Yleinen

15 satunnaista asiaa matkustamisesta

maanantai, elokuu 28, 2017

Listojen tekeminen on kertakaikkiaan i-h-a-n-a-a. Joten kiitos La Vida Loca jälleen kerran innoituksesta?. Luvassa siis satunnaisia ajatuksiani matkustamisesta.

1. En ole järin kiinnostunut suurkaupungeista. Mun sydän haikailee pienten kylien kujille, ja onnellisimmillani olen silloin kun pikkukylä sijaitsee keskellä upeaa luontoa. Se, ettei kaupunki nuku koskaan, on mulle ennemmin kauhistus kuin ilo. Vetäydyn huomattavasti mieluummin illan pimeyden keskellä vallitsevaan hiljaisuuteen.

2. Vaikka hyvin syöminen on mulle olennainen osa matkaa, käyn fine dining -ravintoloissa useammin Suomessa kuin ulkomailla. Useimmiten ulkomailla ei tarvitse mennä syömään kalliisti, sillä kulmakuppilakin tarjoaa hyvää ruokaa, vieläpä sopuhintaan. Kun taas kotimaatamme vaivaa kohtuuhintaisten hyvälaatuisten ravintoloiden vähyys, jopa suoranainen puute.

3. Tykkään enemmän ulkomaalaisesta kuin suomalaisesta kahvista. Ei lisättävää.

4. Rakastan kulkea uusia reittejä, ja mieluiten näkisin joka päivä jotain uutta. Tytär kummeksuu, kun mun on aina pakko tulla toista tietä takaisin. Ollaan sitten kaupassa, kaduilla, poluilla tai ajelemassa, niin valitsen aina uuden reitin tai edes hyllyvälin. Samaa tietä takaisin kulkeminen tuntuu ankealta. Vasta sitten kun paikka on tullut riittävän tutuksi, voin kävellä samoja reittejä tuntematta tuskaa. Kun siellä näkemättömällä tiellä voi aina olla jotain vielä kiinnostavampaa. Jotain minkä näkemättä jääminen harmittaisi.

5. Hiekkarannat on hanurista. Koska sen jälkeen hanuri on täynnä hiekkaa. Lisäksi rannalla makaaminen tuntuu ajan hukkaamiselta. Kun senkin ajan voisi käyttää tutustumalla uusiin paikkoihin.

6. Inhoan käyttää ulkomailla yksin ollessani taksia. Olen ihan varma, että kuskilla on pahat mielessä tai ainakin mua huijataan isosti. Istu siinä sitten levollisin mielin ja rupattele niitä näitä. Kun joutuu koko ajan tarkkailemaan, että katsooko se taustapeilistä epäilyttävästi, viekö tämä reitti muka perille ja kenen kanssa se somettaa. Ilmoittaa kuitenkin rikostoverilleen, että tulossa ollaan.

7. Olen jäänyt koukkuun yksin ravintolassa syömiseen. Silloin voi keskittyä täysipainoisesti makunautintoon. Ja väliaikoina tarkkailla surutta naapuripöytien touhua. Veikkailla kuinka kauan vastapäinen pari vielä teeskentelee onnellista. Pohtia mistä tuo seurue tuntee toisensa. Arvuutella mitä kulmapöydän työporukka tekee työkseen (ovat ihan varmasti autokauppiaita). Ihailla vanhan pariskunnan seesteisyyttä. Ärsyyntyä kuohuviiniä lipittävästä tyttöporukasta. Ja kirjoitella ajatuksiaan reissukirjaan. Huomatakseen aamulla, että taisi se viimeinen jälkiruokaviini olla sittenkin jo liikaa.

8. Mietin koko ajan miten voisin pidentää työreissuja niin, että sinne saisi ujutettua enemmän vapaa-aikaa. Hmm. Kannattikohan tätä sanoa ääneen.

