Instagram Travel Thursday

#IGTT: Kolme väriä. Sininen. Valkoinen. Punainen.

torstai, marraskuu 3, 2016

Marraskuun Travel Thursdayn teemana on matkailun värit. Mä olen käyttänyt instaa vasta puolisen vuotta, ja suhde valokuvaamiseen on ollut vaikea. Ennen bloggauksen aloittamista en välttämättä ottanut YHTÄÄN kuvaa koko reissulla. Näin on käynyt niinkin merkityksettömissä reissukohteissa kuin Berliini, Barcelona ja Pariisi, ihan vain muutamia mainitakseni. En siis voinut lähteä rakentamaan tätä juttua upeiden kuvien varaan, niitä kun ei kertakaikkiaan ole. Mutta miten muuten sitä voisi puhua väreistä?

Ajattelin jättää jo koko homman väliin, kunnes huomasin palaavani kerta toisensa jälkeen ajatukseen Kieślowskin elokuvatrilogian kolmesta väristä. Sen osat Sininen (1993), Valkoinen (1994) ja Punainen (1994) kuvaavat Ranskan lipun värejä, mutta ennen kaikkea Ranskan vallankumouksen arvoja vapaus, tasa-arvo ja veljeys. Ja näin selkeän aasinsillan avulla lähden Kieślowskin jalanjäljillä katsomaan miten nämä symboliset värit ovat näkyneet instaan tallentuneilla matkoillani.

Kolme väriä: SININEN = VAPAUDEN KAIPUU

Mua kiehtoo lähteminen. Takaraivossa jyskyttää halu päästä hetkeksi irti. Pakoon arjesta. Lähes päivittäin katselen kaihoisasti Kehä III:n yllä lentäviä koneita, ja haaveilen olevani yksi matkustajista. Matkaan lähtemisen tiellä on vaan niin paljon meille kaikille tuttuja esteitä. Ei ole tarpeeksi lomaa, rahaa tai vapautta lähteä. Jotkut järjestelevät elämänsä niin, että pystyvät ylittämään nämä arkipäivän esteet. Mulle matkustaminen on kuitenkin vähän niinkuin karkkipäivä. Mä en halua, että se arkipäiväistyy liikaa. Suklaakin maistuu paremmalta kerran viikossa kuin joka päivä ahmien. Tai niin mä ainakin yritän itselleni uskotella.

Vapautta voi tarkastella myös menettämisen kautta. Olen etuoikeutettu, kun ylipäänsä pystyn matkustamaan. Elämä on just nyt sillä mallilla, että matkoja kertyy useita vuodessa. Ei aina ole ollut näin. Ja aina voi tapahtua jotain mikä jatkossa estäisi lähtemisen.

slovenia ljubljana linna

Kummalla puolella ikkunaa sinä olisit? Ljubljana Slovenia 2016

kuumailmapallo helsinki

Lintuperspektiivin tavoittelua. Helsinki 2016

grado välimeri italia

Olisiko vapaus yksinäistä? Grado Italia 2016.

 

Kolme väriä: VALKOINEN = TASA-ARVON ILLUUSIO

Qatarin matkaan valmistautuminen pakotti ajattelemaan tasa-arvoa hieman perusteellisemmin. Eikä pelkästään sukupuolten välistä tasa-arvoa, vaan yleisesti ihmisten tasa-arvoista kohtelua. Viiden tähden hotellissa skumppaa juoden maailma näyttää aika erilaiselta kuin loputtoman rakennustyömaan keskellä arvottomana halpatyöntekijänä.

Suomalaisena on helppo matkustaa melkein minne tahansa. Monesti pelkkä passin vilauttaminen riittää, jotta matka pääsee jatkumaan ilman lisäkyselyitä. Matkakohteen valinta ei ole riippuvainen siitä minne olet tervetullut, vaan siitä minne haluat lähteä.

doha qatar maisema

Tosiasioiden edessä Qatarissa. Ei kaikkia kohdella samalla tavalla. Doha Hilton 2016.

castle howard

Tosiasioiden edessä Englannissa. Eivät ihmiset synny samanlaiseen maailmaan. Castle Howard, Yorkshire 2016.

neuschwanstein linna

Tosiasioiden edessä Saksassa. Ei syntyperä takaa onnellista elämää. Neuschwanstein, Schwangau 2016.

