Kiva kuulla, että Dublin valloitti! Mun mielestä se on Ljubljanan ohella yksi Euroopan mukavimpia pääkaupunkeja. Nuo lähistön pikkukylät on tosiaan mukavan lähellä, hyviä ja helppoja retkikohteita riittää. Ensi kerralla sitten Irlanti laajemmin haltuun, suosittelen esimerkiksi länsirannikkoa! Kiitos Irlanti-viikon linkkauksesta, tehdään parhaamme Irlanti-kuumeen nostattamiseksi :)
Replyduunireissaajatorstai, helmikuu 16, 2017 at 20:36
Hauskaa, Ljubljana on nimittäin mun ykkössuosikki. Ja jäi kyllä palo päästä näkemään maata paljon enemmän. Ensi kerralla taidan ottaa kyllä perheen mukaan.
Olipa hyvä ja rohkaiseva kirjoitus. Ihailen kyllä sua, miten paljon sait aikaan Dublinissa ja lähialueilla. Oikein onnistuneen kuuloinen reissu. Tämän jälkeen odotan entistä kovemmin keväistä Kööpenhaminaani!
…mutta kyllähän meidän pitää pieni palaveri pitää piakkoin ja saat vähän mentoroida minua. :)
Replyduunireissaajatorstai, helmikuu 16, 2017 at 20:38
Jees, sovitaan mentorointitreffit ihan lähiaikoina. Laitan sulle viestiä myöhemmin tänään.
Replyananas2goperjantai, helmikuu 17, 2017 at 04:51
Kuljeskelu juuri on niin ihanaa! Oletpa saanut upotetuksi kolmeen päivään paljon.
Dublinissa olisi ihana käydä. Vaan eikös tullut moneksi viikoksi ylimääräinen tuuraus, joka sitoo alkuviikon arjen. No, onpahan, mistä haaveilla. Maaliskuussa olisi yksi kokonaan vapaa sunnuntai, minnehän sitä lähtisi? AirBerlinin kortti tuli just postissa mutta kun ma klo 6.00 on tartuttava arkeen, otanko lentoriskin? Avaimet mulla niin kukaan ei pääsisi myöhästyjää tuuraamaan…
Replyananas2goperjantai, helmikuu 17, 2017 at 04:55
Aai niin. Sehän se piti vielä jakaa, muisto varmaan parinkymmenen vuoden takaisesta Berliinin-reissusta:
Hihittelin siellä postikortille, jonka mukaan miehet ja koirat ovat samanmoisia reviirinsä merkkailijoita. Ja mitä näenkään, kun palaan Helsinki-Vantaalle. Hesarin mainos kioskissa julistaa, että Helsinki kaavailee sakkoja lorottelijoille.
Replyduunireissaajasunnuntai, helmikuu 19, 2017 at 17:59
Kuljeskelu on mukavaa. Mä olen tosin huomannut, että mulla on hyvä olla pari etukäteen suunniteltua juttua hoidettuna, että pysyy hyvä haahuilufiilis. Muuten kynnys asioiden tekemiseen nousee korkeaksi, ja haahuilu ei tunnu enää niin kivalta.
Hienoa, että viihdyt yksin reissussa. Mun mielestä yksin paikan aistii eri tavalla, ja siihen keskittyy kokonaisvaltaisemmin, kun kaverin kanssa. Kuljeskelu ja ihmettely on just parasta…
Mun on pitänyt käydä Dublinissa joskus vuosia sitten, mutta silloin kaatui sairastumiseen, joten nyt tuli tunne että täältä tullaan Dublin.
Replyduunireissaajasunnuntai, helmikuu 19, 2017 at 18:00
Dublin oli tosi helppo paikka olla itsekseen. Tarvittaessa pääsi helposti juttusille, mutta halutessaan sai olla rauhassakin.
Yksin kun on reissussa, voi tehdä juuri sitä mitä haluaa! Eikä tarvitse tehdä kompromisseja. :)
Kovin oli tutun näköistä, ilmakin näytti samalta kuin siellä käydessäni. Onkohan siellä koskaan poutasäätä? ;D
Replyduunireissaajakeskiviikko, helmikuu 22, 2017 at 11:51
Loppujen lopuksi sää haittasi aika vähän. Mitään kunnon sadetta ei ollut lainkaan, ja aurinkokin välillä pilkahteli.
Hehe, sä oot tehnyt jänniä huomioita! Mä en muista esim. ollenkaan kiinnittäneeni huomiota palmuihin! :D Mutta tosi kiva lukea siis myös tunnelmista, huomioista ja fiiliksistä eikä pelkästään nähtävyyksistä :)
Replyduunireissaajakeskiviikko, helmikuu 22, 2017 at 11:53
Mun mielestä pieniä palmuja oli joka paikassa.
Mä en ole kovin ahkera nähtävyyksien kävijä, joten kaupungin tunnelmalla on mulle aina suuri merkitys.
