Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Category

Toistaiseksi tavoittamattomissa

Matkahaaveita koronan jälkeiselle ajalle

Koronan takia matkustaminen on edelleen rajoitettua, eikä kenenkään ole nyt hyvä matkustaa mihinkään ilman painavaa syytä. Ravintolasulunkin jatkuessa ja kaikenlaisen kulttuuritoiminnan ollessa pysähdyksissä voi kuitenkin istua lämpöisessä sohvannurkassa ja haaveilla seuraavista matkoista.

Minne matkustaa koronan jälkeen? Siinäpä kysymys, johon on ainakin tuhat vastausta

Matkojen suunnittelu voi olla jonkun mielestä raskasta ja aikaavievää, mutta minä nautin siitä. Viikonloppuiltaisin on ihana käpertyä pädin kanssa viltin alle, ottaa lasi punaviiniä ja ryhtyä selaamaan Lonely Planetin, Atlas Obscuran ja lemppari matkabloggaajieni vinkkejä eri kohteisiin. Teen listoja paikoista, joissa käydä, piirrän karttoja kaupungeista ja suunnittelen jopa mitä voisin pukea päälleni katutaidekierrokselle.

Nyt kotona kyhjöttämistä on kestänyt jo niin kauan, että olen ehtinyt suunnitella jo aika monta matkaa. Tässä maistiainen siitä, mihin aoin lähteä koronan jälkeen:

Matkahaaveet koronan jälkeen. Kaukasus-vuoret.

Georgia

Georgian matkasta olen haaveillut jo pitkään. Puolisoni ehdotti sitä kerran ja silloin vasta tajusin, että Georgia on aivan potentiaalinen matkakohde. Sitten ryhdyin selvittämään, mitä nähtävää ja koettavaa Georgiassa on, enkä voi uskoa, etten ole ollut kiinnostunut siitä aiemmin!

Georgia on pieni maa Kaukasuksen vuoriston etelärinteillä. Se ei tule kovin hyvin toimeen naapureidensa, Venäjän, Armenian ja Azerbaijanin kanssa, mutta on enimmäkseen rauhallinen poliittiselta tilanteeltaan. Abhasian ja Etelä-Ossetian alueilla on ollut itsenäisyyteen, autonomiaan ja Venäjän sekaantumiseen liittyviä kahnauksia, mutta tällä hetkellä tilanne on vakaa.

Matkailijalle Georgia tarjoaa kaikkea – siis ihan kaikkea, minunkin on vielä vähän vaikea uskoa tätä. Georgiassa on maantieteellisesti sekä uljasta vuoristoa laskettelukeskuksineen että rantakohteita Mustanmeren biitseineen. Pääkaupunki Tbilisi on kuuluisa kuumista lähteistään ja perinteisistä kylpylöistään. Maan itäosissa on laaja viinintuotantoalue ja georgialainen viini on kuulemma maailman vanhinta ja maan viinikulttuuri rikas. Georgialainen ruoka on monipuolista, maukasta ja sitä syödään pitkään, paljon ja suurella porukalla. Lisäksi Tbilisissä on vibrantti katutaideskene ja upea vanha kaupunki.

Ja mikä parasta: vanhana neuvostotasavaltana Georgia tarjoilee kaltaiselleni weirdolle upeita esimerkkejä brutalistisesta neuvostoarkkitehtuurista! T. Outo betonifani

Kun tähän kaikkeen vielä lisätään erittäin kohtuullinen hintataso ja miellyttävä mannerilmasto, on kohde täydellinen ensimmäiseksi koronan jälkeiseksi tauoksi kotimaan harmauteen. Olen jo suunnitellut parin viikon reissua ensi marraskuulla, mutta saa nähdä suoko maailman pandemiatilanne.

Matkahaaveet koronan jälkeen. Hanoi.

Kuukausi Hanoissa ensi talvena?

Toinen haave on päästä talven keskellä, ehkä helmikuussa, pakoon pakkasta ja lunta. Olemme matkailleet Aasiassa, mutta Hanoi on vielä kokematta. Olemme maistaneet Etelä-Vietnamin phóta, joten nyt on aika verrata sitä pohjoisen versioon.

