Elämää pionifarmilla – osa 1

Saavuttuamme Australian Melbourneen lokakuun alussa, olimme kumpikin aluksi hieman hämmentyneitä uudesta elämäntilanteesta. Irtiotto arjesta oli ollut unelmana jo pitkään mutta nyt kun se vihdoin oli toteutunut, emme olleetkaan ihan varmoja mitä sillä tehdä. Tavallaan olimme lomalla, mutta eihän mikään loma kestä kokonaista vuotta?

Kiertelimme ympäri Melbournea turisteina, mutta jotenkin kaupunkiin oli hieman vaikea keskittyä kun emme tienneet miten kauan siellä viettäisimme ja minne matkaisimme seuraavaksi. Muuntautuminen pidempiaikaiseksi reppureissaajaksi vaatikin hieman totuttelua.

Suomesta lähtiessämme luulin että haluaisin Australiaan saavuttuani ensin nimenomaan lomailla ja irtautua kunnolla töistä ja taakse jääneestä arjesta. Mutta yllätyksekseni se kaksi viikkoa olikin enemmän kuin tarpeeksi joten pian päädyimme selailemaan Gumtreen työpaikkailmoituksia. Muutaman kiinnostavan ilmoituksen löydettyämme otimme työpaikkoihin yhteyttä. Pääsimme haastatteluun ja ennen kuin huomasimmekaan, olimme lupautuneet töihin pienelle farmille jossa kasvatettiin pioneja! Töiden aloittaminen tuntui todella hyvältä ja luontevalta ratkaisulta. Kuukauden aikana huomasimme myös että se oli meille ikään kuin pehmeä lasku australialaiseen elämänmenoon, sillä opimme paljon maasta ja paikallisista tavoista farmilla ollessamme. Tutustuimme mahtaviin ihmisiin ja saimme joka päivä ihailla farmia ympäröivää kaunista Australian maaseutua. Ja mikä parasta, kun työt oli tehty, lomalle pääseminen tuntui ihanalta ja todellakin ansaitulta. Nyt nautin lomailusta enemmän ja osaan vain olla.

Tällaisen alustuksen jälkeen siirrytään kurkkaamaan millaista oli arkemme pionifarmilla. Jaoin postauksen kahteen osaan jottei siitä tule ihan jättimäisen pitkää 🙂 Ensimmäisessä osassa työntekoon liittyviä kuvia ja seuraavassa osassa sitten vapaa-ajan tunnelmia.

Farmi sijaitsi paikassa nimeltä Spring Hill, johon on Melbournesta noin tunnin junamatka. Kovin eristyksissä emme siis olleet eikä tilaa voi muutenkaan verrata australiassa tyypillisempiin karja- tai lammastiloihin, sillä siellä kasvatettiinkin eläinten sijaan kukkia. Eikä mitä tahansa kukkia, vaan ihania pioneja joita kasvoi kukkapellolla noin 10 000. Pioni on Australiassa harvinaisempi kukka, sillä se ei viihdy liian lämpimässä ympäristössä. Siksi kyseistä kukkaa viljellään maassa vain Victorian osavaltiossa ja sielläkin vain muutaman tilan voimin.

Farmia isännöi mukava pariskunta jolla oli seitsemänvuotiaat kaksoset. Lisäksi tilalla hääri kaksi koiraa, muutama lehmä ja hevonen sekä lauma kanoja. Meidän lisäksemme tilalla työskenteli myös englantilainen pariskunta sekä kaverukset Ranskasta. Asuimme kaikki samassa mökissä tilan pihapiirissä, joten tutuiksi tultiin pian ja töitä oli mukava tehdä uusien ystävien kanssa. Asuminen ja ruoka oli meille ilmaista koko farmilla oleskelun ajan. Sen vuoksi palkka ei ollut kovin korkea mutta jotain sentään saimme. Toisaalta eipä tullut rahaa pahemmin kulutettuakaan mihinkään sillä lähimpään kauppaan oli jonkin verran matkaa eikä omaa autoa ollut käytössä.

Pääasiallinen tehtävä jonka vuoksi meidät farmille palkattiin, oli pionien poimiminen ja lajittelu myytäviksi kimpuiksi. Saapuessamme tilalle kukat eivät kuitenkaan olleet vielä valmiita poimittaviksi, joten sitä odotellessa teimme kaikenlaisia muita hanttihommia.

Tien kunnostusta

Tiet tuli kunnostettua ja halkoja hakattua. Eukalyptuspuu osoittautui tosin niin sitkeäksi puulajiksi että lopulta tarvittiin moottorisahaa.

