Päiväretkiä Dublinin rannikolla – Cliff Walk

Jos kaupungin meno alkaa ahdistaa, Dublinista pääsee helposti DART-junalla läheisiin rannikkokaupunkeihin ja kyliin, joista löytyy nähtävää ja koettavaa vaikka kuinka paljon. Mun olikin vaikea valita mihin näistä helmikuisella reissullani menisin. Blogimaailmasta saa onneksi apua mihin tahansa maailmankolkkaan, ja retkikohteeksi lopulta valikoitui Cliff Walk -kävelyreitti upeissa maisemissa Brayn ja Greystonesin välillä. Polun kerrotaan kulkeneen kylien välillä jo keskiajalla, ja nykyisen muotonsa se sai 1840-luvulla, kun jyrkänteelle rakennettiin rautatie.

Reitin voi kulkea kumpaan suuntaan tahansa, mutta mä valitsin lähtöpaikaksi Greystonesin. Olin yöpynyt Dun Laoghairessa, ja maistuvan aamiaisen jälkeen hyppäsin DART-junaan kohti määränpäätä. Matkalla ohitettiin pari kiinnostavaa kylää, mm. Bonon ja muiden irlantilaisten julkkisten asuttama Dalkey, mutta en mä tänne julkimoita ollut tullut katselemaan, vaan maisemia. Jos kävelylenkki ei innosta, kannattaa Greystonesiin mennä jo pelkästään junasta näkyvien maisemien vuoksi. Kaupunki tosin ei muuten herättänyt halua sen kummempaan tutkimiseen, ainakaan näin talvella.

Reitti lähti satamasta uuden Marina Village -asuinalueen luota, ja sinne oli heti asemalta opasteet. Puskiessani eteenpäin mielettömässä vastatuulessa, mietin mitä järkeä tässä on. Aallot löivät kadulle asti, eikä kamera meinannut pysynyt kädessä sen vertaa, että olisi voinut ottaa kuvia. Sadepilvet roikkuivat uhkaavina kukkulan yllä. ja tuuli heitti kertaalleen merestä vaahdot suoraan naamalle. Jatkoin sinnikkäästi eteenpäin ja löysin reitin alun. Koska en yhtään tiennyt millainen retki mua odotti, kävin varmuuden vuoksi kysymässä läheisestä Harbour Cafe -baarista voiko näin kovalla tuulella sinne edes mennä. Kuulemma voi, joten ei muuta kuin matkaan.

Alkupätkä ei antanut kovin hyvää kuvaa reitistä. Polku kulki aitojen sisällä ohi rakennustyömaan, ja jatkui seuraten radan vartta läpi peltoaukeiden. Onneksi olin nähnyt maisemat junasta, joten usko paremmasta eli vahvana. Vastaan tuli monenlaista kulkijaa. Ystävyksiä päivittämässä kuulumisiaan lenkin lomassa, perheitä kolmen sukupolven voimalla, pariskuntia päiväkävelyllä, koiran ulkoiluttajia, valokuvaajia järeine linsseineen ja lauma partiolaisia. Kulkijoita oli ihan kaikenikäisiä ja näköisiä. Mikään kovin hankala reitti ei siis tainnut olla kyseessä.

Noin kilometrin jälkeen reitti alkoi hiljalleen nousta kohti jyrkännettä. Aidat muuttuivat kivisiksi ja maisema parani. Eikä tuulikaan osunut sinne niin hurjana kuin Greystonesin rannalla. Vaikka kulkijoita oli jonkin verran, sai reitillä nauttia maisemista ihan itsekseenkin. Kamerakin pysyi jo kädessä. Polun reunalla oli koko matkan aita, joten reitti sopii vaikka olisi vähän korkeanpaikankammoinenkin.

Keskivaihe reitistä oli maastoltaan hieman hankalampaa. Muutamat portaikot piti kiivetä, ja vähän katsella jalkoihinsa ettei kompastunut kivisellä polulla. Tuuli pauhasi taas ja heitti merivettä silmille. Hetkittäin satoi jopa rakeita. Ja mä nautin. Nautin luonnon voimasta, maisemista ja rauhasta, jonka siellä koin. Siihen hetkeen tiivistyi yksin matkaamisen riemu.

Loppumatka oli taas helppoa kuljettavaa, mutta maisemiltaan alkumatkaa huomattavasti palkitsevampaa. Reitin voisi kulkea myös toisin päin, mutta mä tykkäsin mennä sen tähän suuntaan. Mieluummin kävelen tylsän osuuden pois alta heti alkuunsa kuin vasta lopussa. Greystonesin päässä polulta ei aitojen vuoksi pääse edes pois, vaan se on todellakin kuljettava loppuun asti. Brayssa taas loppuosuudella on tarjolla viheraluetta, näköalapaikkoja ja reitti päättyy rantabulevardille. Täältä matkaa voisi halutessaan jatkaa myös Bray Headiin, eli kukkulan huipulle, josta olisi vielä paremmat näkymät. Mä jätin sen suosilla väliin, ja siirsin katseeni kaupunkiin.

Bray on suosittu rantalomakohde, eikä siellä näin talvella ollut juuri tekemistä. Muutamia muitakin turisteja oli liikkeellä, ja seurasin heitä läheiseen kuppilaan. Porterhouse Inn:n takkatulen lämmössä nautittu irlantilainen siideri oli juuri se, mitä kaupungilta kaipasin ja sen sain. Ihan täydellistä. Hieman eloisammasta Braysta voit lukea Lähinnä Kauempana -blogin Katin viimekesäiseltä Irlannin matkalta.

PARI VINKKIÄ LIIKKUMISEEN DART-JUNILLA

DART-junalla kulkeminen on helppoa ja edullista. Ostin jo lentokentältä 72h voimassa olevan Visitor Leap -matkakortin, jolla pääsi kulkemaan niin busseilla, raitiovaunulla kuin junalla sekä Airlink-bussilla lentokentälle. Hinta kolmen päivän kortille oli 19,50€, ja sitä piti kysyä erikseen lippuluukulta. Lisätietoa lipuista löydät täältä. Lippu leimataan, kun sitä käyttää ensimmäisen kerran, ja sen jälkeen sitä näytetään lukijalle asemalle tultaessa että toisinaan myös asemalta poistuttaessa. Junia kulkee tiheästi, mutta jos haluaa mun tavoin pääteasemille, niin pitää aikatauluja katsoa tarkemmin. Vuoroväli oli ajasta ja reittivalinnasta riippuen 20-60min, sillä reitti haarautuu pohjoispäässä kahteen suuntaan, eikä etelässä kaikki junat kulje Greystonesiin asti.

Mä jatkoin vielä Braysta matkaa DART-linjan toiseen päähän Malahideen, jossa pääsin käymään 1100-luvulta peräisin olevassa linnassa. Tästä ja Dublinin linnasta kerron lisää tulevissa jutuissa. Kuvia toki voi käydä jo vilkaisemassa instan tai facebookin puolella.