Suomen suurin matkablogiyhteisö

Yksin ulkomaille – testimatka Tallinnaan

Blogi on muuttanut!

 

Löydät jutut jatkossa osoitteesta:

toisiinmaisemiin.com

Tervetuloa!
Hanneli @toisiinmaisemiin

 

22 Comments

  • Reply miraorvokki sunnuntai, tammikuu 8, 2017 at 13:46

    Haha! :D Mäkään en kauheasti ole yksinäni matkustanut mutta olen vakavasti harkinnut vaikka matkaa Tallinnaan – ihan yksin. ”Juttuseuran puuttessa puhuin itsekseni ääneen” – voi kauhistus, mulle kävisi varmaan samalla tavalla kun oon tämmöinen papupata :)

    • Reply duunireissaaja sunnuntai, tammikuu 8, 2017 at 14:10

      Joo, siinä kohtaa kun tajusin selittäväni ääneen, ettei tässä olekaan liikennevaloja, ymmärsin olevani ihan kahjo. Odotan yksin autoja, joita ei ollut ja puhun ääneen.

      Olen siinä ymmärryksessä, että Dublinissa tuntemattomat tulevat helpommin juttelemaan yksin olevan kanssa. Ehkä säästyn siellä noloilta hetkiltä. Tallinnassa oli kuin Suomessa, edes ravintolassa ei juteltu ylimääräisiä.

  • Reply Kati / Lähinnä Kauempana sunnuntai, tammikuu 8, 2017 at 14:23

    Mä en ole iKINÄ matkustanut melkeinpä mihinkään yksin. Niin ankia mä oon! Enkä ole ainakaan ulkomaille ikinä aiemmin haikaillutkaan matkustavani. Mutta nyt on vasta alkanut ajatus houkuttelemaan ja se kutkuttelee yhtenään takaraivossa.

    Kiva kuulla, että eka testimatka meni noin hyvin. Mä kaipaisin kans sitä, ettei kukaan huokaile vieressä, kun otan vielä yhden kuvan ja vielä haluan katsoa tuota ja kiertää sittenkin tuota kautta. Innostuin!

    • Reply duunireissaaja tiistai, tammikuu 10, 2017 at 05:42

      Muakin tähän innosti, kun aika moni on kertonut tykkäävänsä matkustaa yksin. Ajattelin, että täytyy sitä nyt edes kokeilla. Katsotaan mitkä on fiilikset neljän päivän reissun jälkeen.

  • Reply sarsa / Pohjoistuuli puhaltaa sunnuntai, tammikuu 8, 2017 at 15:25

    Suomessa mä oon reissannut paljon yksin, mutta ulkomaille lähteminen otti oman aikansa. Minäkin aloitin varovasti: ekaks Tukholmaan, Tallinnaan Gotlantiin Visbyhyn ja siitä se sitten lähti. Mä matkustan nykyään enemmän yksin kun seurassa ja mä tykkään. Ja tunnustan: puhun itsekseni ainakin hotellihuoneessa . Tykkään siitä että sellaista säätämistä mitä tehdä, minne mennä, syödäänkö nyt vai myhemmin, ei ole. Iltaisin ravintolaan olen myös huono lähtemään, mutta päivällä ei ole ongelma.

    • Reply duunireissaaja tiistai, tammikuu 10, 2017 at 05:53

      Tuo säätäminen on välillä tosiaan melkoista. Yllättäen työreissuilla säätämistä on vähemmän silloin kun on iso porukka. Silloin mennään selkeämmin porukan ehdoilla kuin yksilön, ja vuosien varrella kuviot on muodostuneet rutiineiksi. Pienellä porukalla aletaan enemmän ottaa huomioon jokaisen omia toiveita, ja säätämiseksihän se menee.

  • Reply Jaana sunnuntai, tammikuu 8, 2017 at 16:28

    Yksin on tullut reissattua niin Yhdysvalloissa, Kiinassa ja Thaimaassa, eteläläeuroopan kohteista puhumattakaan. Hyvin on mennyt ja näin mennään jatkossakin :) Saa mennä oman pään mukaan, eikä tarvitse koko ajan ainakaan suomea puhua.