Kolme väriä: PUNAINEN = VELJEYS ON VÄLITTÄMISTÄ

Veljeys on näistä väreistä vaikein. Mitä veljeydellä oikeasti tarkoitetaan? Yhteenkuuluvuuden tunnetta, solidaarisuutta, jakamisen halua?

Yksinkertaisimmillaan kyse on lopulta välittämisestä. Siitä, että ihmiskunta voi olla vapaa ja tasa-arvoinen vasta kun haluaa toiselle hyvää enemmän kuin itselleen eikä sulje ketään ulkopuolelle. Kaikkien pitäisi siis tuntea kuuluvansa osaksi yhtä maailmaa. Tämän hetkisessä myllerryksessä kuulostaa täydelliseltä pilvilinnojen tavoittelulta. Ja silti juuri siihen meidän kaikkien pitäisi pyrkiä. Helppo homma, vai mitä?

Ihmisten tarkkailu on mun lempipuuhia, ja matkoilla siihenkin on aikaa. Matkustaessa näkee monenlaista veljeyttä ja välittämistä. On mielenkiintoista seurata miten erilaisilla tavoilla ihmiset näyttävät tunteensa: Qatarissa oli ihan ok miesten kävellä käsi kädessä, mutta naisen ja miehen välinen hellyys ei ollut suvaittavaa. Yhteenkuuluvuuden tunne ei tunnusta maiden rajoja: Istriassa oltiin ensisijaisesti istrialaisia, ei slovenialaisia. Nykypäivän veljeys on kovin valikoivaa: Saksalainen majatalonpitäjä ei sietänyt naapuriaan, mutta rakasti kyläänsä. Yhteistä kokemuksille on, että veljeyttä on helppo tuntea lähellä oleviin samankaltaisiin ihmisiin.

Jonkinlaista veljeyttä tämäkin. Yhteenkuuluvuuden tunne on aina merkityksellinen.

Jonkinlaista veljeyttä tämäkin. Zürich Sveitsi 2015.

Bremen soittoniekat

Bremenin soittoniekat oppivat että erilaisuus on voima ja jokaista tarvitaan. Bremen Saksa 2013.

Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday –tempausta, jonka järjestäjinä toimivat matkablogit Muru Mou, RIMMA+LAURA ja Travellover. Kuvat ovat teeman mukaisesti instasta @duunireissaaja. 

instagram-travel-thursday-FIN-150x150

 

You Might Also Like

38 Comments

  • Reply sarsa / Pohjoistuuli puhaltaa torstai, marraskuu 3, 2016 at 17:31

    Vau, tää oli hieno postaus. Tähän päivään minä kyllä kaipaan solidaarisuutta ja yleisä välittämistä. Tällä hetkellä koen itseni myös vapaaksi henkisistä rajoitteista ainakin matkustamisen suhteen. joita mulla vielä jokunen vuosi sitten oli.
    ( esim. en osaa englantia riittävän hyvin, en mä voi yksin lähteä.) Toki esim. ne rahat ja lomat asettaa jrajoitteita. Tasa-arvo, hmm, ehkä me ei olla siinä monessakin suhteessa niin pitkällä kun me kuvitellaan.

    • Reply duunireissaaja tiistai, marraskuu 8, 2016 at 19:55

      Henkiset rajoitteet sitovat yllättävän paljon. Usein ne tulee verhottua johonkin muka hyväksyttävämpään selitykseen. Mulla isoin henkinen ylitys on yksin matkaan lähteminen. Joku päivä vielä sen teen.