Hanoin hintataso on sopiva vähän pidemmällekin oleskelulle. Lisäksi suuressa kaupungissa on paljon tekemistä ja sieltä on hyvät kulkuyhteydet esimerkiksi junalla muihin Vietnamin kolkkiin. Erityisesti retkeilemään kutsuu Sapan vuoristoinen alue aivan Vietnamin ja Kiinan rajalla.

Suunnitelmana on viettää kuukausi diginomadin elämää, tehdä töitä ja nauttia uusista maisemista ja mauista. Viikonloput tutkia Hanoin kulttuuritarjontaa tai retkeillä muualle Vietnamiin.

Matkahaaveet koronan jälkeen. Mostarin silta.

Balkan ja Jugoslavian sotien merkittävimmät paikat

Jugoslavian sodat ovat ysärilapsille mysteeri. Tapahtuma olivat parhaillaan meneillään, kun synnyimme ja aloitimme koulun käynnin – ikävuodet nollasta kymmeneen eivät ole sellaista aikaa, jolloin seurattaisiin intensiivisesti maailman uutisia. Nyt taas tapahtumista ehkä kerrotaan historian tunneilla. Minulle koko tapahtumasarja on jäänyt hyvin hämärän peittoon, ainoa kosketuspintani asiaan oli se, kun luokallemme tuli yksi kosovolainen poika.

Niinpä olen päättänyt ottaa asiasta selvää. Olen kiinnostunut historiasta ja on outoa, että niin lähellä on tapahtunut niin merkittäviä asioita, joista en tiedä oikeastaan mitään. Nyt siis suunnitelmanani on tehdä mini-interrail Balkanille. Ajattelen, että lentäisin Bukarestiin, Romaniaan ja siirtyisin sieltä Sofiaan, Skopjeen, Pristinaan ja viimeisenä Mostariin ja Sarajevoon. En ole vielä varma kannattaako minun ostaa ihka oikea Interrail-lippu vai tuleeko halvemmaksi matkata yksittäisillä lipuilla (myös reilikokemus on minulla vasta bucket listilla, sillä liput ovat aina olleet vähän liian kalliita minulle, mutta nyt voisi olla oiva tilaisuus kokea Euroopan junamatkailua!).

Eniten Balkanin kohteista minua kiinnostaa Sarajevo. Sarajevo on ollut paitsi Jugoslavian erkaantumisessa että maailmansodissa merkittävässä roolissa ja tutkimusteni mukaan se näkyy kaupungissa. Kaupungissa on paljon mielenkiintoisia museoita, sekä lisäksi katutaidetta, joka tarjoaa paikallisten perspektiiviä tapahtumiin.

Koronan jälkeiset matkat jäävät kuitenkin vielä odottamaan tilanteen etenemistä. Aina voi suunnitella etukäteen, mutta ennen kuin on itse saanut rokotteen ja rajat rupeavat aukeamaan, ei kannata lyödä mitään lukkoon.

Jos minulla on siellä ruudun toisella puolella lukijoita, niin kertokaahan kommenttikentässä, mihin te aiotte matkustaa ensimmäisenä, kun koronasta selvitään?

”Olen juuri etsimässä häntä” eli vinkkejä soolomatkalle

Matkailen mielelläni yksin. Yksinäisenä naisena matkustaessa joutuu joskus miettimään vähän erilaisia asioita kuin porukassa tai puolison kanssa reissatessa. Esimerkiksi, mitä tekee jos joutuu uhkaavaan tilanteeseen, erityisesti miehiä kohdatessaan.

Soolomatkailussa on paljon hyviä puolia. Itse arvostan kaikista eniten sitä, että voin päättää ihan itse, mitä käyn katsomassa, missä käyn syömässä ja millaisiin aktiviteetteihin osallistun.

Mutta yksin matkustamiseen liittyy myös se, että joskus se voi olla yksinäistä tai jopa pelottavaa. Pelottaa voi monet asiat: yksin syöminen, illalla ravintolasta majapaikkaan käveleminen tai vaikka airbnb-huoneessa nukkuminen, kun sivusto erikseen mainitsi, ettei majoittaja ole ilmoittanut, että siellä olisi palovaroitin.

