Suomi

Uutta potkua kotimaan matkailuun

keskiviikko, huhtikuu 24, 2019

Miksi kotimaassa matkailu ei vieläkään ole mulle muuta kuin kiva lisä sen oikean, ulkomaille suuntautuvan matkailun välissä? Miksi ajatus vain kotimaassa vietetystä kesälomasta on suorastaan kauhistus? Miksi kotimaan kohteet tuntuvat yhä vain laimeilta lohdutuspalkinnoilta?

Olen kysellyt tätä itseltäni jo pidemmän aikaa. Koska en ole löytänyt helppoja vastauksia, päätin haastaa itseni. Vähän samaan tapaan kuin yksinmatkailunkin kanssa. Sillä kolme vuotta sitten en osannut arvata miten paljon sooloreissuista nykyisin tykkään. Voisko sama tapahtua kotimaan kanssa? Syttyiskö Suomi-love, joka sais mut intoutumaan yhtä lailla Pihtiputaasta kuin mistä tahansa eurooppalaisesta pikkukylästä.

Mä uskon, että asennemuutos on mahdollinen. Kun riittävän monta kertaa toistan samaa mantraa kotimaan erinomaisuudesta, ja ennen kaikkea menen ja matkustan kotimaassa, annan itselleni mahdollisuuden tykätä. Ja kenties seuraavat haaveet auttaisivat tässä. Sillä tätä kaikkea on mun unelmieni kotimaa.

Pakkasyön syleilyssä

Mä haaveilen erämökistä, takkatulesta ja rikkumattomasta hiljaisuudesta. Kirkkaasta lumisesta pakkasyöstä, savuntuoksuisesta saunasta ja löylyveden sihahduksesta kuumalle kiukaalle. Pitkästä kulauksesta saunaolutta höyryn noustessa iholta korkeuksiin. Taivaalla leiskuvista revontulista, jotka valaisevat koko lähitienoon loistollaan.


Kuva Pixapay

Myrskytuulten armoilla

Mä haaveilen myrskystä ja meren armottomasta pauhusta. Puiden latvoja riepottavasta tuulesta, joka karkottaa sitkeimmätkin itikat iäisyyteen. Aamun tyvenestä, jolloin vain silokallion keskelle jääneet vesilammikot muistuttavat eilisestä. Pannukahvin tuoksusta ja ensimmäisestä puraisusta voilla ja juustolla päällystettyä ruisleipää.

Kesäillan lumossa

Mä haaveilen mukulakivistä ja idyllisistä puutaloista. Ravintolasta tulvivista tuoksuista, puheensorinasta ja kuplivasta kuohuviinistä. Ensimmäisestä haarukallisesta, tunnelmallisesta musiikista ja ytimiin hiipivästä ilon tunteesta. Lämpimistä valoisista kesäilloista, jolloin ei osaa mennä nukkumaan.

Korkeimmalla kallioilla

Mä haaveilen patikkapoluista metsän siimeksessä. Yhä korkeammalle nousevista rinteistä, riippusilloista ja kelopuista. Koskien pauhusta, itsensä ylittämisestä. Evästauosta kaikkein korkeimmalla kalliolla. Ja lopulta siitä hetkestä, jolloin saa riisua kengät pois rakoille hiertyneistä jaloistaan.

Kuutamon valossa

Mä haaveilen loppukesän pimenevistä illoista ja kirkkaasta tähtitaivaasta. Yön viilentämästä ilmasta ja paljun kuumasta vedestä, joka nipistelee varpaissa. Ryppyiseksi muuttuvista sormenpäistä ja hennon vaaleanpunaiselta näyttävästä ihosta. Kuun sillasta ja hiljaisuuden keskellä kukkuvasta käestä.

Kaupungin aamussa

Mä haaveilen kiireisen kaupungin hiljaisesta hetkestä. Varhaisesta aamusta, jolloin tuntuu että koko kaupunki on mun. Lakaisuauton vilkkuvista valoista kauppatorin laidalla, kirkuvista lokeista ja torikauppiaan tervehdyksestä. Possumunkista huuliin takertuvasta sokerista ja pahvimukista juodusta aamukahvista.


Vuosi aikaa ja kuusi unelmaa toteutettavana. Katsotaan kuinka käy. Aika alkaa N-Y-T.

Uskon, että onnistun. Sillä olenhan näistä kotimaan kohteista jo aiemminkin ilahtunut:

@toisiinmaisemiin
Facebook  I  Instagram  I  Twitter

 

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Saana | Live now – dream later lauantai, toukokuu 11, 2019 at 08:23

    Kuulostaa ihan siltä, että sun pitäis muuttaa Raumalle! 🤔 Tervetuloa! 😁

    • Reply toisiinmaisemiin perjantai, toukokuu 17, 2019 at 07:34

      Vaikka Rauma ja muu Satakunta onkin syytä nostaa maailmankartalle, ehkä sinne muuttaminen olis kuitenkin liikaa😂😂

    Leave a Reply