Kreikka Roadtripit

Meteora, paikka jonne oli pakko päästä

tiistai, heinäkuu 10, 2018

Kesälomareissun kaikkea suunnittelua määritteli se, että mun oli pakko nähdä Meteora. Sinne pääsemisen hinku kasvoi jo pakkomielteeksi, mutta onneksi perheeni on helposti houkuteltavissa paikkaan kuin paikkaan, ja mielenrauhaa lisäsi hyvissä ajoin hankitut lentoliput.

Kun kohteelle on ladattu näinkin vaatimattomat odotukset, iskee pettymyksen pelko. Varsinkin kun ajoimme sinne koko Euroopan upeimmasta paikasta ja sen ihanimmasta kylästä Papingosta. Mitä jos Meteora ei olisikaan niin ihmeellinen kuin kuvittelin?

Ensi vilkaisu Meteoraan

Olime päätyneet upean vuoristomaiseman jälkeen tunneleissa kulkevalle moottoritieosuudelle, kunnes vihdoin siirryimme jälleen rinteitä mukaileville pikkutielle. Silti maisemat eivät enää olleet edeltävinä päivinä näkemämme vuoriston veroiset. Kun muutamaa kilometriä ennen Meteoraa maisema oli mun mielestäni edelleen aika tylsää, olin vähän jopa ärsyyntynyt. Missä ihmeessä on se hehkutettu vuoristoteiden upeus ja Meteoran mystisyys?

Olimme jäämässä Kalambakaan, Meteoran viereiseen kaupunkiin, kahdeksi yöksi, ja olin jo ennen sinne pääsyä valmis lyömään hanskat tiskiin. Ajoimme läpi masentavan asutusalueen, ja kirosin mielessäni valintaani. Kunnes viimein silmiini osui ensimmäinen vilaus Meteoraa. Ja rauhoituin.

Meteora on helppo kohde

Olimme liikkeellä omalla autolla, ja Meteora onkin siitä näppärä kohde, että sen parhaimmat maisemat ja luostarit ovat yhden koko alueen kiertävän tien varrella. Pysähdyspaikkoja oli paljon, ja ihmiset liikkuivat nopeasti paikasta toiseen. Ei siis tarvinnut odottaa kuin hetki, ja joku upeista maisemapaikoista saattoi olla pelkästään sun.

Alueelle järjestetään lukuisia retkiä, joten busseja oli paljon, vaikka ei oltu liikkeellä suurimpana sesonkina (joka on kuulemma elokuussa). Kalambakasta näytti mainosten mukaan olevan mahdollisuus kulkea alueelle pikkubussillakin, mutta sen tarkemmin ei näihin vaihtoehtoihin perehdytty.

Meteoran luostarit

Meteoran ortodoksiluostarit on rakennettu pääosin 1300-1500 -luvuilla korkeiden kalliopylväiden päälle ikäänkuin jatkeeksi kalliolle. Turkkilaiset tuhosivat 24 luostarista suurimman osan 1800-luvulla ja nykyisin toimivia luostareita on enää kuusi.

Meihin Meteora teki vaikutuksen nimenomaan maisemiensa vuoksi, emmekä käyneet kuin yhdessä luostarissa. Nunnaluostari Roussanou on rakennettu sadan metrin korkeuteen ja siellä asuu nykyisin 15 nunnaa. Luostarissa käynti oli erikoinen kokemus, sillä sieltä puuttui sellainen tietty rauha ja harmonia, mikä tällaisissa paikoissa yleensä vallitsee. Enkä tarkoita sitä, että turistit olisivat pilanneet tunnelman, vaan mun mielestä siinä tilassa ei vaan ollut sitä jotain, mikä yleensä pyhistä paikoista on aistittavissa. Sen kokemuksen jälkeen ei enää huvittanut käydä selvittämässä löytyisikö riittävää hartautta muista luostareista, vaan keskityimme täysin ainutlaatuisen maiseman ihailuun. Ja millainen se maisema olikaan.

 

 

Vinkit Kalambakaan

Kalambaka (myös Kalampaka tai Kalabaka) on kaupunki, jonne tuskin kukaan päätyisi ilman Meteoraa. Eikä siellä oikeastaan muuta nähtävää ollutkaan. Ei suloisia pikkukujia tai vuoristokylistä tuttuja kivisiä viiniköynnösten peittämiä taloja, sillä lähes kaikki vanha tuhoutui toisessa maailmansodassa. Mutta jotenkin kaupungin tunnelma kuitenkin vetosi, ja kun majapaikkamme Guesthouse Monastiri uima-altaineen osoittautui varsin mukavaksi, viihdyin Kalambakassa erittäin hyvin.

Kaupunki on nopeasti katsastettu, sillä kaikki oleellinen löytyy yhden pääkadun varrelta. Teini onnistui shoppailussa, vaikka suurin osa kaupoista oli kiinni tiistai-iltana. Maanantaina ne olisivat ollet auki. Hyvää ruokaa sai niin Restaurant Meteorasta kuin vastapäisestä Panellēnionista. Ripaus vanhempaa rakennuskantaa löytyy lähempänä Meteoran kallioita, ja siellä kävelyllä olikin hauska seurata paikallisten elämää luostarikallioiden juurella.

Ja jos luostareiden ihailulta jää aikaa, on Meteorasta helppo tehdä päiväretki vaikkapa näihin Pylin kivisiltojen ja Ropoton valuvan autiokaupungin maisemiin, joista kerron lisää juttusarjan seuraavassa osassa.

 

Kävimme kesäreissulla Albaniassa, Pohjois-Kreikassa ja Korfun saarella. Lensimme Ateenan kautta Korfulle, josta matkustimme lautalla Sarandaan. Ajelimme Albanian ja Pohjois-Kreikan vuoristoteiltä rannikolle, josta palasimme takaisin Korfulle. Yövyimme kolme yötä Albaniassa (Gjirokaster 1+Ksamil 2), kolme yötä Kreikassa (Papingo 1+ Kalambaka 2) ja kolme yötä Korfun kaupungissa. Tarkempi reittikuvaus löytyy täältä

 

@duunireissaaja
Facebook  I  Instagram  I  Twitter

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply sari/matkalla lähelle tai kauas tiistai, heinäkuu 10, 2018 at 20:01

    Mukava lukea, että teillä on Meteoraan mennessä ihan samat fiilikset kuin meillä. Ajaessamme ihan keskellä ei mitään ihmeellistä, mieheni ihmetteli, että täytyy olla kumma paikka, kun on tämmönen matka mutkittelevaa tietä. Itse istuin vieressä pelko puserossa ja pohdin, että onko meitä sittenkin johdettu harhaan ja sitten…..siinä ne olivat edessämme mahtavat karstivuoret. Mielijohteeni oli osunut oikeaan!

    • Reply duunireissaaja keskiviikko, heinäkuu 11, 2018 at 13:19

      Me tosiaan vielä tultiin upeiden vuoristoteiden luota Zagorista, ja sen vuoksi tuo Meteoran pätkä tuntui entistä tylsemmältä. Oli yllätys että Meteora olikin keskellä laaksoa, eikä vuoristossa.

  • Reply tiatones tiistai, heinäkuu 10, 2018 at 23:14

    Kivoja kuvia ja aika huiman näköisiä maisemia :)

    • Reply duunireissaaja keskiviikko, heinäkuu 11, 2018 at 13:20

      Kiitos. Meteora oli todella hieno, kuten koko Pohjois-Kreikka.

    Leave a Reply