Pitää palata tähän kun Dublinin matka lähestyy. Mielenkiintoinen analyysi yksin matkustamisesta. Itse käyn työmatkojen ohessa välillä syömässä yksin. Mielestäni se on ok. Viimeksi kun olin iltapäiväteellä taisi ennemmin henkilökunnalle se olla vaikea asia. Ainakin kolme kertaa varmistettiin, että olenko yksin. Joskus on ihan kiva nauttia yksinäisyydestä.
Replyduunireissaajakeskiviikko, helmikuu 22, 2017 at 11:56
Henkilökunta on mun kohdalla osannut hienosti suhtautua yksin syövään. Suosittujen paikkojen kohdalla etukäteen tehty varaus on myös taannut, että on päässyt pöytään, jossa ei ole ihan framilla.
Fab food trailsista kuulisin mieluustin enemmänkin. Onko juttua tulossa?
Yksin syöminen ei ole minulle mikään ongelma, vaikka tietysti mieluummin syön hyvässä seurassa. Mieluummin kuitenkin haluan maistaa uusia makuja, vaikka yksin.
Replyduunireissaajakeskiviikko, helmikuu 22, 2017 at 11:57
Yksin syöminen ravintolassa on kyllä taitolaji. Paljon se tosin riippuu myös ravintolan henkilökunnasta. Minulta on kerran Kreikassa kysytty useampaan otteeseen, etteikö seurakseni tosiaan ole tulossa muita. Se se vasta kiusallista onkin.
Replyduunireissaajakeskiviikko, helmikuu 22, 2017 at 12:00
Joo, tarjoilijoiden asenne on ylipäänsä merkittävä osa ravintolakokemusta.
Ennakkoon varaaminen tuntui kivalta senkin vuoksi, että silloin myös ravintola voi varautua, että tuo tyyppi tulee yksin. Katsoa sopivan pöydän, eikä kysellä seuralaisen perään jne.
Ja voin hyvin kuvitella ettei kreikkalaiseen mentaliteettiin oikein sovi ajatus yksin syömisestä :)
Huvittavia nuo palmut harmaassa säässä :) Olispa kivaa pitkästä aikaa tehdä joku pieni reissu yksin, mukavaa vaihtelua. Eikä se yksin syöminenkään tosiaan niin kauheeta ole, siihen tottuu nopeasti. Kuselta haisevia kujia taitaa olla vähän joka suurkaupungissa, valitettavasti :)
Replyduunireissaajalauantai, helmikuu 25, 2017 at 12:06
Mä en tajua miten nuo palmut pysyy tuolla hengissä. Nytkin oli yöllä vähän pakkastakin, tuskin se kovin harvinaista on.
Me olimme ensimmäisen kerran Dublinissa taisi olla elokuuta ja silloin to St. Stephens Green oli kyllä satumaisen kaunis. Toisen kerran poikkesimme kaupungissa risteilyllä, mutta silloinkin oli kesä – ja siis kaikkialla kaunista ja vihreää. Taidanpa yrittää kolmannenkin kerran kaupungissa yrittää sijoittaa vaikka loppukesään :-)
Replyduunireissaajalauantai, helmikuu 25, 2017 at 12:07
Nytkin puisto oli kaunis, vaikka aika karu tietenkin näin helmikuussa.
Mukavia nämä maisemat ja tekemiset, ja noinhan sitä usein reissuun päätyy – vahingossa ja yllättäen. :)
Yksinsyöminen on omasta mielestäni kyllä ehkä maailman tylsintä puuhaa koskaan. Muutaman kerran päätynyt paremmallekin illalliselle yksin reissussa ja miettinyt että olisipa tuossa joku kenen kanssa keskustella. Toki, meneehän se nyt niinkin, mutta mielummin ei. :)
Replyduunireissaajalauantai, helmikuu 25, 2017 at 12:10
Mä viihdyn muutenkin yksin, ja siinä syödessä ehti hyvin harrastaa naapureiden tarkkailua. Joka sekin on mun mielestä viihdyttävää puuhaa.
Ja mieluummin syön yksin kuin ainakaan niin, että mun pitäisi siinä samalla tutustua johonkin toiseen tyyppiin.
Ai mä niin repesin tuolle nurkkaan kuseksimiselle! :-D Irkut on muuten todella järjettömiä kännipäissään, siinä jää suomalainen todella kauas, kauas taakse, kun tämä kansa vetää viinaa. Kanarialla näitä hulluja näin, kun olin siellä töissä ja vielä ihan päiväduunissa.
Mulla on yksin matkustaessa ollut tapana tehdä muistiinpanoja päivän riennoista sillä aikaa kun odotan ruokaa. Kreikassa yhden pikkuravintolan omistaja esitteli mut vakkariporukalleen: ”hän on Suomesta, hänestä tulee kirjailija”. Ehkä vielä joskus? ;-)
Replyduunireissaajalauantai, helmikuu 25, 2017 at 12:12
Moi ehkä tuleva kirjailija!
