Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Category

Matkakirjeitä

Nojatuolimatka ikuiseen kaupunkiin: Rooman piilotetut helmet

Rooma on yksi kaikkien aikojen matkakohdesuosikkejani. Se oli ensimmäisen varsinaisen ulkomaanmatkani kohde ja helteisen kaupungin kaduilla en voinut uskoa olevani siellä, missä niin monet historian tapahtumat olivat tapahtuneet. Kosketin ohi kulkiessani Colosseumin paahtavan auringon lämmittämää kiviseinää ja tunsin olevani historian tapahtumien keskellä. Kuvittelin antiikin gladiaattorit ja keskiajan ryöstäjät amfiteatterin rapuille ja käytäville.

Tuon ensimmäisen matkan jälkeen olen käynyt Roomassa vielä monta kertaa ja joka kerta jo kaupungin kaduilla kävellessäni tunnen saman kaikenkattavan, ylitsevuotavan ilon siitä, että saan olla tässä mahtavassa kaupungissa historian ympäröimänä. Seuraavilla matkoilla olen kuitenkin päässyt Colosseumia pidemmälle ja tutustunut myös piilossa lymyäviin jännittäviin yksityiskohtiin, joita ikuinen kaupunki tarjoaa.

Nyt esittelen muutaman kohteen Roomassa niille, jotka haluavat välttää turistilaumat ja poiketa sivukujille.

1 Pieni puutarha Piazza Venezian takana

Piazza Venezia on koko Rooman, ehkä jopa koko Italian liikenteen keskus, josta autot, bussit, skootterit ja raitiovaunut ottavat vauhtia singahtaakseen Corsolle tai Via Nazionalelle. Kuitenkin korttelin päässä tästä kaoottisesta pyörteestä löytyy pieni keidas sisäpihan kätkössä, keskellään pieni suihkulähde, jota ympäröi rehevä, elokuussakin eloisan vihreä puutarha. Suuntaa Michelangelon alaspäin viettäviltä rapuilta suoraan kohti Tiberin rantaa, talojen väliin pienelle tielle. Käänny sitten ensimmäisestä kadunkulmasta oikealle ja pidä katseesi tien oikealla puolella. Pian näet porttikongin, josta pääset varjoisalle sisäpihalle ja salaiseen puutarhaan.

2 Roma Beer Company Campo de Fiorilla

Campo de Fiorin laidalta löytyy tusinan verran terasseja, mutta yksi niistä kuuluu roomalaiselle pienpanimolle, Roma Beer Companylle. Istahda torin hulinan keskellä alas ja maistele paikallista käsityöläisolutta. Valikoimassa on myös muiden pienten oluttalojen juomia ja tällä terassilla pääsetkin halutessasi tutustumaan koko Italian pienpanimokulttuuriin, joka on eloisan monipuolinen, mutta jää usein viinien varjoon.

3 Trattoria del Pallaro

Pysytään Campo de Fiorin lähellä. Korttelin päästä aukiolta – joudut tosin kiertämään pari taloa, sujahda kujalle torin kaakkoiskulmasta ja lähde kiertämään korttelia vastapäivään, kunnes tulet vaatimattomalle Piazza Pallarolle – löytyy pieni ravintola, jossa aito italialainen nonna valmistaa joka päivä neljän ruokalajin aterian niille onnekkaille, jotka onnistuvat saamaan pöydän. Älä yritä pyytää ruokalistaa, sillä nonna kokkaa, mitä kokkaa. Annokset ovat jättimäisiä ja syöminen toteutetaan rauhallisesti ja pitkän kaavan mukaan. Istu alas, rentoudu, nauti italaisesta puheensorinasta ja odota toinen toistaan maukkaampien ruokalajien ilmestymistä eteesi.

4 Hotel Artemiden kattoterassi

Via Nazionalen varrella, muutama kortteli Repubblican metroasemalta alaspäin, löytyy hotelli Artemide, jonka terassilta voi ihailla maisemaa kaupungin kattojen yli. Tämä ei ehkä ole Rooman paras kattoterassi, mutta mahdollisesti tunnelmallisin – ja muut turistit eivät parveilee täällä. Tilaa siis herkullinen drinkki ja istu rauhassa ihailemaan auringonlaskua ikuisessa kaupungissa.