Isäntäparille olivat tulleet tutuksi suomalaiset säntilliset halkopinot joten meidän tehtäväksi tuli halkojen pinoaminen. En nyt tiedä sitten että onko ne niin esimerkillisesti pinottu 😀

Mies pääsi myös käyttämään siimaleikkuria. Taisi saada hommasta tarpeekseen moneksi vuodeksi, niin paljon oli tilalla siistittävää. Siimaleikkuri on täällä muuten nimeltään whipper snipper, uusi lempparisana 😀

Tilalla oli kuusi hevosta ja niiden kanssakin päästiin hieman touhuamaan. Lisäksi ruoho leikattiin viikoittain ja pionipellolla sai ajella ympäriinsä jonkin aikaa ennen kuin kaikki välit oli siistitty.

Rikkaruohoja kitkettiin ekat pari päivää. Taisi olla molempien inhokkityö numero yksi, mutta onneksi sentään hauskat kanat piristi päivää ja hengaili kukkapenkeissä meidän kanssa matojen toivossa. 🙂

Muutama maalausprojekti oli myös meneillään, tässä niistä yksi ennen ja jälkeen-kuvissa.

Muita sekalaisia hommia olivat muun muassa haravointi, satunnainen lastenvahtiminen sekä ns. fire clearing eli risujen siivous tietä reunustavassa metsässä, jolla pyrittiin ehkäisemään mahdollisten metsäpalojen leviäminen. Ja kerättiinpä myös muutamat heinäpaalit pellolta talteen!

Kun pionit sitten olivat valmiita poimittaviksi, päivämme kuluivat niiden parissa. Aamut vietimme pellolla kukkia poimien ja iltapäivisin lajittelimme ja muovitimme ne kimppuihin.

Kukat lajiteltiin ensin pinoihin pituuden mukaan ja sen jälkeen viiden kukan kimpuiksi.

Valmiiksi tehtyjä kimppuja myytiin suoraan tilalta ja sen lisäksi pidettiin myös avointen ovien päivä, jolloin asiakkaat saivat itse tulla poimimaan kukkia pellolta. Kävijöitä oli niin paljon että kesken päivän jouduimme toteamaan harmistuneille asiakkaille kukkien loppuneen pellolta kesken. Vaikka päivä oli todella kiireinen ja pitkä, se kului nopeasti ja kaikilla näytti olevan hauskaa. Moneen kertaan saimme myös selittää mistä olemme kotoisin ja minne suuntaamme seuraavaksi, ihmiset olivat todella kiinnostuneita ja monet jakoivat omia matkakertomuksiaan ja vinkkejä 🙂

Tilan yhteydessä oli pieni kirkko ja vastaanottotila joita vuokrattiin tapahtumia varten. Sinne sijoittui myös avointen ovien päivä. Paikalla oli pieni bändikin luomassa tunnelmaa ja moni vieraista jäi moneksi tunniksi istuskelemaan piknikille. 

Loppuun vielä pari kuvaa pioneista. Ei ollut kovin tuttu kukka ennestään mutta nyt sitäkin tutumpi. 🙂 Kyllähän siellä pellolla oli mukava tallustella pioneiden ollessa täydessä kukassa!

Asuimme farmilla viitisen viikkoa ja aika kului tosi nopeasti. Paikka oli siitä hyvä että hommia oli melko vaihtelevasti joten ei tullut liikaa kyllästyttyä mihinkään tiettyyn hommaan. Paitsi tietysti niitten rikkaruohojen kitkemiseen kun se taisi olla jo etukäteen epämieluinen homma! Yhteismajoituksessa tulimme kaikkien kanssa hyvin toimeen ja varmasti ollaan yhteyksissä vielä tulevaisuudessakin, toivon ainakin näin. Isäntäperheen kanssakin tultiin pääsääntöisesti tosi hyvin juttuun mutta taisi tilan emäntä olla aikamoisen stressaantunut pahimman kiireen ollessa päällä ja stressi purkautui pari kertaa meihin työntekijöihin mikä ei musta ollut reilua. Välillä oli myös ongelmia töiden aikatauluttamisen kanssa, useampaan kertaan kävi niin että herättiin aikaisin valmiina töihin ja sitten tultiinkin sanomaan että pitäkää tämä päivä vapaata. Usein myös sään ollessa sateinen töitä lykättiin. Sääolosuhteitahan ei kukaan pysty arvaamaan mutta esimerkiksi nuo vapaapäivät olisi ollut kiva tietää jo aiemmin.

Yleisesti ottaen työskentelystä tällä farmilla jäi kuitenkin positiivinen mieli ja monta hyvää muistoa. Seuraavassa postauksessa sitten kuvia siitä miten vietettiin farmilla vapaa-aikaa!