9. Ahdistun kiinalaisten turistien joukossa. Mä en voi käsittää, miksi pitää koko ajan tehdä juuri niin kuin on kielletty. Lisäksi etuilla ja tungeksia kaikkialle. Se loputon itsekkyyden määrä saa mut raivon partaalle. Ja tekee ajatuksistani ilkeitä. ”Jos otat vielä yhdenkin kuvan täällä sisätiloissa, revin sen kameran sun kaulalta ja heitän tornista alas.” Neuschwanstein 2016. ” Toivottavasti meduusat polttavat mahdollisimman isot rakkulat käteesi” Xcaret, Meksiko 2013. ”Tulepa vielä kerran seisomaan eteeni, niin tuo hirveä hattusi lentää kanaalin ja sinä sen perässä” Venetsia 2016.

10. Teen mieluiten työreissuja Saksaan. Siitä huolimatta, että viime aikoina siellä meiltä on eniten varastettu osastoilta tavaraa. Mutta muuten homma pelittää hyvin. Kun rikosilmoituksenkin saa tehtyä messuhallin poliisille. Ja hallilta pääsee yleensä syömäänkin kunnolla. Ja olut on hyvää. Ja samalla saattaa nähdä bloggaajakavereita ja ristikkotaloja. Typerintä taas on työmatkustaa Pariisiin, sillä messukeskus on oikeasti kamalassa Villepintessä ja junat todennäköisesti lakossa.

11. Syön ulkomailla aivan liian paljon lihaa. Aika harvoin tulee tehtyä matkaa, jolla en olisi syönyt sitä ollenkaan. Joskus annan itselleni luvan syödä pihvinhimoon, toisinaan en vaan jaksa nähdä vaivaa. Palataan kasviksiin sitten taas arjessa. Tätä kuulemma kutsutaan fleksaamiseksi. Minä sen sijaan kutsun sitä vaivattomaksi.

12. Upein matkakohde on ollut Islanti, joka on täynnä mielettömiä luonnonilmiöitä. Silti kaikkein suurin into mulla on Sloveniaa ja Saksaa kohtaan. Yksittäisistä kaupungeista ylivoimaisia suosikkeja ovat York, Ljubljana ja uusimpana rakkautena Porto.

13. Vähiten olen tykännyt Italiasta, ja tälle tunteelle en osaa kertoa selkeitä perusteluja. Tympeä palvelu – no niin on Ranskassakin, josta tykkään paljon. Huono hinta/laatu-suhde – niin on Ranskassakin, josta tykkään edelleen tosi paljon. Hankala tehdä töitä – no niin on Ranskassakin. Ja Espanjassa vasta onkin. Liian kuuma – no niin on kaikkialla muuallakin Etelä-Euroopassa. Ylikansoitetut hiekkarannat – no en ylipäänsä tykkää hiekkarannoista. Luovutan ja totean syyksi, ettei Italia vaan ole onnistunut vakuuttamaan mua.

14. Suunnittelen matkoja instakuvien perusteella. Mun google maps on täynnä tähdellä merkittyjä kohteita, joissa haluaisin käydä. Aina kun instassa tulee vastaan kiinnostavalta vaikuttava kohde, josta en ole aikaisemmin kuullut, klikkaan kartan auki. Tällä hetkellä se näyttää tältä:

15. Tykkään palata kotiin. Matkustaminen on ihan parasta, enkä matkoillani juuri pode koti-ikävää. Ainoastaan parin viikon työmatkoilla alkaa noin kahdeksannen päivän tienoilla tuntua, että kotiinkin voisi jo palata. Koska perhettä on viimeistään siinä vaiheessa ikävä. Mutta sitten kun se vääjämätön kotiinpaluun hetki koittaa, olen iloinen. Mä nimittäin pidän perusarjesta, sillä sen ansiosta moni muu juttu tuntuu ylelliseltä. Enkä todellakaan halua, että arki yllättää matkalla. Hoidetaan ne arjen välttämättömyydet vasta sitten kun olen taas kotona.