5 Pienet kujat, joille turistit eivät uskalla eksyä

Rooma on täynnä turisteja, mutta kuten monessa muussakin italialaisessa kaupungissa, tavallinen roomalainen arkielämä odottaa vain muutaman askeleen päässä nähtävyydeltä – jos uskaltaa poiketa sivukujalle. Rooman parasta antia eivät ole Colosseum, Pietarinkirkko ja Fontana di Trevi, vaan kujat niiden ympärillä ja välissä. Poikkea rohkeasti sivukadulle, kujien verkostoon ja pienimmillekin poluille, joilla rakennukset melkein nojaavat toisiaan vasten.

Parhaita kujia löytyy jos lähdetkin joen ylitettyäsi poispäin Santa Maria in Trasteverestä, etelään Ponte Garibaldilta, tai Colosseumilta pohjoiseen, seikkailemaan kohti Terminin juna-asemaa. Tai oikeastaan poispäin turistivirroista missä päin kaupunkia vain. Suuntaa katseesi kujalle, jossa ei ole ketään muita ja pyykit roikkuvat ikkunoista.

Matkakirje Budapestista: viisi tärppiä viikonloppumatkalle

Hirvittävä työkaaos on pitänyt tutkimusmatkailijan kiireisenä ja lukuisten lukuisten palaverien parissa. Tylsääkin tylsempää tavanomaista elämää siis, vaikka kevät on jo saapunut keskuuteemme. Tässä kuitenkin pieni pala Budapestia arkemme iloksi.

Viime viikon ainoa tutkimusmatka kohdistui uuteen bagel-paikkaan korttelin toisella puolella – lounaanhakumatka sujui miellyttävästi Helsingin aurinkoisilla kaduilla, vaikka leppeä tuuli sekoittikin hiukset muotoillen ne linnupelätin-tyyliin. Uusi hiustyyli täydensi etätyö-lookin, johon kuuluivat vihreäkuvioiset haaremihiusut, lenkkarit, iso välikauden takki sekä pölähtänyt mielenmaisema.

Kirjoitan teille nyt kuitenkin etätyösohvan nurkasta kirjeen mielikuvamatkaltani Budapestiin, sillä kevään tulo vie mielen vuodentakaisiin tunnelmiin.

Vuosi sitten olin juuri palannut koto-Suomeen Budapestissa vietetyn talven jälkeen. Kevät oli juuri lämmittänyt kaupungin mukavaksi ja terassit auenneet, vaikka uhkaava koronatilanne peruikin jo sisätiloissa järjestettäviä tapahtumia ja kerääntymisiä.

Budapestissa harmaa talvi muuttuu kevääksi yllättäen ja kevät yhtä yllättäen kesäksi. Lämpötila voi yhtäkkiä olla yhtenä aamuna yli viidentoista asteen ja kaupunki tuoksua lämmöltä ja kukilta. Kevättakki voi olla kauppareissulla liikaa aivan varoittamatta ja opiskelijat ovat nopeaiikkeisinä jo vallanneet ensimmäiset auenneet terassit.

Vaikka matkustaminen ei ole vielä suotavaa, valoa näkyy jo tunnelin päässä ja Euroopan kaupunkilomia voi ruveta jo suunnittelemaan ehkä loppukesään tai ainakin syksyyn. Siksi listaankin tässä matkakirjeessä omat (vähemmän turistiset) vinkkini Budapestiin – toivottavasti nämä inspiroivat muitakin kaukokaipuisia:

Budapest. Raitiovaunu 2 Tonavan rannalla.

1 Margaret-saari ja Tonavan rannat paikalliseen tyyliin

Erityisesti kesällä Tonavan varrella pääsee virkistävän tuuleenvireen raikastamana pakenemaan kaupungin kuumuutta. Näkymiä voi ihailla kävelemällä rantaa pitkin tai hyppäämällä johonkin lukuisista jokiristeilijöistä – tai jopa turistibussiin, joka kiertää ensin kaupungin katuja ja ajaa sitten jokeen muuttuen turistiveneeksi.

