Itä-Viron roadtrip Viro

Automatkailua Tallinnasta itään – Viron tuntemattomampi puoli

perjantai, tammikuu 25, 2019

Useimmiten äkillisistä päähänpistoista syntyy hauskoja muistoja. Niin myös tällä kertaa, kun suuntasimme kesälomalla automatkalle itäiseen Viroon. Rutkupösöksi nimetty kakkosautomme kyyditsi meidät pitkin Viron maaseutua, ja reissulla tutustuimme Sillamäen, Narvan, Võrun, Valgan ja Viljandin pikkukaupunkeihin ja Peipsijärven rantoihin.

Nämä Viron tuntemattomammat puolet osoittautuivat kaikin puolin kiinnostavaksi matkakohteeksi. Neljän päivän reissulla ehdimme nähdä Viron pohjoisrannikon huikeita rantatörmiä, vesiputouksia, hiekkarantoja ja kartanoita. Itä-rajalla ja Peipisjärven kylissä oli vielä jäljellä menneen ajan neuvostotunnelmaa. Sisämaan kaupungit hurmasivat rosoisilla puutaloillaan sekä hyvällä ruualla. Matkan varrella nähtiin myös linnoja ja luolia. Ja kaksoiskaupunki Valgasta kipaistiin halvan alkoholin perässä pikaisesti Latvian puolelle Valkaan.


Viron roadtripin reitti vie maaseudun halki kiinnostaviin luontokohteisiin ja pikkukaupunkeihin.

Autoilu Virossa ei juuri eroa Suomessa ajamisesta

Viroon on helppo lähteä omalla autolla. Helsingistä Tallinnaan kulkee päivittäin lukuisia lauttavuoroja, ja lähes jokaiseen voi ottaa myös auton matkaan. Hinnatkaan ei päätä huimaa, edes kuumimpana kesäsesonkina.

Mukaan tarvitaan (1/2019, lisätiedot Suomen Suurlähetystö)

  • Ajokortti (suomalainen kortti kelpaa)
  • Rekisteriote
  • Voimassaoleva vakuutus (vakuutusyhtiöstä saatava Green Card on suositeltava, mutta ei pakollinen)
  • Maastavientivaltakirja, mikäli et itse omista ajoneuvoasi.
    • Rahoitusyhtiön omistamalle ajoneuvolle lisätietoja saa omasta rahoitusyhtiöstä (meitä maksullisen valtakirjan hankkiminen ei innostanut, joten lähdimme reissuun kakkosautollamme).
    • Yrityksen omistamalle ajoneuvolle yrityksen myöntämä valtakirja tai pomolle kaupparekisteriote, josta ilmenee että pomoja ollaan.
    • Kaverilta lainattu autokin tarvitsee maastavientiluvan, mikäli kaveri ei itse ole reissussa mukana
  • Pakolliset varusteet: ensiapupakkaus, palosammutin, huomioliivi ja renkaiden alle asetettavat kiilat.  (Edit 7/2019: poistettu tieto, että yllä mainitut varusteet olisivat pakolliset vain Viroon rekisteröidyssä autossa.) 

Nopeusrajoitus on taajamissa 50 km/h ja maanteillä 90 km/h.

Tiet ovat suurimmalta osalta ihan samanlaisia kuin Suomessakin: yhtä hyvässä/huonossa kunnossa ja ihan yhtä tylsiä suoria pätkiä keskellä metsiä ja peltoja. Maaseudulla osa teistä oli hiekkateitä. Pikkutiet kyllä kulkivat kylien läpi, mutta isommat tiet kiertävät kaiken vähänkin kiinnostavan. Edelleen tuttuakin tutumpaa.

Haikaranpesien bongailu sentään toi maisemaan kaivattua vaihtelua. Ja Narvaan suuntautuvalla tiellä vasemmalle kääntyminen tapahtui vähän hassusti: ensin tehtiin u-käännös ja palattiin jonkin matkaa takaisinpäin ennen kuin päästiin kääntymään halutulle tielle. Alkuhämmennyksen jälkeen se osoittautui ihan näppäräksi.

Muutenkin liikenne sujui hyvin. Muita autoilijoita oli yllättävän vähän, eikä törmätty sen kummoisempaan kaahailuun. Ja mikä parasta, Google mapsin navigointi toimi koko reissun ajan täysin moitteetta.

Viron pohjoisrannikko

Ensimmäinen etappimme oli noin 30km päässä Tallinnasta sijaitseva upea Jägalan vesiputous. Etukäteen jännitin näyttäisikö putous kuivan kesän jäljiltä yhtään miltään, mutta huoli oli turha.