@duunireissaaja
Facebook  I  Instagram  I  Twitter

You Might Also Like

32 Comments

  • Reply Sini maanantai, elokuu 28, 2017 at 15:40

    Tuo jälkkäri sinisellä lautasella on salettiin Manna la Roosasta. Tunnistin lautasesta ja esillepanosta :)
    https://sinimatkakuumeessa.blogspot.fi/2017/04/paivaristeilylla-tallinnassa.html

    • Reply duunireissaaja tiistai, elokuu 29, 2017 at 08:05

      Sieltäpä hyvinkin. Ja maistui?

  • Reply Omenapuu maanantai, elokuu 28, 2017 at 17:35

    Tää oli hyvä!
    Yhdyn erityisesti kohtaan 9. Mulla on stadissa airbnb-mesta. Olin antanut asunnon alakerran ovikoodin emailitse kinkeille etukäteen varaustaan varten. Varaus alkoi sunnuntaina. Annoin sen samalla, kun kiinalaiset kysyivät maanantaina, voivatko tuoda matkatavaransa jo perjantaina. Vastaus oli ei. Torstaina majoitin uudet vieraat ja muutama tunti siitä eteenpäin sain näiltä kiinalaisilta postiini kaksi kuvaa: talo ulkoa sekä asunnon ulko-ovi. Oli otettu vapaus mennä rappuun jo torstaina, vaikka varaus oli sunnuntaista lähtien. Vaati soittoja nykyisille vieraille ja varoittelua siitä, että jos yrittävät tulla matkalaukkuun sen, niin lupaa siihen ei ole. Arvosteluihin sitten tosiaan kirjasin tuon röyhkeyden ja itsekkyyden. Rapun kautta pääsi esim vinttitasanteelle enkä voinut tietää mitä aikovat.
    Kerran yhdet kinkit jättivät kolme ulkotakkiaan naulakkoon. Otin yhteyttä ja kysyin niistä. Joo he tulevat sitten myöhemmin kesällä hakemaan. Yksi asui Suomessa siis. Ei käynyt minulle. Kysyin saanko postitusosoitteen vai heitänkö pois. Heitin.
    Toinen sananmukaisesti pysäyttävät juttu: olin iltayöllä liikkeellä autolla. Yhtäkkiä Lehtisaaren sillalla jarrut pohjaan, koska kiinalaiset olivat parkkeeranneet keskelle siltaa ottaakseen kuvia auringonlaskusta. Hätävilkut päällä. Kaistojahan on vain yhdet suuntaansa.
    Samalla sanoen: vitutti.

    • Reply duunireissaaja tiistai, elokuu 29, 2017 at 08:09

      Toi on tosiaan hämmentävää touhua. Ja yksi paikka mun listasta jäi mainitsematta: en koskaan mene samaan jonoon kiinalaisten kanssa lentokentän turvatarkastukseen.

  • Reply Omenapuu tiistai, elokuu 29, 2017 at 10:49

    No kyllä on hämmentävää tosiaan. Ei ole minullakaan hinkua enää majoittaa näitä Aasian tyyppejä. Tällä hetkellä siellä on kaksi taiwanilaista ja kun tällä viikolla lähtevät, siitä lähtien tuleekin nounou kiinalaisille. Sen verran pöyristyin ja ärsyynnyin näistä.

    Nuo kaksi naista – pyysin näyttämään tullessaan passit, koska tunnuskuvana heillä oli vain kappale sinistä taivasta. En yhtään tiennyt minkälaista porukkaa tulee. Tein ilmoituksen asiasta airBnB:lle myös. Odotin heitä pihalla autossani ja kun tulivat, niin heitin passien tarkastuksen ja niiden kuvaamisen (kysyin tietysti luvan) jälkeen avaimet heille ja sanoin, että tehän jo tiedättekin minne olette menossa ja kaasutin pois. Helkkarin stalkkerit! Jos olisivat edes käyneet tarkistelemassa, mutta miksi piti lähettää kuvia! Vainoamista se melkein oli. Mua on kerran aiemmin vainottu, aiemmassa elämässä nimittäin ja säikähdin, vaikka olinkin asuntoon majoittanut jo suomalaisperheen.
    Arviona minusta oli: she is not considerable at all. Minä annoin palaa arvioissani, mutta kiittelin kämpän siisteydestä jälkeensä.