Jos kuitenkin haluaa toteuttaa jokipäivän ilman (suuria) turistilaumoja, vinkkini on hyödyntää julkista liikennettä, vaikka nämäkin aiemmin piilotetut helmet ovat jo joidenkin turistien tiedossa.

Joen Pestin puolista rantaa pitkin kulkee raitiovaunulinja 2, jolla on erinomainen sightseeing-reitti. Sporalla pääsee katselemaan maisemia 300 forinttia eli noin euron maksavalla lipulla.

Toinen vaihtoehto on hypätä vesibussiin. Lippu maksaa vähän ratikkapilettiä enemmän, mutta sekin vain muutaman euron verran. Vesibussi risteilee Tonavan rannalta toiselle koko kaupungin keskustan pituudelta ja kyydistä pääsee ihaileilemaan kaikkia Budapestin päänähtävyyksiä joelta käsin.

Vesibussin reitin pohjoispäässä sijaitsee Margaret-saari, jolla bussi pysähtyy. Oivallinen idea onkin hypätä saaren pysäkillä veneestä ja viettää loppupäivä kierrellen saarta, josta löytyy puistoa, joitain ravintoloita ja viiden kilometrin lenkkipolku, joka kiertää saaren rantaa pitkin.

Budapest, fröccs.

2 Paikallisen juomavalinta: fröccs aurinkoisella terassilla

Unkarin ehdottomasti paras kesäjuoma on fröccs, jossa on rose- tai valkoviiniä ja sodavettä. Tämä drinkki on täydellinen nautittavaksi aurinkoisella terassilla.

Ihan kaupungin keskustassa ja joen rannassa terassit ovat täynnä turisteja, meluisia ja kalliita, mutta esimerkiksi palatsikaupunginosasta, keskustan kaakkoispuolella, yliopiston rakennusten välistä, löytyy pieniä aukioita, joiden laidat on täytetty eriparisilla värikkäillä pöydillä ja tuoleilla. Täällä juomat ovat halvempia ja asiakkaat iloisempia.

Budapest. Matkavinkkejä.

3 Kylpylät – turistittomat vaihtoehdot

Budapest on tunnettu kylpylöistään ja jokainen, jossa olen käynyt on ollut omalla tavallaan mahtava. Itse kuitenkin etsin yleensä erityisesti paikallisia kokemuksia ja kohteita, joihin ei joka turisti löydä. Niin myös kylpylöissä.

Yksi vähiten turisteja houkuttelevista kylpylävaihtoehdoista on keskustan eteläpuolella sijaitseva Dandár Fürdö. Tämä kypylä ei ole puitteiltaan ylellinen tai edes kovin historiallinen, vaan melko pelkistetty ja osittain uimahallimainen. Kylpylässä on kuitenkin kaksi ulkoallasta rauhallisella puiden varjostamalla sisäpihalla ja erittäin hyvä höyrysauna. Lisäksi piha-altailta on lyhyt matka sisälle pienelle kioskille, jossa myydään edullista olutta. Varaa muutama tunti ja rentoudu sisäpihan rauhassa!

Toinen, edellistä ehkä hiukan turistisempi vaihtoehto on Királyn kylpylä. Tämä kylpylä on ottomaanien ajoilta, kulahtanut ja vanhanaikainen, mutta erittäin tunnelmallinen. Pääsalissa on suuri pyöreä allas, jonka yläpuolella kohoaa korkea kupolikatto. Kupoli on täynnä pieniä tähden muotoisia ikkunoita, joista päivänvalo siivilöityy hämärään tilaan. Kylpylästä löytyy myös eri lämpöisiä pienempiä altaita sekä kaksi erilaista saunaa.

Királyn kylpylän takana korttelin toisella puolella on hyvin tunnelmallinen pienen pieni erikoisoluisiin keskittynyt pubi, aivan pienessä kellarihuoneessa. Pubin pitäjä on ystävällinen ja auttaa mielellään vieraitaan valitsemaan kymmenistä erilaisista oluista  sopivan juoman kylpyläpäivän päätteeksi.