Seuraavaksi suunnattiin Lahemaan kansallispuiston läpi Käsmun rannoille. Hiekkaranta oli Yyteriin tottuneelle lievä pettymys. Ja vähän pahanhajuinenkin. Sinilevästä Viron rannikolla ei kuitenkaan ollut tietoakaan, vaikka samaan aikaan Suomenlahden toisella puolen järjettömän kokoiset levälautat olivat vallanneet joka kolkan. Käsmu valikoitui reitille kauniiksi mainitun kalastajakylän vuoksi, mutta ei se ollut ihan niin viehättävä kuin olin kuvitellut. Sen sijaan La Verandan kesäravintola osoittautui erinomaiseksi (tosin yllättävän kalliiksi) ruokapaikaksi.

Viron korkeimman vesiputouksen, Ontikan rantatörmän Valasten vesiputouksen, näköalatasanne oli harmittavasti suljettu huonon kuntonsa vuoksi. Hauskinta täällä olikin rakkauslukkona käytetty kaiteeseen kiinnitetty mäntä. Voi kai sitä rakkaudesta näinkin kertoa :)

Sakan kartanossa majoittumisesta haaveilin, mutta rajallinen reissubudjetti johdatti meidät lopulta ihan toisenlaiseen miljööseen Sillamäen kaupunkiin.

Salainen Sillamäe

Uraanin rikastaminen oli neuvostoaikaan niin hämärää puuhaa, että Sillamäen virolaisväestö potkaistiin ulos kodeistaan, kaupunki pyyhittiin kokonaan pois kartoista ja suljettiin ulkopuolisilta. Näin syntyi Viron salaisin kaupunki.

Nykyään mittavat ehostustyöt ovat nostamassa Stalinin 50-luvun mahtailevaa uusklassista tyyliä edustavan kaupungin jälleen menneisyytensä loistoon. Sillamäessä käynti onkin kuin aikamatka menneisyyteen.

Hotelli Krunkin julkisivu hämää, sillä sisältä paljastuu ankea asuntola. Ensi kerralla panostan siihen kartanomajoitukseen.

Viron itäisin kaupunki Narva

Joen molemmin puolin seisoo jykevät linnoitukset. Toinen on Virossa ja toinen Venäjällä. Parkkipaikalta alkaa rajavyöhyke ja rantabulevardilta voi kurkkia miltä arki naapurimaassa näyttää. Täällä eletään todellakin rajalla.

Narvan tarina on surullinen. Kaunis satoja vuosia vanha barokkikaupunki tuhottiin täysin toisen maailmansodan aikana kolmea taloa lukuunottamatta, ja tilalle rakennettiin neovostoihanteiden mukainen kolkko kaupunki. Samalla alkuperäinen väestö karkotettiin Siperiaan. Eikä Viron itsenäistymisen jälkeen tilanne juuri parantunut, vaan tilalle tuli massatyöttömyyttä, huumeongelmaa ja epätoivoa.

Nyt Narvasta yritetään tehdä kulttuurikeskus, joka houkuttelee taiteilijoita, esiintyjiä ja yleisöä niin Virosta kuin Venäjältä. Ja soisin yrityksen onnistuvan. Sillä Narvassa oli valtavasti sellaista särmää, joka tekee paikasta erityisen.

Peipsijärven sipuli(ton) tie

Harvoin epäonnistun näin täydellisesti matkakohteen valinnassa kuin Peipsijärven kanssa. Olin lukenut ylistäviä kertomuksia sipulitiestä ja Peipsijärven upeudesta. Mutta kaupunkilaisrouvana jäi tajuamatta, että maalla sipulia myydään tietenkin silloin kun on sipuliaika. Eikä se ole heinäkuussa, vaan elokuussa. Ja sekin jäi taas tajuamatta, että rantakohteet ei sytytä meitä. Niinpä Peipsijärvi sipuliteineen jätti kylmäksi. Mutta olen asiasta sen verran suivaantunut, että jonain päivänä palaan siputielle. Sipuliaikaan.

Siihen asti luen juttuja onnistuneimmista reissuista Sipulitielle:

Yllättävää luksusta Võrussa

Võruun päädyttiin kustannussyistä. Tarttossa hotellien hinnat olivat nousseet pilviin, enkä ole ollenkaan innokas maksamaan majoituksesta juuri satasta enempää. Ja sillä satasella saatiinkin sitten Võrusta kunnon luksusta. Entiseen postitaloon remontoitu Georgi Hotel tarjosi kauniin miljöön lisäksi erinomaisen saunaosaston ja tolkuttoman hyvää ruokaa. Ja upean hotellin lisäksi Vörusta löytyi ihana pikkukaupungin tunnelma.