  • Reply Anna | Tämä matka -blogi torstai, marraskuu 3, 2016 at 20:09

    VAPAUS: Olen levoton sielu. En ole tyytyväinen kotona. En ole tyytyväinen reissussakaan. Minun on oltava liikkellä liki aina.

    TASA-ARVON ILLUUSIO: Sitä ei ole. Olen valkoinen vanha kristitty nainen, jolla on mies ja kaksi + ( 3 poikapuolta) poikalasta. Tasa-arvo toteutuu silti kovin harvassa maassa kohdallani.

    VELJEYS ON VÄLITTÄMISTÄ: Mitähän tähän sanoisi? Kyllä ja ei. Minä olen matkustanut niin paljoan, että olen havainnut nuo mainitsemasi asiat ja paljon muuta. Ihmisien väliseen veljeyteen on valitettavasti vielä piiiitkä matka…

    • Reply duunireissaaja tiistai, marraskuu 8, 2016 at 19:59

      Tuon levottomuuden tunnistan myös itsessäni. Olisi mielenkiintoista nähdä miten kävisi, jos mun olis joskus pakko pysyä pidempi aika yhdessä paikassa tekemättä jotain.

  • Reply marikaw torstai, marraskuu 3, 2016 at 22:15

    Tää oli ajatuksia herättävä postaus, kiitos. Kaikkia värejä ja niiden ”sanomia” voi ajatella monelta kantilta. Vapaus just noinkun sanoit, ollaan kyllä etuoikeutettuja kun aika vapaasti pystytään matkustamaan ja lähtemään. Välillä tuntuu siltä, että menettää uskonsa ihmiskuntaan tän ”veljeyden” mukaan, mutta onneksi joskus tulee niitä hyviä juttuja joiden avulla taas ehkä se vähän edistyy.

    • Reply duunireissaaja tiistai, marraskuu 8, 2016 at 20:01

      Joo, toivottomuus ei ainakaan johda mihinkään, joten on pakko jaksaa uskoa että mennään koko ajan eteenpäin. Taaksepäin katsominen usein auttaa ymmärtämään miten pitkä tie on jo kuljettu.

  • Reply Jenni / Unelmatrippi perjantai, marraskuu 4, 2016 at 18:37

    Loistava idea tämän teeman toteutukseen, ja mielenkiintoista pohdintaa. Kommentoin nyt kuitenkin kepeästi, koska nyt on perjantai-ilta, enkä halua miettiä rankan viikon jäljiltä syvällisiä ;): aika hauskaa, että matkailit ennen ottamatta yhtään kuvia! Itse olen ollut aina kiinnostunut valokuvaamisesta ja ylipäätään kaikesta visuaalisesta. En voisi kuvitellakaan matkustavani ottamatta kuvia. Vuosien saatossa kuvaaminen on karannut ns. lapasesta, ja kuvia on kertynyt niin hemmetisti, että kohta en tiedä, mihin ne työntäisin. Poistaakaan ei voi. First world problem tämäkin.

    • Reply duunireissaaja tiistai, marraskuu 8, 2016 at 20:05

      Mulle sanat on aina olleet tärkeämpiä kuin kuvat. Ja mun on helpompi kuvittaa tekstiä kuin sanoittaa kuvia. Instaa en ymmärtänyt alkuun ollenkaan, nykyään tykkään siitä tosi paljon. Vielä on paljon opittavaa.

  • Reply Kohteena maailma / Rami perjantai, marraskuu 4, 2016 at 22:43

    Olipa hienosti valittu kerrontakanta tämän kuukauden IGTT -teemaa! Loistosuoritus :-)

    Tuo sinun kuumailmapallokuvasi on huikea – melkeinpä sanoisin, että paras minkä tänään olen nähnyt ;-)

    • Reply duunireissaaja tiistai, marraskuu 8, 2016 at 20:05

      Kiitos kauniista kommentista, ilahduin suuresti!

