Yleinen

Joskus on palattava takaisin

perjantai, maaliskuu 29, 2019

Neljä vuotta sitten ajelimme perheen kanssa Istrian kukkulakylissä. Pysähdyimme yhteen ihanimmista, Motovuniin. Tunsin oloni tunkeilijaksi. Sellaiseksi, jota pikkupaikkakunnan kaduilla katsotaan pitkään. Mietitään kuka hitto tuokin on ja mitä se täällä tekee. Samaan aikaan tiesin, että tunne oli vain päässäni. Heijastelin ajatuksissani omaa ahdasmielisyyttäni. Sillä todellisuudessa jokainen vastaantulija tervehti meitä hymyillen.

Ja silloin toivoin ensimmäisen kerran olevani toisenlainen. Sellainen, joka uskaltaa silloinkin, kun ei etukäteen ole sata varma mitä pitäisi tehdä ja miten olla. Uskaltaisi heittäytyä, rentoutua ja olla epävarma. Sellainen, jonka motto olisi jotain muuta kuin ennemmin olen yrittämättä kuin epäonnistun.

Neljässä vuodessa on tapahtunut paljon. Uskallan enemmän. Olen rohkeampi. Tämä saattaa kuulostaa erikoiselta. Minä kun olen se, joka saa suunsa auki. Se, joka ottaa loparit töistä, kun homma ei miellytä. Se, joka uskaltaa tehdä päätökset muidenkin puolesta. Mutta ei se ole ollut erityisen rohkeaa, sillä se on mulle luonteenomaista. Epäkohdat ratkotaan tekemällä, ei vatvomalla. Sitä vain usein pidetään rohkeutena.

Mutta kun rohkeutta on niin monenlaista. Se minkä joku toinen kokee rohkeaksi, on toiselle itsestäänselvyys. Luonteenpiirre. Tapa elää. Ja päinvastoin. Mun mielestä aitoa rohkeutta on se, että tekee asioita joita itse pelkää ja joiden äärellä epäröi. Kun astuu kerta toisensa jälkeen sille paljon puhutulle epämukavuusalueelle. Kamala sana, iso asia.

Kuukauden kuluttua lähden elämäni toiselle roadtripille yksin. Neljä vuotta sitten en olisi siihen pystynyt. En olisi uskaltanut ajaa yksin autolla ulkomailla. En olisi mennyt syömään yksin. En olisi kehdannut varata viinitilalta majoitusta, varsinkaan vain yhdelle. En olisi lähtenyt reissuun ilman tarkkaa suunnitelmaa. En etsinyt syrjäisiä vesiputouksia ja patikoinut niille yksin. Mutta nyt, nyt en malttaisi odottaa, että pääsen tekemään tuon kaiken.

Ja samalla palaan sinne missä muutos alkoi. Motovuniin.

 

Jutun kuvat ovat Tamminiemestä ja Seurasaaresta. 

You Might Also Like

8 Comments

  • Reply Annemaria/Samppanjaa muovimukista perjantai, maaliskuu 29, 2019 at 17:20

    Voi sinä ihana rohkea nainen! Parasta reissua ikinä.

    • Reply toisiinmaisemiin tiistai, huhtikuu 2, 2019 at 10:36

      Kiitos paljon!

  • Reply Virpi/Hätälasku matkablogi perjantai, maaliskuu 29, 2019 at 17:24

    Hyviä ajatuksia, nyökyttelin täällä vain päätäni, että näinhän se on. Ja wau, yksinmatkailu on parasta! Ihanaa reissua!

    • Reply toisiinmaisemiin tiistai, huhtikuu 2, 2019 at 10:37

      Kiitos, ja hienoa että on muitakin samoin ajattelevia.

  • Reply Jenni / Unelmatrippi sunnuntai, maaliskuu 31, 2019 at 15:05

    Ihana teksti! Mahtavaa reissua söpöön Motovuniin ja muualle sinne seuduille! Motovun jätti minuunkin jostain syystä lähtemättömän jäljen, se on vain niin kaunis pieni paikka. Olen itsekin reissaillut viime vuosina joitankin kertoja yksin, mutta mulle se on enemmän ollut ns. pakon edessä yksin matkustamista (siis että en ole jaksanut järkätä ketään mukaan tai kyseessä on ollut yhdistetty työ- ja lomamatka, jolloin reissuseuran hankkiminen olisi ollut hieman hankalaakin). Mä en pelkää matkustella yksin tai ahdistu yksin hengailusta, mutta olen huomannut näiden kokeilujen myötä, että mulle yksin matkustainen on aika tylsää. Tykkään jakaa kokemukset paikan päällä jonkun kanssa ja höpötellä jonkun kanssa paikkoja kierrellessä. Mutta vaikka yksin reissaaminen ei ole mulle mitenkään erityisen hienoa, niin on se sen verran mukavaa kuitenkin, että ennemmin lähden silti yksin reissuun kuin en reissuun ollenkaan! :D

    • Reply toisiinmaisemiin tiistai, huhtikuu 2, 2019 at 11:19

      Olen tosi iloinen, että tykkään nykyisin matkustaa myös yksin, sillä olen alkanut tekemään erilaisia matkoja yksin kuin seurassa. On tosi monta matkaa, jonne haluan ehdottomasti lähteä perheen tai ystävien kanssa, mutta nämä roadtripit on sen sorttisia, että en halua muokata matkaa kenenkään muun toiveisiin sopivaksi. Ei olisi kovin reilua ottaa kaveria mukaan matkalle, jossa ei saisi vaikuttaa sen sisältöön mitenkään.

  • Reply Heli/ Näkymiä vihreältä kukkulalta sunnuntai, huhtikuu 7, 2019 at 22:53

    Olipa ihana teksti! Minäkin havahduin tekemään roadtripeja yksin muutama vuosi sitten ja ai että on vapauttavaa, kun ei tarvi tehdä yhtään kompromissia. Jos sattuu näkemään linnan tai muun kiinnostavan paikan jossain, sen kun kääntää rattia siihen suuntaan. Ja tuokin on totta, mitä sanot rohkeudesta tai siitä, mitä muut pitävät rohkeutena. Meitäkin on kehuttu rohkeiksi, kun muutettiin ulkomaille, vaikka itselle se oli mitä turvallisuudenhakuisin ratkaisu silloisessa tilanteessa. Nauti matkastasi!

    • Reply toisiinmaisemiin keskiviikko, huhtikuu 10, 2019 at 12:11

      Vapauttavaa, se on just oikea sana! Ja kiitos, nautin varmasti.

    Leave a Reply