    Eräät kiinalaiset söivät maiskutellen (tiedän kyllä sen merkityksen) heille jättämiäni tervetuliaisleivonnaisia ihan selkäni takana, siis 30 sentin päässä, kun esittelin asuntoa. Äiti-ihmisenä oli vähällä etten tiuskaissut, että suu kiinni syödessä ja pöydän ääreen siitä. Mitä vain sanoin tai he sanoivat, perään aina se hahahaha (tiedän senkin merkityksen). Ei jaksa.

    Menee typeräksi kiinalaisten haukkumiseksi puoleltani, mutta sekin niissä ärsyttää, että joka paikassa pitää olla nuokkumassa, siis unta hakien. Viime kuussa laivalla nuokkujia oli joka paikassa ja nyt kun taas lähden, niin en aio kiinnittää huomiotani tähän. Katselen maahan vain, keskityn sitten vaikka puhelimen tuijotukseen, mikä on tapana suomalaisilla. Marraskuussa koittaa pidempi matka ja aion kouluttaa itseni olemaan ärsyyntymättä ja huomaamatta näitä juttuja.

  • Reply Anna | Tämä matka -blogi sunnuntai, syyskuu 3, 2017 at 10:19

    Samat:
    1. En ole järin kiinnostunut suurkaupungeista.
    3. Tykkään enemmän ulkomaalaisesta kuin suomalaisesta kahvista.
    4. Rakastan kulkea uusia reittejä
    5. Hiekkarannat on hanurista.
    9. Ahdistun kiinalaisten turistien joukossa.
    11. Syön ulkomailla aivan liian paljon lihaa.
    15. Tykkään palata kotiin.

    Jos tuota listaa täydentäisin itse, niin mukaan tulisivat ainakin:
    1. Ihmiset ”urpoutuvat” lentokentillä. Kaikille riittää kyllä istuin siellä koneessa. Kyllä – tasokorttilaiset saavat tiettyjä etuja, ja ei ole epäkohteliasta käyttää niitä. Sana käsimatkatavara ei ole synonyymi kamelille.
    2. Matkaoppaat, Tripadvisot ja Instagram ja Pinterest valehtelevat AINA. Yleensä myös matkaboggaajat valehtelevat, koska eivät uskalla tunnustaa, että menivät sitten paikkaan, johon oikeasti ei kannattaisi mennä.
    3. Syön hedelmiä reissussa paljon enemmän kuin Suomessa, koska joku on viitsinyt kuoria ja paloitella ne minulle valmiiksi!

    • Reply duunireissaaja tiistai, syyskuu 5, 2017 at 16:13

      1) Lentokentillä urpoutuminen, kyllä.
      2) Instagram on oiva väline, kunhan ei kuvittele että se on koko totuus. Täytyy sieltä kohteesta muutakin kiinnostavaa löytyä kuin se yksi spotti, josta kaikki instakuvat ovat
      3) Söisinpä minäkin :)

  • Reply Anna-Katri / Adalmina's Adventures sunnuntai, syyskuu 3, 2017 at 11:41

    Hauska postaus! :) Monet osuvat oikeaan myös minun kohdalla, mutta omasta mielestäni kotiin ei ole koskaan kiva palata! :D Sen tunteen kokemista odottelin maailmanympärimatkan loppusuoralla, mutta turhaan. Nähtävästi minut on vain ohjelmoitu reissaamaan ja olemaan tienpäällä matkalla jonnekin. :)

    • Reply duunireissaaja tiistai, syyskuu 5, 2017 at 16:16

      Mulla tuo kotiinpalaamisen hinku taas tekee sen, etten voisi kuvitella olevani kovin pitkään reissussa.