    • Reply duunireissaaja tiistai, tammikuu 10, 2017 at 05:58

      On siinä itsekseen menemisessä tosiaan puolensa. Mä tuskin isommin tulen yksin reissaamaan, sen verran paljon tykkään matkustaa nykyisen reissuseuran kanssa.

  • Reply Janni / Lentopelko sunnuntai, tammikuu 8, 2017 at 21:37

    Itsekään en oo koskaan yksin matkustanut ulkomaille. Tuntuu että saan kokemuksista enemmän irti, kun voi jo paikan päällä jakaa ne jonkun kanssa. Kuvien ja tarinoiden kautta ei kuitenkaan ikinä saa täysin sitä tunnelmaa välitettyä. Joskus kuitenkin oisi kiva kokeilla yksin matkustamista, ehkä pitää itekin ottaa tollanen harjottelureissu eka. :D

    • Reply duunireissaaja tiistai, tammikuu 10, 2017 at 06:01

      Mä olen ollut ihan samoilla fiiliksillä yksin tehtyjen matkojen suhteen. Nyt päätin kokeilla millaisia matkoista tulee, kun seuraa ei ole. Tallinnassa käynti oli tosi kiva, mutta ens kerralla menisin sinne silti mieluumminen jonkun kanssa yhdessä.

  • Reply ananas2go maanantai, tammikuu 9, 2017 at 07:20

    Onneksi olkoon,, kiva, että uskalsit! Ihanaa kuulla, että oli lopulta myönteinen kokemus. Soolomatkailussa pluspuolia on niin paljon.

    Ja ne miinuspuoletkin ratkeavat. Tallinnassa halusin kipaista ruokakaupassa ilman kantamuksia. Pyysin kaveriaan odottelevaa suomalaisnaista katsomaan kassini perään ja toin kaupasta hänelle pienen kiitoksen, jonka hän hyvin epäsuomalaisesti otti nurkumatta ja kiemurtelematta vastaan.

    Olen matkustanut ulkomailla maissa, joiden kieltä puhun, kuten Saksassa. Kun menen syömään yksin, otan kirjan mukaan. Kerran Helsingissä hiljaisessa ravintolassa henkilökunnalla oli tylsää ja ne hyppäsivät juttelemassa niin, että juoni ei sillä kertaa edennyt. Berliinin ravintoloissa on pidetty huomaavaisesti huolta ja käyty välillä kysymässä, maistuisiko osterikastike annokseen.

    Lähtipä tästä muistoja ja ajatuksia liikkeelle! Taidankin miettiä postausta yksinäisten popojen pogoilusta.

    Dublin menee varmasti hyvin! Ja ainoa paikka, missä mulle on huomautettu ääneen juttelemisesta, oli sairaala, kun sattui lääkäri kulkemaan vieressä…

    • Reply duunireissaaja tiistai, tammikuu 10, 2017 at 06:09

      Lounasaikaan kirja on hyvä ehdotus, mutta illallisella hyvässä ravintolassa en jotenkaan näe itseäni istumassa kirjan kanssa. Mä uppoudun lukemiseen, ja silloin ruoka jäisi sivuosaan. Ja sehän ei mulle sovi.

  • Reply Heidi / Fiiliksiä & hetkiä maanantai, tammikuu 9, 2017 at 20:34

    Matkustan enimmäkseen yksin, mutta tunnistan myös tuon ”miinuspuolen”, että reissufiilikset on kiva toisinaan jakaa tuoreeltaan reissutoverille. On toki myös paikkoja, jonne en halua matkustaa yksin.

    • Reply duunireissaaja tiistai, tammikuu 10, 2017 at 06:33

      Työreissuilta kertyneet kokemukset eivät varsinaisesti motivoi lähtemään yksin reissulle. Mutta haluan kokeilla mikä on mun suhde yksin tehtäviin lomamatkoihin. Ja toivottavasti nämä reissut saavat mut muuttamaan tapojani työreissuillakin.