Viinanhakureissu Latviaan – Valgasta Valkaan

Pakkohan se klikkiotsikko on laittaa edes tänne väliotsikoksi. Valga, se vironpuoleinen osuus kaksoiskaupungista, oli melkoisen uudistuksen keskellä. Kaupunkia ehostettiin täyttä häkää ja siellä selvästi valmistauduttiin matkailun kasvuun.

Latvian puolella Valkassa käytiin vain viinakaupassa. Senhän vuoksi tänne tultiin. Superalkossa asiointi oli tehty helpoksi, mutta vessareissun suosittelen tekemään muualla. Ihan järkyttävä siivo.

Vaikutelma oli, että Latviassa kaupunkikuvaan ei olla ihan yhtä innokkaita investoimaan. Silti, vaikka kaupunkien välisestä rajasta oli vielä merkit näkyvillä, oli vaikea ymmärtää että oikeasti käytiin eri maassa.

Helmen luolat, lähteet ja rauniot

Valga-Viljandi tien varrelta löytyi mielenkiintoinen kohde. Helmen luolat on luonnon muovaava luolasto, mutta ihmiset ovat laajentaneet luolia aikojen kuluessa käyttäessään niitä turvapaikkana vainoajiaan vastaan. Vaikka isoimmissa luolissa mahtui seisomaan suorassa, on ajatus luolassa piilottelusta hurja.

Ihan luolaston vieressä kukkulan laella sijaitsee myös 1300-luvulta peräisin olevat ritarilinnan rauniot ja alhaalta laaksosta pitkospuiden päässä virtaava Arstiallikas (Lääkärilähde), jonka veden kerrotaan olevan lääke seitsemää sairautta vastaan. Tällä nykyisellä lirulla tuskin mikään kyllä parantuu.

Ihanista ihanin Viljandi

Seuraavalla Viron reissulla kannattaa ehdottomasti ottaa suunnaksi Viljandi. Sillä se on kertakaikkiaan ihana. Vanha liiviläisen ritarikunnan linnan rauniot puistoalueineen ja upeat puutalokadut houkuttelevat viipymään kävelyretkellä paljon aiottua pidempään. Kaupunki oikein huokuu satoja vuosia vanhaa historiaansa. Vesitornin huipulle rakennetusta näyttelytilasta voi ihailla niin kaupunkinäkymiä kuin järvimaisemaa.

Viljandi sopii myös ruokamatkailijalle. Vaikka täydellisen illalliskokemuksen tarjonnut Fellin meni kiinni syksyllä, se avaa ovensa uudelleen vielä tämän vuoden puolella, tosin painottuen kahvilatoimintaan. Sitä odotellessa tässä Rantapallon vinkit kaupungin muuhun ravintolatarjontaan.


Viro on pienestä koostaan huolimatta varsin mainio matkailukohde, ja jo neljässä päivässä ehdittiin nähdä vaikka mitä. Lisäksi Virossa on mukavan edullista. Vaikka päätös matkalle lähdöstä tehtiin vain muutamaa päivää ennen reissua, ainoastaan Tartto jätettiin välistä korkeiden majoitushintojen vuoksi. Ja todennäköisesti sielläkin oli kyseessä vain joku satunnainen hintapiikki.

Suosittelen siis lämpimästi hyppäämään auton rattiin ja lähtemään matkalle hieman tuntemattomampaan Viroon. Ja miksei sinne tutumpaankin! Sillä Viro on niin paljon muutakin kuin Tallinna. Joka sekin on ihana.

@toisiinmaisemiin

You Might Also Like

10 Comments

  • Reply EVE / REISSUKUUME perjantai, tammikuu 25, 2019 at 15:12

    Ihania fiilistelykuvia! Me on myös seikkailtu Viroa ristiin rastiin vuosien aikana, ja on se vaan ihana maa kaikkine söpöine pikkukylineen ja ”piilopaikkoineen”. Täytyykin alkaa kirjoitella Viro-postauksia heti, kun saan Praha-jutut alta pois :D

    • Reply toisiinmaisemiin perjantai, tammikuu 25, 2019 at 19:58

      Viroon on tästä Helsingistä niin näppärä mennä, että pitäis oikein ottaa asiaksi käydä useammin. Tallinnassa pistäydyn usein, mutta muu Viro on jäänyt ihan turhaan vähemmälle huomiolle.

