalta, joka kesti 342 päivää.

    Matkan päällä kuvattuihin fiiliksiin osaan jo täysin samaistua, myös osaan paluufiiliksiä koskevat vuodatukset tuntuvat jo tutuilta, mutta meillä on käynnissä vielä todellinen honeymoon kun on jatkuva tulva ystäviä, perhettä, shamppanjaa, aamiaisia ja ties mitä paluun kunniaksi. On ihanaa olla taas kotona.

    Päällimmäisenä on tunne siitä miten hienoa oli uskaltaa tehdä tämä, ja että me todellakin ollaan tehty se. Aivan uskomatonta. Ei sitä oikein edes tajua.

    Mutta on hienoa kun ei tarvitse taas miettiä mistä seuraava yösija, mistä seuraavat lennot, bussi, taksi, auto, mikä on seuraava nähtävyys – ja sovittaa se kaikki budjettiin.

    Tervetuloa takaisin meille matkaajille tänne kauniiseen Suomen syksyyn, jonka oletkin saanut kuviin ihanasti tallennettua!

    • Reply laura / to travel is to live torstai, lokakuu 15, 2015 at 15:30

      Se uskalluksen tunne on hieno ja siitä olen ylpeä ja iloinen että tosiaan uskalsin lähteä! Ei sitä kaikki reissaile vuotta maailmalla 🙂 Tervetuloa teillekin takaisin Suomeen, nauttikaa honeymoonista! 😀 Ja toivottavasti teilläkin arki lähtee rullaamaan hyvin ja mahdollisimman kivuttomasti. Olenkin jonkun verran ehtinyt teidänkin matkaa seurailla, huikeita juttuja kerkesitte tekin nähdä ja tehdä 🙂

  • Reply Liza in London keskiviikko, lokakuu 14, 2015 at 22:16

    Käänteinen kulttuurishokki on mielenkiintoinen ilmiö. Näitä juttuja tulee ulkosuomalaisena pohdittua aika paljon, ja vaikka sun tilanne on tietysti ihan erilainen, oli tosi kiva lukea aiheesta!

    • Reply laura / to travel is to live torstai, lokakuu 15, 2015 at 15:31

      Niin on, se jotenkin pääsee ainakin minun kohdalla helpommin yllättämään kuin se normaali kulttuurishokki joka ei ole pahemmin vaivannut. Kiva kuulla että aihe kiinnosti!

  • Reply susannamari4 torstai, lokakuu 15, 2015 at 10:57

    Kuulostaa erittäin tutulta noi fiilikset. Itse olin kylläkin poissa Suomesta vain 5 kuukautta ja ”vain” Euroopassa, mutta nyt olen taas Ranskassa takaisin ja jouluna paluu Suomeen. Ja kulttuurishokkia en ole koskaan kokenut, mutta itsestäkin ensimmäiset päivät Suomessa olivat omituisia. Ja minusta oli itseasiassa kamalaa, että ymmärsin kaiken mitä ympärillä puhutaan ;D kamalaa kieltä jotkut käyttää.

    Tuntuu myös, että Suomessa rupeaa välillä ahdistamaan kun on niin paljon ihmisiä ympärillä ja työ ja koulu vie mennessään. Pitää vaan koittaa löytää se tasapaino ja yrittää rauhoittua. Mukavaa syksyä Pariisista!

    • Reply laura / to travel is to live torstai, lokakuu 15, 2015 at 15:32

      Mustakin tuntui tosi oudolle että ymmärtää mitä ihmiset ympärillä puhuu! 😀 Ensimmäisinä päivinä oikein ihmettelin että miten tuokin nyt suomea osaa 😀 Kiitos, ja mukavaa syksyä Pariisiin! 🙂

  • Reply Jenna / Journey Diary perjantai, lokakuu 16, 2015 at 19:10

    Oli tosi kivaa ja mielenkiintoista lukea tästä aiheesta omakohtaisia kokemuksia! Voin vaan kuvitella kuinka avartava kokemus on viettää vuosi maailmalla. Mukavaa sopeutumista takaisin tänne kotisuomeen! Jospa se sopeutuminen helpottaa kun joulukin on tulossa, mä ainakin tunnen oloni tosi kotoisaksi ja levolliseksi etenkin joulun aikaan 🙂

    • Reply laura / to travel is to live perjantai, lokakuu 16, 2015 at 23:14

      Kiitos! 🙂 Oon kyllä niin jouluihminen että sitä on ihana fiilistellä tänä vuonna jo hyvissä ajoin ja silloin varmasti olo on kotoisa 🙂

  • Reply Annika | Travellover perjantai, lokakuu 16, 2015 at 20:19

    En ole koskaan ollut seitsemää viikkoa pidemmällä matkalla, mutta sen loputtua en olisi vielä millään palannut kotiin. Mutta tuo aika on vielä pelkkää lomailua, irtiottoa arjesta. Pitkällä matkalla luultavasti matkustaminenkin muuttuu eri tavalla arjeksi. Mutta jo tuo aika sai miettimään samaa kuin sinä olit miettinyt: kuinka järkyttävän paljon minulla on tavaraa ja mitä sillä kaikella teen.

    • Reply laura / to travel is to live perjantai, lokakuu 16, 2015 at 23:15

      Matkustamisesta tulee tosiaan enemmän arkea näin pitkällä matkalla. Erilaista arkea kuin Suomessa, mutta arkea silti iloineen ja suruineen. Mä oon nyt käynyt tavaraa läpi rankalla kädellä ja paljon on siirtynyt kirppiskasaa. Tuntuu vapauttavalta!

  • Reply sarrrri | La Vida Loca 2.0 Matkablogi sunnuntai, lokakuu 18, 2015 at 10:36

    Tutultahan tämä kuulostaa. Olen itse tehnyt kaksi vuoden mittaista matkaa, ja samoin kuin sinulla, pari kuukautta ennen kotiinpaluuta sitä haaveilee kodin sisustamisesta ja omista tavaroista, joilla on pysyvä paikka jollakin hyllyllä. Sitten vähän lähempänä lähtöä iskee pakokauhu, ja kotiinpaluushokki oli minulla varsinkin ensimmäisellä kerralla järkyttävä. Toki siihen liittyi myös muuta ikään liittyvää kipuilua – toinen kerta oli jo paljon helpompi.

    Tervetuloa takaisin. Onneksi aina voi lähteä uudestaan – se on jotakuinkin ainoa asia, joka minua on näissä tilanteissa lohduttanut. 🙂

    • Reply laura / to travel is to live keskiviikko, lokakuu 21, 2015 at 17:33

      Kiitos kommentista ja lohdutuksesta! Kieltämättä tässä houkuttaisi taas lähteä vaikka ja mihin joten saa nähdä mistä sitä itsensä pian taas löytää!

    Leave a Reply