  • Reply Suunnaton sunnuntai, syyskuu 3, 2017 at 11:56

    Mahtava tuo uusien reittien kulkeminen! Minussa on vähän samaa vikaa, mutta se ei ehkä yllä ihan hyllyväleihin saakka :D
    Allekirjoitan myös tuon rannalla lekottelun. Ei matkoilla voi pysyä paikallaan, kun ympärillä on paljon uutta nähtävää! Samasta syystä jo kolme päivää samassa kaupungissa alkaa olla mulle liikaa.

    • Reply duunireissaaja tiistai, syyskuu 5, 2017 at 16:18

      En mäkään jaksa olla kolmea päivää samassa kaupungissa. Sen vuoksi tehdään joka paikassa paljon päiväretkiä.

  • Reply Viherjuuria sunnuntai, syyskuu 3, 2017 at 18:12

    Aivan ihana postaus <3
    Ja tunnistan sinut tästä kyllä :D

  • Reply Meri / Syö Matkusta Rakastan maanantai, syyskuu 4, 2017 at 17:18

    Apua, olen lähes kaikesta eri mieltä! :’D Mutta samaa mieltä siitä, että ulkomailla hyvää ruokaa saa halvallakin ja että Insta on mainio suunnitteluväline. Mutta miten sä voit inhota suurkaupunkeja? Ja kiinalaiset turret ne vasta parhaita onkin, koska voi itsekin sitten sekoilla miten sattuu. ;)

    • Reply duunireissaaja tiistai, syyskuu 5, 2017 at 16:21

      En tunne oloani kotoisaksi suurkaupungissa. Johtuu ehkä osittain siitä, että mulla on kauhea tarve saada aina otettua koko paikka haltuun. Päästä nopeasti käsitykseen mikä mua kyseisessä paikka kiinnostaa ja mikä ei. Suurkaupungissa se on mahdotonta, kun kaikkea on aivan liikaa. Huomenna lennetään taas Lontooseen töihin, ja siinä se menettelee. Kun ei tarvitse edes yrittää tutustua muuta kuin messuhallin nurkkiin. Ja sen lisäksi ehtii ehkä just hikisesti tehdä yhden kivan jutun.

  • Reply Tiia(ntai) maanantai, syyskuu 4, 2017 at 20:12

    Mielenkiintoisia pohdiskeluja! Mäkin allekirjoitan näistä hyvin monta kohtaa, varsinkin tuon yksin syömisen viehätyksen. Joskus sitä sitten hätkähtää, kun on itse porukalla ravintolassa ja joku istuu lähistöllä yksikseen, viattoman poissaolevan näköisenä. Kuitenkin siellä kuuntelee ja samalla tavalla analysoi. :D

    Kunnon hiekkarannalla en itse asiassa ole tainnut käydä moneen vuoteen, mutta ei sekään varmaan ihan sattumaa ole.

    • Reply duunireissaaja tiistai, syyskuu 5, 2017 at 21:25

      Me huomattiin kesällä koko perhe, ettei hiekkarannat ja suolainen merivesi kiinnosta yhtä kertaa enempää. Niinpä jäi loput Portugalin rannat kokematta.

  • Reply Heli/ Näkymiä vihreältä kukkulalta maanantai, syyskuu 4, 2017 at 20:17

    Nyökyttelin monen asian kohdalla pontevasti: suurin osa voisi olla minunkin vastaavassa listassani. Paitsi tietenkin kohta 13. Jos pidät pikkukylistä, tavallisesta hyvästä ruoasta, kahvista niin en ymmärrä, miten Italia ei ole ihan listasi kärjessä ;-) Onhan täällä se toinenkin puoli huijaavine taksikaahareineen ja huonoine palveluineen ja täpötäysine, mutta olen varma, että Italiassa on paljon paikkoja, jotka saisivat sinut rakastumaan maahan. Jos epäitalialaista Italiaa kaipaat, niin lue postaukseni Abruzzosta .