  • Reply Noora / Seikkailumielellä perjantai, tammikuu 25, 2019 at 21:47

    Suunnitelmissani on ensi kesälle Baltian road trip ja itäinen Viro kiinnostaa siihen liittyen kovasti, kiitos siis näistä vinkeistä! Viro on pitkään tuntunut ajatuksen tasolla jotenkin läpeensä tutulta ja vähän tylsältäkin matkakohteelta, vaikka todellisuudessa siellä on varmasti paljon hienoa nähtävää ja koettavaa.

    • Reply toisiinmaisemiin lauantai, tammikuu 26, 2019 at 14:03

      Vaikka toisaalta Viro tuntuukin tutulta, niin jotkin asiat on kuitenkin täysin erilaisia. Me viihdyttiin Virossa mainiosti, mutta kieltämättä asiaa helpotti, että tämä reissu oli ylimääräinen lomareissu. Voi olla että kesän ainoana reissukohteena fiilikset eivät olisi olleet ihan yhtä innostuneet.

  • Reply Sari – Campasimpukka sunnuntai, tammikuu 27, 2019 at 10:31

    Viro on ihan loistava matkailumaa! Me ihastuimme vuosi sitten kiertämään Viron kartanoita ja nyt niitä on nähty jo yli 150!

    • Reply toisiinmaisemiin torstai, tammikuu 31, 2019 at 07:07

      Kartanokierros Virossa kuulostaa mahtavalta. Uskomattoman monta olette jo nähneet. Voitko suositella muutamaa vähemmän tuttua, jossa kannattaisi käydä tai yöpyä?

  • Reply Kati / Lähinnä kauempana sunnuntai, tammikuu 27, 2019 at 10:46

    Olipa hyvä kooste teidän reissusta! Ihan samat fiilikset Itä-Vironmaasta jäi viime kesältä. Siellä oli täysin eri tunnelma ja meininki, kuin tutummilla Viron läntisillä alueilla. Harmillisesti Sillamäessä satoi vettä meidän käynnin aikana, joten aikaa ei vietetty kuin nopean pyrähdyksen verran.

    Jägala tosiaan näyttää komealta kesälläkin, sinne voi siis huoletta suunnata ihan kaikkina vuodenaikoina.

    Viljandi jäi kiinnostamaan matkakohteena, mutta kesän reissulla ei valitettavasti sinne ehditä. Ollaan tosi innostuneita tutustumaan Viroon enemmän. Todella kiinnostava maa – myös Tallinnan ulkopuolella!

    • Reply toisiinmaisemiin torstai, tammikuu 31, 2019 at 07:05

      Nyt kun olen oivaltanut miten lyhyet etäisyydet Virossa on, uskoisin että tullaan tekemään enemmänkin sinne autoreissuja. Viikonlopun aikanakin ehtisi jo vaikka mitä. Sitä paitsi Tartto jäi vielä seuraavaan kertaan. Mielessä on myös länsirannikko ja saaret.

  • Reply Automatkalle torstai, maaliskuu 28, 2019 at 13:06

    Kiinnostava kirjoitus. Miten näkisit matkanteon helppouden ja perheen huoltamisen osalta, lähtisitkö lasten kanssa samalle retkelle? Suunnitelmissa vastaava kesäkierros autolla ja hintataso ja helppous Viron osalta kiinnostaisi. Lapsille nyt on aina tärkeää, että karkkia ja limsaa saa tasaisin väliajoin ja matkanvarrelta löytyy riittävästi kiinnostavia levähdys- ja vessapaikkoja.

    Kiitos!

    • Reply toisiinmaisemiin torstai, maaliskuu 28, 2019 at 16:20

      Meillä oli matkassa mukana 13v tytär. Enkä näe yhtään syytä miksi reissaaminen ei onnistuisi pienempienkin lasten kanssa. Tuossa yllä kommentoiva Kati on kulkenut mua enemmän Baltiassa pienten lasten kanssa, ja tykkää kovasti. Virossa etäisyydet on tosiaan lyhyet ja tiet samanlaiset kuin Suomessa. Mitään abc-ketjun tyyppistä juttua ei teiden varsilta löydy, mutta suosittelenkin niiden sijaan piipahtamaan rohkeasti kyliin ja kaupunkeihin, niistä löytyy hyviä taukopaikkoja.

    Leave a Reply