Mäkin tein muistiinpanoja. Ja ihmettelin jälkeenpäin lukiessani, että miten mun käsiala saattoikin olla niin sotkuista :)
Mahtava kuulla, että Dublin valloitti ja siellä viihtyy yksikseenkin! Minulla kun on haaveena tänä vuonna vihdoin päästä käymään siellä, ja voi olla, että tulee olemaan sooloreissu :)
Replyduunireissaajalauantai, helmikuu 25, 2017 at 12:13
Dublin oli tosi helppo paikka matkustaa yksin. Ja sullahan oli kokemusta sooloreissaamisesta jo aiemminkin, jos en väärin muista.
Vaikuttaapa kivalta reissulta ja Dublin ihanalta kaupungilta! Jännä että nuo palmut pysyvät sinnikkäästi hengissä talven yli.
Mun ongelmat yksin reissatessa ovat kyllä juuri päinvastaisia: yksin syöminen ei niinkään haittaa, kun samalla voi uppoutua vaikka kirjaan tai selata nettiä kännykällä, mutta kaduilla haahuileminen ilman päämäärää tuntuu yksinään epämukavalta. Ehkä mun pitäisi vaan aikatauluttaa mahdolliset tulevat sooloreissuni melkeinpä minuutilleen etukäteen, ettei menisi sormi suuhun. :) Helpompaa olisi skipata jotain suunniteltua kuin miettiä, että mitäköhän tässä nyt sitten…
Replyduunireissaajalauantai, helmikuu 25, 2017 at 12:17
Joo, ei se ehkä ihan niin päämäärätöntä vaeltelua ollut miltä tekstissä vaikuttaa. Mulla oli etukäteen katsottuna tosi monta paikkaa minne mennä. Bongailin instakuvista ihan katutasollakin niitä. Aina jos tuntui, että alkaa mennä paikoillaan junnaamiseksi, etsin mapsista seuraavan tähdellä merkityn paikan, ja suunnistin sinne. Olin lisäksi varannut muutaman jutun etukäteen, ja yhdeksi päiväksi olin katsonut valmiiksi erilaisia retkikohteita lähistöltä.
Kuulostaa siltä, että sinulla on ollut ihan super mukavat kolme päivää. Erityisesti tämä päiväretki Dublinista vaikutti niin kivalta. Irlanti on ollut minullakin mielessä jonkin aikaa. Katsotaas, saanko raivattua sille kalenterista tilee.
Replyduunireissaajalauantai, helmikuu 25, 2017 at 12:20
No niin oli. Olen niin tyytyväinen, että tartuin lentotarjoukseen, vaikka ei ollut mitään varmuutta pystynkö edes lähtemään koko matkalle.
Minulle on tuttua yksinkin matkustaminen. Jos kaikki muut ovat töissä ja minulle sopii matka niin silloin vain lähden yksin. Yksin haahuilu kaupungilla ja vaikkapa taidemuseo ovat juuri sitä parasta, saa pitää juuri sen tahdin minkä haluaa ja mennä niihin paikkoihin minne haluaa. Yksin syömisestä en pidä, lounas on vielä aivan ok, mutta kolmen ruokalajin illallinen ei tunnu kivalta yksin. Sitä vain haluaisi jotakin keskusteluseuraa.
Replyduunireissaajalauantai, helmikuu 25, 2017 at 12:24
Mulle tuo reissussa hyvin syöminen on yksi kohokohdista, joten en halunnut että joudun siitä tinkimään vain siksi, että olen matkalla yksin. Varsinkin, kun duunireissuilla tuo on asia, joka mua eniten harmittaa. Meillä kun ei työkavereiden kanssa ole ihan sama käsitys hyvin syömisestä :).
ReplyStacy Siivonenperjantai, helmikuu 24, 2017 at 19:30
Minä rupean yhä enemmän näkemään nimeni Irlannin päällä, kun luen näitä juttuja. Vuodenaika ja vuosi ovat tosin epäselviä. Erityisesti kiinnostaa pääsy kaupungista hevon kuuseen juuri tuonne rannikolle tuulettumaan, oli sitten helmikuu tai mikä kuu tahansa. Kaupungissakin eniten kiinnostavat ne viheralueet. Yksin syömistä raflassa arastelen, koska arastelen syömistä muutenkin.
Replyduunireissaajalauantai, helmikuu 25, 2017 at 12:25
Seuraavalla reissulla mäkin haluan kiertämään Irlantia. Siellä on niin paljon hienoja paikkoja nähtävänä.
Minäkin haluan Dubliniin! Tässä oli hyviä vinkkejä sinne ja toivon todella, että reissu toteutuisi lähiaikoina. Viime kesänä piti mennä, mutta suunnitelmat menivät harmittavasti pieleen. Yksinsyömistä arastellaan turhaan. Toki seurassa on kivempaa, mutta yksinkin siitä voi nauttia. http://www.rantapallo.fi/merjanmatkassa
Replyduunireissaajalauantai, helmikuu 25, 2017 at 12:26
Mä en ollut ennen käynyt Irlannissa, joten tämä oli senkin takia tosi kiva matka. Tykkäsin jopa enemmän kuin odotin.