    • Reply duunireissaaja tiistai, syyskuu 5, 2017 at 21:27

      Just noista syistä mäkään en tajua miksi Italia ei tunnu omalta. No, mennään miehen kanssa seuraavaksi testaamaan Rooma, ja tuskin se mun viimeiseksi matkaksi Italiaan jää

  • Reply Pirkko / Meriharakka maanantai, syyskuu 4, 2017 at 21:14

    Ainakin muutama kohta kolahti: hiekkarannat ovat ok vaan aikaisin aamulla tai auringonlaskun aikaan ja siis vaan kävelyyn/lenkkeilyyn. Italia ei ole minunkaan suosikkini ja jos ei nyt niin, että kiinalaiset haittaisivat, niin yleensä suuret ryhmät mitä kansalaisuutta tahansa. Mutta tietysti kiinalaisten kohdalla todennäköisyys suureen ryhmään on suuri :-)

    • Reply duunireissaaja tiistai, syyskuu 5, 2017 at 21:30

      Totta, isot ryhmät ovat melkoisia häiriötekijöitä. Sintrassa Penan palatsilla juututtiin kymmenien koululaisten ryhmän kanssa palatsikierrokselle, ja siinä paloi aikaa ihan tolkuttomasti.

  • Reply Virpi/Täynnä tie on tarinoita maanantai, syyskuu 4, 2017 at 23:06

    Nämä tälläiset postaukset ovat aivan parhaita! :D Ja heti piti alkaa miettimään mitä omalle listalleni valikoitusi. Kahvista ainakin eri mieltä. Mielestäni kahvit ulkomailla ovat usein liian vahvoja minun makuuni.

    • Reply duunireissaaja tiistai, syyskuu 5, 2017 at 21:31

      Mä huomasin yhtäkkiä, että kotimainen kahvi on alkanut maistua tylsältä. Ja kunnon espresso on paras tapa päättää hyvä ateria?

  • Reply Aissa tiistai, syyskuu 5, 2017 at 02:07

    Hauska postaus vaikka monesta asiasta olenkin eri mieltä :D takseista mullekin on tullut kammo. Kerran Shanghaissa taksikuski ryösti (kiristi maksamaan pöyristyttävän summan) ja vaikka olinkin työmatkalla eikä ollut omista rahoista kyse niin sen jälkeen ei yksin taksilla matkustaminen varsinkaan ilta/yöaikaan ole houkutellut.

    • Reply duunireissaaja tiistai, syyskuu 5, 2017 at 21:33

      Ei mulla oikeasti ole taksikammoa, mutta kyllä mulla silti joka kerta käy nuo mainitsemani ajatukset mielessä. Olen tavannut niin ihania kuskeja yksin kulkiessani kuin kamalia kuskeja seurassa ja toisin päin. Huijatuksi tulemisen kammo mulla kyllä on.

  • Reply Anna | Muuttolintu.com keskiviikko, syyskuu 6, 2017 at 02:00

    Hauska postausidea, voi olla, että itsekin innostun kirjoittamaan samanlaisen! Nauratti tuo ahdistus kiinalaisista turisteista :) I feel you! Itse en australialaiseen kahviin tottumisen jälkeen enää suomalaiseen pystyisi palaamaan. Yksin syömisen autuuden löysin viime reissulla, ja sen jälkeen olen käynyt kotonakin yksin ulkona illastamassa, mitä ei ole tainnut montaa kertaa ennen tapahtua. Suurkaupungeista en itsekään erikoisemmin välitä, mutta kyllä niissä muutaman päivän verran seikkailee.