  • Reply Terhi / Muru Mou lauantai, marraskuu 5, 2016 at 18:41

    Olen samaa mieltä kuin muut kommentoineet: hieno ja ajatuksia herättävä lähestymistapa matkailun väreihin!
    Onko bloggaamisen aloitettuasi innostunut yhtään kuvaamisesta, vai tuntuuko se edelleen vaikealta? Mulla oli ennen blogia pitkä aika, jolloin en ottanut juurikaan kuvia, mutta nyt tulee kannettua kameraa lähes aina mukana :)

    • Reply duunireissaaja tiistai, marraskuu 8, 2016 at 20:09

      Aikaisemmin räpsäisin kännykällä satunnaisesti kuvan jos ehdin, nykyään saatan jo pysähtyä kuvan vuoksi. Edistystä on siis tapahtunut. Ja koska blogi on mielessä kaiken aikaa, otan kuvia usein nimenomaan tätä varten.

  • Reply duunireissaaja lauantai, marraskuu 5, 2016 at 21:25

    Kiitos kommenteista, olen suorastaan häkeltynyt. Vastaan tarkemmin kun palaudun takaisin arkeen täältä Berliinistä.

  • Reply Sari sunnuntai, marraskuu 6, 2016 at 20:06

    Hienoja kuvia ja hienoja ajatuksia väreistä ihmisyydestä. Täytyy sanoa, että ennen blogia en yhtään pohtinut minkälaisia kuvia otan. Nyt funtsii hiukan paremmin ja jopa valokuvauskurssille olen menossa. Ilmeisesti olet pohtinut hiukan samaa kuin itsekin….jos on koko ajan menossa monta matkaa, niin alkaako matkat tympimään? Osaisiko joku vastata? Itsellä ainakin tuntuu, että pitää olla monia lippuja ostettuna yhtäaikaa.

    • Reply duunireissaaja tiistai, marraskuu 8, 2016 at 20:11

      Luulen että valokuvauskurssi vois kiinnostaa minuakin jossakin vaiheessa. Ja voiko joskus matkustaa liikaa? Toivottavasti en koskaan joutuisi kokemaan sitä tunnetta.

  • Reply Anna | Muuttolintu.com maanantai, marraskuu 7, 2016 at 00:00

    Tykkäsin, tosiaan vähän syvällisempi perspektiivi perus IG-kuviin! <3 Tiedän tuon tunteen kun lähteminen kiehtoo. Me yritetään nyt järjestellä elämää niin, että joskus voitaisiin olla reissussa enemmän. Mutta tosiaan, voi olla että siihenkin kyllästyy, monilta olen sellaisiakin kokemuksia kuullut!

    • Reply duunireissaaja tiistai, marraskuu 8, 2016 at 20:13

      Saattaa olla että joskus mäkin haluaisin matkustaa pidempään yhtäjaksoisesti. Arjen kaipuu on kuitenkin toistaiseksi osoittautunut yhtä voimakkaaksi kuin vapauden kaipuukin. Tasapaino asioiden välillä on muutenkin mulle tärkeetä.

  • Reply Ansku BCN maanantai, marraskuu 7, 2016 at 10:15

    Muiden kanssa samaa mieltä: hieno, ajatuksia herättävä postaus! Ja Kieslowskista iso peukku, pitäisikin etsiä trilogia jostain käsiini ja katsoa se uudestaan!

    • Reply duunireissaaja tiistai, marraskuu 8, 2016 at 20:15

      Samaa ajattelin, onkohan ne kestäneet aikaa. Mun suosikki oli Sininen.

  • Reply Laura / Laura's Itinerary maanantai, marraskuu 7, 2016 at 15:02

    Tosi kiva postaus! :)

    Jo otsikosta ajattelin Ranskaa, totta kai. Hyvää pohdintaa.

    • Reply duunireissaaja tiistai, marraskuu 8, 2016 at 20:18

      Taitaapa nämä arvot nykyään aika hukassa olla ranskalaisiltakin.