Dublin on itselle kaksiteräinen miekka: jossakin muussa maassa se olisi aivan mahtava paikka, mutta Irlannissa tekee mieli olla aina sieltä kaukana :-) No viikon päästä olisi yksi Dublin-päivä taas ajankohtainen ja odotan sitä innolla, mutta vielä enemmän odotan reissun hetkiä kaukana länsirannikon pienissä kylissä. Vaikka väitetään, että mahdollisimman lähellä Liffey-jokea, mutta ei pidä paikkaansa -> kyllä se parhaalta maistuu syrjäisissä Irlannin rantakylissä :-)
Yksin kun on reissussa, ehtii muuten näkemään huomattavasti enemmän kuin matkaseuran kanssa. Ei ole ”hidastavia tekijöitä”, joskin itselle ne on parasta antia reissatessa, se jakamisen ja kokemisen ilo :-)
Siis, että väitetään, että Guinness maistuu parhaimmailta lähellä Liffey-jokea :-D
Replyduunireissaajalauantai, helmikuu 25, 2017 at 12:30
Ymmärrän hyvin mitä tarkoitat. Mä en ole mikään isojen kaupunkien ystävä, ja hingun aina pienempiin nurkkiin. Nytkin jo matkan suunnitteluvaiheessa tiesin, että haluan päästä edes vähän näkemään muutakin. Pieni piipahdus rannikolle vakuutti, että Irlantiin pitää päästä kunnolla. Ja tiedän jo, että nuo teidän Irlanti-viikon jutut tulevat tätä hinkua vaan kasvattamaan.
Mutta mitä tulee tuohon Guinnessiin, en tiedä uskaltaako tätä edes sanoa – mun mielestä se oli vähän vetistä. Apua.
Irlanti! Mä niin haluun sinne vielä ja mahdollisimman pian. Ihme että se on vielä edes käymättä. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan?
Dublin olisi varmasti se ensikosketus maahan myös minulla. Toivottavasti saisi sen verran kuitenkin aikaa, että pääsisi tutustumaan Irlantiin myös Dublinin ulkopuolelle.
Replyduunireissaajalauantai, helmikuu 25, 2017 at 12:32
Ensikosketukseen Dublin oli hyvä, mutta jo seuraavalla reissulla mun on päästävä muuallekin. Nytkin kävi jo muutamaan kertaan mielessä, että ehtiskö sitä kuitenkin vähän pidemmällekin. Mut en onneksi lähtenyt, kun sitten ei olis ollut oikeasti aikaa Dublinille.
Mahtavaa, että uskalsit lähteä spontaanisti yksin reissuun! Luonto on se, joka minua Irlantiin vetää. Koskaan en ole käynyt, mutta jonkinlainen patikointireissu sinne kyllä täytyy vielä joskus tehdä. Mielummin porukalla kuin yksin.
Replyduunireissaajasunnuntai, helmikuu 26, 2017 at 18:35
Mulla on jo katsottuna Irlannissa monta paikkaa, jonne on päästävä. Luontokohteita ja pieniä kyliä, tottakai!
Mua hymyilytti tuossa Keski-Eurooppa -vertauksen kohdalla erityisesti, ehkä siinä on se syy, miksen mä olen tuolla vielä käynyt ;-) No mutta, kuulosti siltä, että pidennetyssä viikonlopussakin ehtii paljon ja syödäkin rennosti ja hyvin :)
Replyduunireissaajasunnuntai, helmikuu 26, 2017 at 18:40
Ei ole Keski-Euroopan kylien voittanutta. Mutta Irlannin kyliäkin vois kyllä tutkailemassa lisää.
Matkan pituus oli oikein sopiva, seuraavaksi olisin alkanut jo kaivata tuttua matkaseuraa.
Hieman hymyilytti tämä lause ”Mikä vimma briteillä ja irlantilaisilla on näihin palmuihin? Tajuatteko, on helmikuu eikä palmut sitä muuksi muuta.”, kun on itse juuri kirjoittanut Euroopan laajimmista palmumetsiköistä.
Palmut muuten kasvavat kohtuu hyvin kosteassa ilmassa, jossa kylmimmät lämpötilat eivät lakse –10 °C, ja vuoden keskilämpötila on yli 10 °C.
Replyduunireissaajasunnuntai, helmikuu 26, 2017 at 18:41
Mua hymyilytti lukea sun juttua palmuista. Palmut yhdistyy helpommin lämpimiin kohteisiin, ja näyttivät raukkaparat aika surkeilta tuolla sateessa ja tuulessa.
Voi vitsi, oon niin kauan odottanut Irlantiin menemistä ja pääsiäisen vihdoin sinne menen! :) Mutta mun on tarkoitus myös käydä Corkissa, jossa mun ystävä asuu ja nyt onkin alkanut epäilyttämään, ehdinkö nähdä Dublinia yhtään! Onko ihan kuollut idea viettää siellä yksi päivä ja yö?