Siirtykäämme ajassa taaksepäin ja muistellaan ensimmäisiä soolomatkailevia naisia. Muun muassa Mia Kankimäen kirjassa Naiset, joita ajattelen öisin on kuvattu historiallisia leidejä, jotka ovat soolomatkailleet urheasti ja vielä paljon haasteellisemmissa oloissa kuin me nykyajan sooloreissaajat.

Isabella Bird eli 1800-luvulla Englannissa ja kärsi terveysongelmista. Lääkäri määräsi hänelle merimatkan. Isabella pakkasi hirvittävän määrän tavaraa mukaansa ja päätyi kiertämään maailmaa, keräten epämääräisiä kokemuksia ja epäilyttäviä rakastajia. Mary Kingsley kiersi Afrikan viidakoissa keräämässä kasvinäytteitä viktoriaanisissa vetimissään, koska kuinkas muutenkaan 1800-luvun alussa. Ida Pfeiffer oli samoihin aikoihin maailman ensimmäisiä naisia, jotka julkaisivat matkakirjoja – meidän 2000-luvun matkabloggaajien esiäitejä siis!

Kankimäen kirjasta minulle on parhaiten jäänyt mieleen erään yksin reissaavan naisen neuvo – oliko se Mary Kingsley? Mieleni sijoittaa tämän anekdootin Afrikkaan. Hän antoi matkaavilleen kanssasisarilleen seuraavan neuvon: kun sinulta kysytään, missä miehesi on, vähimmällä pääsee kun sanoo ”olen juuri etsimässä häntä” – ja ehkä oletkin etsimässä elämäsi rakkautta jostain maailman toiselta puolen.

Modernille soolomatkailijalle antaisin itse seuraavat vinkit:

  1. Pidä aina sormusta vasemmassa nimettömässä, niin miehet ovat vähemmän innokkaita tekemään tuttavuutta. (Espanjassa muista vaihtaa oikeaan nimettömään.)
  2. Ota aina hotellihuone tai airbnb- tai vastaavasta majoituksesta yksityinen huone. Näin saat arvokkaimmat esineesi lukkojen taakse päiväksi ja voi nukkua yösi rauhallisemmin lukitun oven takana.
  3. Jos epäilyttää illastaa yksin ja kävellä pimeässä majapaikkaan, syö tuhti lounas ja nauti iltapala paikallisen tv:n ääressä vällyjen välissä.
  4. Hanki kameralle jalusta ja jonkinlainen etälaukaisin. Oman kamerani saa yhdistettyä puhelinsovellukseen, josta kameraa pääsee hallinnoimaan etänä. Ei sillä, että silti esiintyisin itse kovin monissa kuvissa, mutta se on minulle periaatteessa mahdollista myös soolomatkoilla! Toinen vaihtoehto on hankkia insta-husband.
  5. Ja vielä viimeinen turvavinkki: älä kerro kenellekään, että olet matkassa yksin. Ole aina etsimässä miestäsi.

Miksi aloittaa matkablogin kirjoittaminen?

Olen kirjoittanut matkapäiväkirjaa ennenkin. Nyt tein päätöksen aloittaa ihan oikean matkablogin, koska haluan tallentaa muistoni ja jakaa kokemukseni ja vinkkiin myös muille matkailijoille.

Muistot talteen

Myönnettäköön, olen vähän harvapää. Eli olen ihan oikeasti vähän huolissani, että jos en taltioi muistoja huimista seikkailuistaan johonkin, unohdan ne. Ja mitä ovat seikkailut, jos niitä ei voi jälkikäteen muistella?

Kokemukset ja vinkit jakoon

Haluan myös jakaa kokemukseni ja vinkkini muille matkailijoille. Olen matkustanut oudoissa paikoissa ja löytänyt piilotettuja helmiä, joista haluan vinkata myös muille elämyksen etsijöille. Haluan kertoa, millaisia asioita missäkin kohteessa voi kokea ja miten löytää parhaat paikat.

Kaiken lisäksi, rakastan kirjoittamista. En ole kovin hyvä ottamaan puheenvuoroa porukassa tai muotoilemaan ajatuksiani hienoiksi lauseiksi ja kokonaisuuksiksi keskustelussa, vaan tulen usein hölöttäneeksi mitä sattuu ja nolostuneeksi omasta outoudestani. Kirjoittaessa saan kuitenkin rauhassa pohtia ja muotoilla asiani!