  • Reply Kati / Lähinnä Kauempana keskiviikko, marraskuu 9, 2016 at 22:04

    Vaikuttava sukellus syvempiin vesiin. Kiitos ajattelemisen aiheesta.

    Hei, kommenttiosiota lukiessa tuli mieleen, että pitäiskö meidän puuhata yhteinen valokuvauskurssi? Mä olen kyllä kiinnostunut kuvaamisesta, mutta olisi paljon opeteltavaa enkä omin voimin oikein ehdi. :)

    Ja sekin vielä, että minun pitempiä matkailuja myös rajoittaa eräänlainen arjen kaipuu. Tekisi mieli kyllä asua ulkomailla, mutta nimenomaan niin, että siellä olisi työ tai tehtävä. Että saisi arkea rakennettua sinne ja omaksua paikallisen kulttuurin, tulla osaksi sitä. Olen aina ajatellut, että olen hyvin yksin tämän arjen kaipuuni kanssa. En siis olekaan! :)

    • Reply duunireissaaja perjantai, marraskuu 11, 2016 at 08:08

      Arjen kaipuu on kyllä jännä tunne. Ensin hinkuu lomalle, mutta ei aikaakaan kun hinkuu takaisin arkeen.

      Valokuvaamisessa mun on ensin päästävä hieman pidemmälle oman kiinnostukseni kanssa. Nytkin taas reissun jälkeen huomasin, etten ollut ottanut juuri mitään kuvia, vaikka luulin ottaneeni niitä ihan koko ajan. Vielä en viitsi kameraa ostaa, kun se jäisi todennäköisesti käyttämättä. Räpsin siis toistaiseksi kännykällä ja kadehdin muiden kuvia!

  • Reply Paula - Viinilaakson viemää keskiviikko, marraskuu 9, 2016 at 23:22

    Tämähän oli hauskasti keksitty ja ryhmitetty postaus! Jostain syystä en itse osannut tarttua tähän IGTT -aiheeseen. Katselin kuvia mutta en saanut niistä kiinni, ja sitten oli muita aiheita mielessä.

    • Reply duunireissaaja perjantai, marraskuu 11, 2016 at 08:11

      Aika monta kertaa olin jo valitsemassa roskakorin julkaisu-painikkeen sijaan. Joskus on kiva pohdiskella asioita, toisinaan on parempi kun ei niin kauheasti ajattele. Tasapainoilua sekin.

  • Reply Pirkko / Meriharakka torstai, marraskuu 10, 2016 at 09:45

    Hienon syvällisesti olet ”kevyttä” IGTT -teemaa lähtenyt käsittelemään.
    Matkailussahan usein on näitä syvempiä asioita pinnan alla jos niitä lähtee ajattelemaan. Maabongarina pitää joskus miettiä, että onko ”oikein” mennä tiettyyn maahan, mutta olemme ottaneet sen kannan, että kerran voi käydä katsomassa omin silmin, että miltä tuossa maailmankolkassa näyttää, mutta toistuvasti emme ”jää” turismia tukemaan maissa, joissa poliittiset kuviot ja ihmisoikeudet ovat jääneet milloin minkäkinlaisen diktatuurin jalkoihin.

    • Reply duunireissaaja perjantai, marraskuu 11, 2016 at 08:18

      Hankalia asioita. Yksittäisen ihmisen elinkeino vai laajempi kokonaisuus. Turismilla on niin monia puolia. Joskus on hyvä ajatella syvempiä merkityksiä, toisinaan on parempi olla kauheasti ajattelematta. Ei kukaan pysty koko maailman murheita kuitenkaan kantamaan.

  • Reply Karoliina / From Karoliina perjantai, marraskuu 11, 2016 at 14:47

    Olipa hienosti ideoitu ja toteutettu IGTT-postaus! Nykyään tulee entistä enemmän kyllä pohdittua näitä asioita itsekin, nuorempana sitä hyvin huolettomasti matkusti ja matkoillaan eleli…

    • Reply duunireissaaja perjantai, marraskuu 11, 2016 at 16:20

      Kiitos!