Replyduunireissaajakeskiviikko, maaliskuu 1, 2017 at 12:35
Mun mielestä Dublinista saa jo ihan hyvän kuvan päivässäkin. Kunhan ei ahnehdi siihen liikaa ”pakollisia” nähtävyyksiä, vaan antaa myös aikaa kahviloille, pubeille ja ihmisvilinän seuraamiselle.
60 Comments
Kiva kuulla, että Dublin valloitti! Mun mielestä se on Ljubljanan ohella yksi Euroopan mukavimpia pääkaupunkeja. Nuo lähistön pikkukylät on tosiaan mukavan lähellä, hyviä ja helppoja retkikohteita riittää. Ensi kerralla sitten Irlanti laajemmin haltuun, suosittelen esimerkiksi länsirannikkoa! Kiitos Irlanti-viikon linkkauksesta, tehdään parhaamme Irlanti-kuumeen nostattamiseksi :)
Hauskaa, Ljubljana on nimittäin mun ykkössuosikki. Ja jäi kyllä palo päästä näkemään maata paljon enemmän. Ensi kerralla taidan ottaa kyllä perheen mukaan.
Olipa hyvä ja rohkaiseva kirjoitus. Ihailen kyllä sua, miten paljon sait aikaan Dublinissa ja lähialueilla. Oikein onnistuneen kuuloinen reissu. Tämän jälkeen odotan entistä kovemmin keväistä Kööpenhaminaani!
…mutta kyllähän meidän pitää pieni palaveri pitää piakkoin ja saat vähän mentoroida minua. :)
Jees, sovitaan mentorointitreffit ihan lähiaikoina. Laitan sulle viestiä myöhemmin tänään.
Kuljeskelu juuri on niin ihanaa! Oletpa saanut upotetuksi kolmeen päivään paljon.
Mukava kuulla, että kokemus yksinmatkailusta oli mieluinen. Tiedätkin, että kirjoitin siitä äskettäin: https://www.rantapallo.fi/ananas2go/2017/02/12/soolosielu/
Dublinissa olisi ihana käydä. Vaan eikös tullut moneksi viikoksi ylimääräinen tuuraus, joka sitoo alkuviikon arjen. No, onpahan, mistä haaveilla. Maaliskuussa olisi yksi kokonaan vapaa sunnuntai, minnehän sitä lähtisi? AirBerlinin kortti tuli just postissa mutta kun ma klo 6.00 on tartuttava arkeen, otanko lentoriskin? Avaimet mulla niin kukaan ei pääsisi myöhästyjää tuuraamaan…
Aai niin. Sehän se piti vielä jakaa, muisto varmaan parinkymmenen vuoden takaisesta Berliinin-reissusta:
Hihittelin siellä postikortille, jonka mukaan miehet ja koirat ovat samanmoisia reviirinsä merkkailijoita. Ja mitä näenkään, kun palaan Helsinki-Vantaalle. Hesarin mainos kioskissa julistaa, että Helsinki kaavailee sakkoja lorottelijoille.
Kuljeskelu on mukavaa. Mä olen tosin huomannut, että mulla on hyvä olla pari etukäteen suunniteltua juttua hoidettuna, että pysyy hyvä haahuilufiilis. Muuten kynnys asioiden tekemiseen nousee korkeaksi, ja haahuilu ei tunnu enää niin kivalta.
Hienoa, että viihdyt yksin reissussa. Mun mielestä yksin paikan aistii eri tavalla, ja siihen keskittyy kokonaisvaltaisemmin, kun kaverin kanssa. Kuljeskelu ja ihmettely on just parasta…
Mun on pitänyt käydä Dublinissa joskus vuosia sitten, mutta silloin kaatui sairastumiseen, joten nyt tuli tunne että täältä tullaan Dublin.
Dublin oli tosi helppo paikka olla itsekseen. Tarvittaessa pääsi helposti juttusille, mutta halutessaan sai olla rauhassakin.
Yksin kun on reissussa, voi tehdä juuri sitä mitä haluaa! Eikä tarvitse tehdä kompromisseja. :)
Kovin oli tutun näköistä, ilmakin näytti samalta kuin siellä käydessäni. Onkohan siellä koskaan poutasäätä? ;D
Loppujen lopuksi sää haittasi aika vähän. Mitään kunnon sadetta ei ollut lainkaan, ja aurinkokin välillä pilkahteli.
Hehe, sä oot tehnyt jänniä huomioita! Mä en muista esim. ollenkaan kiinnittäneeni huomiota palmuihin! :D Mutta tosi kiva lukea siis myös tunnelmista, huomioista ja fiiliksistä eikä pelkästään nähtävyyksistä :)
Mun mielestä pieniä palmuja oli joka paikassa.
Mä en ole kovin ahkera nähtävyyksien kävijä, joten kaupungin tunnelmalla on mulle aina suuri merkitys.
Mä en nähnyt sillon marraskuussa palmuja ollenkaan :D Dublinissa oli kyllä ihania ravintoloita!
Ruoka oli mielettömän hyvää. Kirjoittelinkin just erillisen jutun ruokamatkasta Dubliniin.