  • Reply Stacy Siivonen keskiviikko, syyskuu 6, 2017 at 15:07

    Minusta on tullut ilmeisesti vanha, sillä kotiin paluu on ruvennut tuntumaan kivalta. Kotona ei tarvitse olla luonnon armoilla, kotona saa laitteisiinsa sähköä vaivattomasti. Kotona voi mennä jääkaapille!
    Minustakin on ankkeaa mennä joka kerta samaa reittiä, mutta kun asun ahtaalla Hankoniemellä, niin arvaa, joudunko menemään.
    En vihaa kiinalaisia turisteja. Vihaan kaikenmaalaisia turisteja.

  • Reply Katja / Lähtöselvitetty keskiviikko, syyskuu 6, 2017 at 22:41

    Nyt täytyy myöntää, että monistakaan kohdista en ollut samaa mieltä (paitsi tietysti kahvista ja kiinalaisista turisteista), mutta että hiekkarannat! Nehän on juuri parhaita! Tosin kyllä minäkin pidän niistä eniten sesongin ulkopuolella, kun paikalla ei ole ketään muita ja voi rauhassa kaivaa hiekkaa ja kerätä kiviä ja kahlata rantavedessä. Minä en pidä yhtään rannalla makailemisesta, mutta istun mielelläni puun varjossa seuraamassa lasten touhuja. Voidaan me silti olla kavereita!

  • Reply Sandra / Terveiset päiväntasaajalta torstai, syyskuu 7, 2017 at 19:54

    Haha, tää oli kyllä hauskaa luettavaa :) Muutamasta kohdasta pystyi samaistumaan, mutta muutamissa ei mitenkään :D Vaikka tykkäänkin paljon seikkailla ja nähdä asioita, rakastan kuitenkin rantoja yli kaiken :)

  • Reply Paula - Viinilaakson viemää lauantai, syyskuu 9, 2017 at 03:03

    Voisin yhtyä aika moneen näistä kyllä. Ja myös siihen, että listojen tekeminen on kivaa! :) Niitä on myös aika hauskaa lukea koska ne on jotenkin erilaisia perinteisten matkapostauksien seassa. Ihania kuvia olet löytänyt tähän!

  • Reply Laura / RIMMA + LAURA lauantai, syyskuu 9, 2017 at 11:00

    Mukka on viha-rakkaus -suhde hiekkarantoihin. Täällä harmaan sateen keskellä haaveile, että pääsisin upottamaan varpaat kuumaan hiekkaan ja lillumaan lämpimään meriveteen rantaviivalle.

    Kun sitten olen siellä unelmarannalla, ärsyynnyn siitä, kun hiekka saattaakin olla liian kuumaa ja sitä on rannalta lähtiessä kirjaimellisesti kaikki paikat täynnä. Pikkulapsen kanssa tuli myös tämä uusi ”Älä nyt taas syö sitä hiekkaa!” -aspekti.

    Mutta silti haaveilen tällä hetkellä, että pääsisin jonnekin lämpimään hiekkarannalle ärsyyntymään :D

  • Reply Merja / Merjan matkassa lauantai, syyskuu 9, 2017 at 11:22

    Listat on ihan parhaita :) Pitäisikin tehdä joku vastaava. Mä taas tykkään rannoista ja voin maata siellä kirjaa/lehtiä lueskellen helposti. Arki on sellaista hulabaloota, joten lomalla tykkään ottaa rennosti. Sitten kun rannalla on riittävästi lojuttu, niin on kiva tehdä jotain muuta. Yksin syöminen on myös ihan jes. Tiedän, ettei monet siitä tykkää, mutta saa tosiaan keskittyä makuihin ja naapuripöytien tyyppien tarkkailuun.

  • Reply Martta / Martan Matkassa sunnuntai, syyskuu 10, 2017 at 00:15

    Mukava postaus! Oli useita kohtia mistä olen samaa mieltä esim. tykkään kanssa tehdä aina ”loopin” ja kulkea takaisin eri kautta, jopa hevosen kanssa maastoillessa näen paljon vaivaa että paluureitti ei ole liikaa samanlainen.

  • Leave a Reply