      Viikonloppu Berliinissä toisaalta lisäsi tuskaa, toisaalta toi myös roppakaupalla toivoa: kauheista asioista voidaan selvitä.

  • Reply Merja / Merjan matkassa perjantai, marraskuu 11, 2016 at 21:03

    Hienoa pohdintaa! Kaukokaipuu on jatkuvasti ja taivaalla lentäviä lentokoneita katsellessa tekisi mieli olla siellä mukana. Mutta tilanne on kuten kirjoitit eli lomaa ja rahaa ei ole jatkuvaan reissaamiseen. Mutta kun asiaa miettii laajemmin, ei kaikilla maailman ihmisillä ole koskaan mahdollisuutta matkustaa, eivätkä he osaa sellaisesta edes haaveilla. Valokuvaamisesta; tykkään ottaa kuvia, mutta laatu ei ole aina sitä mitä sen toivoisin olevan. Kurssi tekisi terää :)

    • Reply duunireissaaja sunnuntai, marraskuu 13, 2016 at 13:09

      Valokuvien ottaminen on edelleen mulle yllättävän vaikeeta. Ja vaikka luulen ottaneeni reissussa kuvia paljon, niin juttua kirjoittaessani huomaan ettei niitä ole kuin muutama.

  • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta perjantai, marraskuu 11, 2016 at 22:43

    Olit kivan erilaisesti käsitellyt tätä IGTT:n teemaa, mielenkiintoinen postaus siis. Tiesithän, että voit myös upottaa Instasta kuvia postaukseen, jos haluat? Silloin ne näkyvät vähän erilaisena, niissä näkyy sun Instagram-nimi, tykkäysten määrä, hastagit jne. Mun viimeisimmästä IGTT-postauksesta voi kurkkia mallia!

    • Reply duunireissaaja sunnuntai, marraskuu 13, 2016 at 13:15

      Täytyy käydä katsomassa tuo upotus, se vois jossakin jutussa olla kiva tapa. Tässä yhteydessä konteksti on niin erilainen kuin alkuperäisessä julkaisussa, että nyt ne ei olisi sopineet juttuun.

  • Reply Lotta | Watia.fi lauantai, marraskuu 12, 2016 at 08:10

    Hyvä idea tälle väriteemalle. En ehtinyt tällä kertaa osallistua, mutta itse mietin, että olisin kirjoittanut Japanin väreistä. Kevään vaaleanpunainen, kesän vihreä, syksyn punainen ja talven valkoinen. Ihanan abstrakti teema oli. :-)

    • Reply duunireissaaja sunnuntai, marraskuu 13, 2016 at 13:17

      Tuo olis ollut hyvä idea. Mulla on instassa sen verran vähän kuvia, ja niistäkin iso osa on nähty myös blogin puolella. Se vähän rajoittaa mitä IGTT:ssä kirjoittaa. Kun en halua aina niitä samoja kuvia nostaa uudestaan ja uudestaan.

  • Reply Sandra / Terveiset päiväntasaajalta lauantai, marraskuu 12, 2016 at 15:04

    Kiva postaus :) Hyvin nivottu eri kokemuksia hyvään kokonaisuuteen :)

    • Reply duunireissaaja sunnuntai, marraskuu 13, 2016 at 13:19

      Kiitos!

  • Reply Annika | Travelloverblogi sunnuntai, marraskuu 27, 2016 at 19:50

    Itse olen tietoisesti alkanut olla miettimättä joitain asioita, koska jos menen ajatuksissa liian syvälle, alkaisi tuntua, että matkustaminen voisi olla jotenkin väärin. On niin totta, kuinka etuoikeutettuja me suomalaiset monella tapaa olemme. Olen ajatellut, että siitä voi nauttia myös ilman syyllisyyttä.

  • Leave a Reply