Pitää palata tähän kun Dublinin matka lähestyy. Mielenkiintoinen analyysi yksin matkustamisesta. Itse käyn työmatkojen ohessa välillä syömässä yksin. Mielestäni se on ok. Viimeksi kun olin iltapäiväteellä taisi ennemmin henkilökunnalle se olla vaikea asia. Ainakin kolme kertaa varmistettiin, että olenko yksin. Joskus on ihan kiva nauttia yksinäisyydestä.
Henkilökunta on mun kohdalla osannut hienosti suhtautua yksin syövään. Suosittujen paikkojen kohdalla etukäteen tehty varaus on myös taannut, että on päässyt pöytään, jossa ei ole ihan framilla.
Fab food trailsista kuulisin mieluustin enemmänkin. Onko juttua tulossa?
Yksin syöminen ei ole minulle mikään ongelma, vaikka tietysti mieluummin syön hyvässä seurassa. Mieluummin kuitenkin haluan maistaa uusia makuja, vaikka yksin.
Kirjoittelinkin jo ruokajutun Dublinista, siinä myös Fab Food Trailsin kierroksesta. https://www.rantapallo.fi/duunireissaaja/2017/02/21/dublinissa-syodaan-muutakin-kuin-perunaa/
Yksin syöminen ravintolassa on kyllä taitolaji. Paljon se tosin riippuu myös ravintolan henkilökunnasta. Minulta on kerran Kreikassa kysytty useampaan otteeseen, etteikö seurakseni tosiaan ole tulossa muita. Se se vasta kiusallista onkin.
Joo, tarjoilijoiden asenne on ylipäänsä merkittävä osa ravintolakokemusta.
Ennakkoon varaaminen tuntui kivalta senkin vuoksi, että silloin myös ravintola voi varautua, että tuo tyyppi tulee yksin. Katsoa sopivan pöydän, eikä kysellä seuralaisen perään jne.
Ja voin hyvin kuvitella ettei kreikkalaiseen mentaliteettiin oikein sovi ajatus yksin syömisestä :)
Huvittavia nuo palmut harmaassa säässä :) Olispa kivaa pitkästä aikaa tehdä joku pieni reissu yksin, mukavaa vaihtelua. Eikä se yksin syöminenkään tosiaan niin kauheeta ole, siihen tottuu nopeasti. Kuselta haisevia kujia taitaa olla vähän joka suurkaupungissa, valitettavasti :)
Mä en tajua miten nuo palmut pysyy tuolla hengissä. Nytkin oli yöllä vähän pakkastakin, tuskin se kovin harvinaista on.
Me olimme ensimmäisen kerran Dublinissa taisi olla elokuuta ja silloin to St. Stephens Green oli kyllä satumaisen kaunis. Toisen kerran poikkesimme kaupungissa risteilyllä, mutta silloinkin oli kesä – ja siis kaikkialla kaunista ja vihreää. Taidanpa yrittää kolmannenkin kerran kaupungissa yrittää sijoittaa vaikka loppukesään :-)
Nytkin puisto oli kaunis, vaikka aika karu tietenkin näin helmikuussa.
Mukavia nämä maisemat ja tekemiset, ja noinhan sitä usein reissuun päätyy – vahingossa ja yllättäen. :)
Yksinsyöminen on omasta mielestäni kyllä ehkä maailman tylsintä puuhaa koskaan. Muutaman kerran päätynyt paremmallekin illalliselle yksin reissussa ja miettinyt että olisipa tuossa joku kenen kanssa keskustella. Toki, meneehän se nyt niinkin, mutta mielummin ei. :)
Mä viihdyn muutenkin yksin, ja siinä syödessä ehti hyvin harrastaa naapureiden tarkkailua. Joka sekin on mun mielestä viihdyttävää puuhaa.
Ja mieluummin syön yksin kuin ainakaan niin, että mun pitäisi siinä samalla tutustua johonkin toiseen tyyppiin.
Ai mä niin repesin tuolle nurkkaan kuseksimiselle! :-D Irkut on muuten todella järjettömiä kännipäissään, siinä jää suomalainen todella kauas, kauas taakse, kun tämä kansa vetää viinaa. Kanarialla näitä hulluja näin, kun olin siellä töissä ja vielä ihan päiväduunissa.
Mulla on yksin matkustaessa ollut tapana tehdä muistiinpanoja päivän riennoista sillä aikaa kun odotan ruokaa. Kreikassa yhden pikkuravintolan omistaja esitteli mut vakkariporukalleen: ”hän on Suomesta, hänestä tulee kirjailija”. Ehkä vielä joskus? ;-)
Moi ehkä tuleva kirjailija!
Mäkin tein muistiinpanoja. Ja ihmettelin jälkeenpäin lukiessani, että miten mun käsiala saattoikin olla niin sotkuista :)
Mahtava kuulla, että Dublin valloitti ja siellä viihtyy yksikseenkin! Minulla kun on haaveena tänä vuonna vihdoin päästä käymään siellä, ja voi olla, että tulee olemaan sooloreissu :)
Dublin oli tosi helppo paikka matkustaa yksin. Ja sullahan oli kokemusta sooloreissaamisesta jo aiemminkin, jos en väärin muista.