Budapestin ravintolat. Ankankoivet.

4 Ankankoivet ja muut salaiset ruokatärpit

Unkarilainen ruoka on herkullista – ei mitään kevytruokaa, mutta herkullista. Ehdoton ravintolatärppini on pieni perinteikkäästi sisustettu, vähän turisteja varten nätiksi laitettu ravintola Pipa Étterem, pienellä Pipa-tiellä, pääkauppahallin vieressä. Turistisesta sijainnista ja sisustuksesta huolimatta ravintola tarjoaa Budapestin parhaat ankankoivet. Rapea koipi tarjoillaan kotitekoisen perunamuusin ja herkullisen haudutetun kaalin kera ja annos on niin suuri, että sen saa juuri ja syötyä, mutta alkupalaa ei kannata erehtyä tilaamaan.

Muita hyviä ravintoloita löytyy seitsemännestä ja kahdeksannesta kaupunginosasta. Henkilökohtaisiin lemppareihini kuuluu Alma & Körte palatsikaupunginosan uumenissa. Ravintola on hiukan tavallista budapestilaista hintatasoa hintavampi, mutta ei todellakaan kallis. Jokaikinen annos, jonka olen täällä syönyt on ollut herkullinen ja viinivalikoima on myös loistava. Pöytävaraus kannattaa tehdä, etenkin viikonloppuiltaisin.

Kolmas suosittelemisen arvoinen paikka on Ruben Étterem lähellä Astorian metroasemaa. Tänne kannattaa tulla lounaalle ja jos haluaa pelata varman päälle, varata myös pöytä. Ravintola on usein aivan täynnä. Illallislista on myös hyvä, mutta eniten vastinetta rahalleen saa lounaalla. Lounaaseen kuuluu päivän keitto, pääruoka ja jälkiruoka ja naurettavan pienellä summalla saa eteensä upeita unkarilaisia makuja huolella valmistettuna.

Budapest. Tonava.

5 Vietä viikonloppua kuin paikallinen ja tee luontoretki

Etenkin kevätauringon alkaessa lämmittää, Budapestista on suosittua tehdä pieniä päiväretkiä lähistön luonto- ja muihin kohteisiin. Jos ei halua lähteä kauas, yksi vaihtoehto on kiivetä Gellertin kukkulalle ja ihailla maisemia kaupungin korkeimmalta kohdalta.

Jos taas haluaa tehdä pidemmän retken, toinen vaihtoehto on suunnata Zugligetiin. Hyppää bussiin numero 291 Nyugatilta tai Margit-sillalta ja aja pysäkille Zugliget Libegön pysäkille. Täältä löydät tuolihissin alemman aseman ja muutamalla eurolla pääset ajamaan vartin matkan ylös kukkulalle. Kukkulan huipulta löytyy paljon mukavia kävelyreittejä luonnon keskellä sekä vanha näköalatorni maisemien ihailuun.

Pääsisipä jo Budapestiin, tai minne vain! Ei auta kuin odotella ja sillä välin nojatuolimatkailla.

Kirje Krakovasta – hellettä, ruokaa ja erikoinen Nowa Huta Trabantin kyydissä

Hei lukija,

Kirjoitan Krakovasta. Kirjeeni saattaa tulla perille myöhässä, sillä perustin vasta tämän blogin ja koronan takia matkustaminen on nyt kielletty. Kirjoitan siis sinulle nyt parin vuoden takaa helteisen paahtavasta Krakovasta.

Istun suuressa oranssiseinäisessä huoneessani ja hikoilen. Mietin, miten voikaan ihminen hikoilla näin paljon ihan vain paikallaan istuessa. Jopa olutpullon kurkottaminen sohvapöydältä nostaa uusia hikikarpaloita hiusrajaan.