  • Reply Paula - Viinilaakson viemää tiistai, tammikuu 10, 2017 at 00:33

    On tullut kyllä tehtyä kaikenlaisia reissuja yksin, mutta kaipaan niillä matkoilla aina seuraa. Olen tullut siihen tulokseen, että en koe olevani soolomatkailija vaikka aina välillähän sitä väkisinkin matkustaa yksin. Se on kyllä totta, että silloin saa rauhassa näpsiä kuvia ja mennä omaan tahtiin, mutta pidemmän päälle alan aina miettimään, että olisipa mukavaa jos voisi jakaa tämän jonkun kanssa.

    Mutta hyvin ne matkat varmasti menee! Tsemppiä!

    • Reply duunireissaaja tiistai, tammikuu 10, 2017 at 06:37

      Tähän asti yksin ulkomailla on ollut enimmäkseen tylsää. Asia kyllä muuttui jo hieman blogin aloittamisen myötä, sillä on kiva kun on syy lähteä tutkimaan kaupunkia. Haluan tietää millainen lomamatkailija olen yksin matkustaessani, ja sehän selviää vain kokeilemalla.

  • Reply Outi tiistai, tammikuu 10, 2017 at 11:33

    Viime vuosi räjäytti minun yksinreissaamisen lukemat siihen nähden, etten aiemmin ole yksin juurikaan matkustellut. Tuo että näkee paljon enemmän yksin ollessaan, on niin totta. Eikä kukaan joudu odottelemaan kärsimättömänä vieressä kun haluan räpsiä kuvia kaikesta mahdollisesta. Ehdottomia plussia. Mutta illalla sitä monesti kaipaa kyllä seuraa. Siihen tosin hostellin dormimajoitukset voivat antaa helpon ratkaisun.:)

    • Reply duunireissaaja lauantai, tammikuu 14, 2017 at 15:34

      Kun kirjoitan tähän, että dormiin en ole innokas menemään, niin kuinkahan nopeasti mä löydän itseni majoittumasta sellaiseen?

  • Reply Ella - Matkalla kaiken aikaa torstai, tammikuu 12, 2017 at 07:49

    Oon reissannut paljon yksin, ja se onkin ollut yksi tärkeimpiä asioita omassa elämässä. Aluksi voi tuntua hankalalta tai ankealta, mutta yksin matkustaessa tutustuu ihmisiin helpommin, ja kohta ei todellakaan tarvitse yksin ääneen höpötellä (toki harrastan sitä muutenkin, hih). Nyt kun reissaan poikaystäväni kanssa, huomaan eron, koska harva lähestyy meitä. Yksin reissatessa moni tuli juttelemaan, ja itsekin on tavallaan pakotettu ottamaan kontaktia. Mutta rakastan kyllä molempia tapoja reissata :)

    • Reply duunireissaaja lauantai, tammikuu 14, 2017 at 15:36

      Mä kun oon aina lomaillut seurassa, niin ihan hauska kokeilla, miltä se yksin tuntuu. Ja samalla etsin keinoja tehdä yksin tehtävistä työreissuista vähemmän tylsiä.

  • Reply Lotta | Watia.fi torstai, tammikuu 12, 2017 at 20:07

    Yksinmatkustamisessa on tosiaan puolensa, kuten myös seurassa matkustamisessa. Kuten kirjoitit, yksin ehtii nähdä niin paljon! Ei tarvitse tehdä yhtään mitään mitä ei halua ja sitä löytää itsensä kävelemästä pitkiä matkoja valokuvaten ja kaupungin menoa ihmetellen. Yksin on myös helpompi tutustua paikallisiin. Mutta pidemmällä matkalla kaipaan ehdottomasti sitä kaveria, jonka kanssa jutut jakaa. Onneksi nykyään voi kuitenkin jakaa ne jutut someen, vaikka ei se tietenkään ihan sama juttu ole.

    • Reply duunireissaaja lauantai, tammikuu 14, 2017 at 15:38

      Mä yllätin itseni heti kuvaamasta ruokaa. Asia jota en juuri koskaan tee seurassa. Päivällisellä kännykän räplääminen ei musta tuntunut kivalta, aamiaisella ja lounaalla se taas tuntui olevan ihan ok. Ja oli tästä somesta ihan kivasti seuraa.

    Leave a Reply