Oi Dublin… Käsittämätöntä ja suoraan anteeksiantamatonta ettei ole tullut siellä vielä käytyä. Vaikuttaa kaupungilta minun makuuni!
Noh, nuo palmut on ehkä vähän liikaa. =D
Kiva kaupunki, kyllä! Ehkä kesällä palmut eivät pomppaisi niin silmille.
Vaikuttaapa kivalta reissulta ja Dublin ihanalta kaupungilta! Jännä että nuo palmut pysyvät sinnikkäästi hengissä talven yli.
Mun ongelmat yksin reissatessa ovat kyllä juuri päinvastaisia: yksin syöminen ei niinkään haittaa, kun samalla voi uppoutua vaikka kirjaan tai selata nettiä kännykällä, mutta kaduilla haahuileminen ilman päämäärää tuntuu yksinään epämukavalta. Ehkä mun pitäisi vaan aikatauluttaa mahdolliset tulevat sooloreissuni melkeinpä minuutilleen etukäteen, ettei menisi sormi suuhun. :) Helpompaa olisi skipata jotain suunniteltua kuin miettiä, että mitäköhän tässä nyt sitten…
Joo, ei se ehkä ihan niin päämäärätöntä vaeltelua ollut miltä tekstissä vaikuttaa. Mulla oli etukäteen katsottuna tosi monta paikkaa minne mennä. Bongailin instakuvista ihan katutasollakin niitä. Aina jos tuntui, että alkaa mennä paikoillaan junnaamiseksi, etsin mapsista seuraavan tähdellä merkityn paikan, ja suunnistin sinne. Olin lisäksi varannut muutaman jutun etukäteen, ja yhdeksi päiväksi olin katsonut valmiiksi erilaisia retkikohteita lähistöltä.
Olitpa ahkera, ehdit niin paljon. Dublinissa en ole ollut, mutta Irlannissa muuten – kaunista, mukavaa ja aika sateista ?.
Yksin ehtii, ja haluaakin ehtiä. Mä kun en jaksa olla paikoillaan seurassakaan, saati yksin.
Kuulostaa siltä, että sinulla on ollut ihan super mukavat kolme päivää. Erityisesti tämä päiväretki Dublinista vaikutti niin kivalta. Irlanti on ollut minullakin mielessä jonkin aikaa. Katsotaas, saanko raivattua sille kalenterista tilee.
No niin oli. Olen niin tyytyväinen, että tartuin lentotarjoukseen, vaikka ei ollut mitään varmuutta pystynkö edes lähtemään koko matkalle.
Minulle on tuttua yksinkin matkustaminen. Jos kaikki muut ovat töissä ja minulle sopii matka niin silloin vain lähden yksin. Yksin haahuilu kaupungilla ja vaikkapa taidemuseo ovat juuri sitä parasta, saa pitää juuri sen tahdin minkä haluaa ja mennä niihin paikkoihin minne haluaa. Yksin syömisestä en pidä, lounas on vielä aivan ok, mutta kolmen ruokalajin illallinen ei tunnu kivalta yksin. Sitä vain haluaisi jotakin keskusteluseuraa.
Mulle tuo reissussa hyvin syöminen on yksi kohokohdista, joten en halunnut että joudun siitä tinkimään vain siksi, että olen matkalla yksin. Varsinkin, kun duunireissuilla tuo on asia, joka mua eniten harmittaa. Meillä kun ei työkavereiden kanssa ole ihan sama käsitys hyvin syömisestä :).
Minä rupean yhä enemmän näkemään nimeni Irlannin päällä, kun luen näitä juttuja. Vuodenaika ja vuosi ovat tosin epäselviä. Erityisesti kiinnostaa pääsy kaupungista hevon kuuseen juuri tuonne rannikolle tuulettumaan, oli sitten helmikuu tai mikä kuu tahansa. Kaupungissakin eniten kiinnostavat ne viheralueet. Yksin syömistä raflassa arastelen, koska arastelen syömistä muutenkin.
Seuraavalla reissulla mäkin haluan kiertämään Irlantia. Siellä on niin paljon hienoja paikkoja nähtävänä.
Minäkin haluan Dubliniin! Tässä oli hyviä vinkkejä sinne ja toivon todella, että reissu toteutuisi lähiaikoina. Viime kesänä piti mennä, mutta suunnitelmat menivät harmittavasti pieleen. Yksinsyömistä arastellaan turhaan. Toki seurassa on kivempaa, mutta yksinkin siitä voi nauttia.
http://www.rantapallo.fi/merjanmatkassa
Mä en ollut ennen käynyt Irlannissa, joten tämä oli senkin takia tosi kiva matka. Tykkäsin jopa enemmän kuin odotin.