Huoneeni on valoisa ja suuri, mutta seisova ilma on kuumaa ja kosteaa. Vanha kalanruotoparketti narisee jalkojen alla ja seinillä on hyllyillä muiden matkaajien jättämiä kirjoja. Valkoisten pariovien, joiden sulkemiseksi pitää tehdä pieni hikoiluttava ja hengästyttävä tanssiesitys nostellen ja väännellen, on pieni eteisaula, yhteinen kylpyhuone ja keittiö, sekä kaksi muuta huonetta, joissa kummassakin yöpyy joku toinen soolomatkaaja. Toisessa hiljainen japanilainen tyttö, toisessa maailmaa matkaava kanadalais-taiwanilainen mies.

En tajunnut, että Krakovassa voisi olla näin kuuma. Lämpötila ei ole vielä tippunut päivisin alle kolmenkymmenenviiden ja minulle selvisi vasta saavuttuani, että tässä ylimmän kerroksen asunnossa ei ole ilmastointia. Pidän aina öisin huoneeni ikkunoita auki, mutta talossa on meneillään julkisivuremontti ja seinää peittää ohut pressu, jossa on onneksi joitain aukkoja. Välillä avoimesta ikkunasta lehahtaa sisään lämmin tuuli.

Olen tällä matkalla nähnyt jo paljon. Viivyn vain muutaman päivän, mutta olen kiertänyt pienen keskustan kävellen jo moneen kertaan, vieraillut muutamissa kirkoissa, syönyt paikallisia taikinanyyttejä ja juonut marjasiirapilla maustettua olutta.

Parasta antia Krakovassa on tähän mennessä ollut kierros Nowa Hutassa. Kuten olen aiemmin maininnut, outoihin kiinnostuksenkohteisiini kuuluu esimerkiksi vanhojen neuvostomaiden betoniarkkitehtuuri ja siihen liittyvät oudot tarinat. Nowa Huta oli unelmieni täyttymys. Alueelle on rakennettu valtava terästehdas ja sen työntekijöille oma kaupunginosansa. Kommunistihallinnon päätöksenteon logiikasta kertoo se, että alue rakennettiin kaupungin ulkopuolelle erittäin hedelmällisille viljelysmaille – paikalliset olisivat ehkä mieluummin hyödyntäneet niitä viljelyyn. Alueen maanviljelijöille tarjottiin työpaikat ensin rakennustyömaalla ja sitten tehtaassa, ja he saivat asua taloissa, jotka olivat itse rakentaneet.

Nowa Hutasta oli tarkoitus tulla yksi Neuvostoliiton kommunistisista utopioista. Se rakennettiin Pariisia mukaillen, järjestäen valkoiset rakennukset leveiden puistoteiden varsille. Lähiössä oli kaikki palvelut, joita tehdastyöläiset ja heidän perheesä tarvitsivat – paitsi tietenkin kirkko, koska edes katolilaisessa Puolassa ei uskonnolle ollut sijaa kommunistien otettua vallan.

Upeat valkoiset talot kuitenkin värjäytyivät pian terästehtaan saasteista tumman harmaiksi ja uskonnolliset maajussit alkoivat kaivata kirkkoa. He pystyttivät erääseen kadunkulmaan ristin ja ryhtyivät pitämään sen alla jumalanpalveluksia. Maan kommunistijohto ei voinut katsoa tällaista läpi sormien, mutta teki myönnytyksen: jos Nowa Hutan asukkaat rakentaisivat itse kirkon, he saisivat pitää jumalanpalveluksia. Ja arvaat varmaan, mitä he tekivät? Rakensivat kirkon, vaikka siihen jokunen vuosikymmen kyllä vierähtikin.

Tämän kaiken sain kuulla paikallisoppaaltani, joka kuljetti minua ympäri aluetta turkoosissa Trabantissa. Auto kuului olennaisena osana tähän elämykseen ja tunnelma oli kieltämättä melkoinen.

Krakovan tunnelma on tällä helteellä pölyinen ja vähän unelias. Värikkäät talot ovat vuosien varrella rapistuneet ja värit haalistuneet. Katukivet hohkaavat kuumuutta. Tunkkaisen kuumissa pubeissa olut on onneksi kylmää ja jos osaa sitä pyytää, tarjoilija lisää siihen lorauksen siirappia, joista paras on passionhedelmänmakuinen – sitä ei ihan joka pubista löydy, mutta kannattaa kysyä.