Dublin on itselle kaksiteräinen miekka: jossakin muussa maassa se olisi aivan mahtava paikka, mutta Irlannissa tekee mieli olla aina sieltä kaukana :-) No viikon päästä olisi yksi Dublin-päivä taas ajankohtainen ja odotan sitä innolla, mutta vielä enemmän odotan reissun hetkiä kaukana länsirannikon pienissä kylissä. Vaikka väitetään, että mahdollisimman lähellä Liffey-jokea, mutta ei pidä paikkaansa -> kyllä se parhaalta maistuu syrjäisissä Irlannin rantakylissä :-)
Yksin kun on reissussa, ehtii muuten näkemään huomattavasti enemmän kuin matkaseuran kanssa. Ei ole ”hidastavia tekijöitä”, joskin itselle ne on parasta antia reissatessa, se jakamisen ja kokemisen ilo :-)
Siis, että väitetään, että Guinness maistuu parhaimmailta lähellä Liffey-jokea :-D
Ymmärrän hyvin mitä tarkoitat. Mä en ole mikään isojen kaupunkien ystävä, ja hingun aina pienempiin nurkkiin. Nytkin jo matkan suunnitteluvaiheessa tiesin, että haluan päästä edes vähän näkemään muutakin. Pieni piipahdus rannikolle vakuutti, että Irlantiin pitää päästä kunnolla. Ja tiedän jo, että nuo teidän Irlanti-viikon jutut tulevat tätä hinkua vaan kasvattamaan.
Mutta mitä tulee tuohon Guinnessiin, en tiedä uskaltaako tätä edes sanoa – mun mielestä se oli vähän vetistä. Apua.
Irlanti! Mä niin haluun sinne vielä ja mahdollisimman pian. Ihme että se on vielä edes käymättä. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan?
Dublin olisi varmasti se ensikosketus maahan myös minulla. Toivottavasti saisi sen verran kuitenkin aikaa, että pääsisi tutustumaan Irlantiin myös Dublinin ulkopuolelle.
Ensikosketukseen Dublin oli hyvä, mutta jo seuraavalla reissulla mun on päästävä muuallekin. Nytkin kävi jo muutamaan kertaan mielessä, että ehtiskö sitä kuitenkin vähän pidemmällekin. Mut en onneksi lähtenyt, kun sitten ei olis ollut oikeasti aikaa Dublinille.
Mahtavaa, että uskalsit lähteä spontaanisti yksin reissuun! Luonto on se, joka minua Irlantiin vetää. Koskaan en ole käynyt, mutta jonkinlainen patikointireissu sinne kyllä täytyy vielä joskus tehdä. Mielummin porukalla kuin yksin.
Mulla on jo katsottuna Irlannissa monta paikkaa, jonne on päästävä. Luontokohteita ja pieniä kyliä, tottakai!
Dublinista tuli kolmannen vierailun jälkeen mun yks suosikki kohteista Euroopassa! <3 Olin kanssa yksin liikenteessä, ja tonne se sopi erittäin hyvin!
Oli kyllä tosi helppo paikka olla itsekseen.
Mua hymyilytti tuossa Keski-Eurooppa -vertauksen kohdalla erityisesti, ehkä siinä on se syy, miksen mä olen tuolla vielä käynyt ;-) No mutta, kuulosti siltä, että pidennetyssä viikonlopussakin ehtii paljon ja syödäkin rennosti ja hyvin :)
Ei ole Keski-Euroopan kylien voittanutta. Mutta Irlannin kyliäkin vois kyllä tutkailemassa lisää.
Matkan pituus oli oikein sopiva, seuraavaksi olisin alkanut jo kaivata tuttua matkaseuraa.
Hieman hymyilytti tämä lause ”Mikä vimma briteillä ja irlantilaisilla on näihin palmuihin? Tajuatteko, on helmikuu eikä palmut sitä muuksi muuta.”, kun on itse juuri kirjoittanut Euroopan laajimmista palmumetsiköistä.
Palmut muuten kasvavat kohtuu hyvin kosteassa ilmassa, jossa kylmimmät lämpötilat eivät lakse –10 °C, ja vuoden keskilämpötila on yli 10 °C.
Mua hymyilytti lukea sun juttua palmuista. Palmut yhdistyy helpommin lämpimiin kohteisiin, ja näyttivät raukkaparat aika surkeilta tuolla sateessa ja tuulessa.
Voi vitsi, oon niin kauan odottanut Irlantiin menemistä ja pääsiäisen vihdoin sinne menen! :) Mutta mun on tarkoitus myös käydä Corkissa, jossa mun ystävä asuu ja nyt onkin alkanut epäilyttämään, ehdinkö nähdä Dublinia yhtään! Onko ihan kuollut idea viettää siellä yksi päivä ja yö?
Mun mielestä Dublinista saa jo ihan hyvän kuvan päivässäkin. Kunhan ei ahnehdi siihen liikaa ”pakollisia” nähtävyyksiä, vaan antaa myös aikaa kahviloille, pubeille ja ihmisvilinän seuraamiselle.