Piran on Istrian ihanin

Roadtripin pidemmät stopit sekä Gardalla että Sloveniassa vietettiin pääasiassa rentoutuen. Mutta koska olen levoton ihminen, kuuluu siihen rentoutumiseen ehdottomasti myös lähiseutujen koluaminen. Piran valikoitui retkikohteeksi jo etukäteen läheisyytensä ja siitä nähtyjen kuvien perusteella.

Piran on se ylistetyin Slovenian rantakaupungeista, ja yleensä mun mielestä se ei ole niin hyvä juttu. Älkää ymmärtäkö väärin, olen minäkin pitänyt useimmista suosikkipaikoista. Mutta olen saanut vielä enemmän irti jostain vähän pienemmästä ja vähemmän suositusta. Tällä kertaa homma ei mennyt ihan niin. Voi Piran, minkäs teit. Tänne meidän olisi pitänyt tulla.

Autolla ei kannata ajaa keskustaan, vaan tulijat ohjataan vähän ennen kaupunkia maksulliseen parkkihalliin. Onneaan toki voi koittaa muuallakin, mutta miksi vaivautua, kun parkkipaikan pihalta on bussikuljetus vanhankaupungin ytimeen. Jos ei jaksa meidän tavoin odotella bussia, kävellenkin se noin 1,5 km matka sujuu mennen tullen. Menomatkalla pysättiin uimaan, ja paluumatkalla nautittiin edes hitusen viilenevästä illasta ja auringonlaskusta.

Kierreltiin tätä lumoavaa kylää ristiin rastiin, ja noustiin ihailemaan näkymiä kaupungin yläpuolelle kohoavalle linnakkeelle. Säästin tyttären tällä kertaa kellotorniin nousulta, linnoituksen päältä näki riittävän kauas. Paikalliset mopopojat ajelivat skootterillaan kolme päällä pitkin kujia, ja kaikesta huokui tietty aitous. Turismista huolimatta täälläkin eletään ihan tavallista elämää.

Poikkesimme pikkusievissä putiikeissa, kurkistelimme avoimista ovista ja tavoistani poiketen uskaltauduin eräälle työhuoneelle sisälle asti. Halusin ehdottomasti päästä näkemään paremmin ulkona esillä olevia pikkuisia puisia taloja. Talot oli tehty rannoille ajautuneista hylkypuista ja roskista, ja niiden tekijä Nika kertoi meille mielenkiintoisia tarinoita Piranista ja Istriasta, ja yllytti käymään Kroatian kukkulakylässä Groznjanissa. Työhuoneen seinällä oli kartta, johon Nika merkitsi minnepäin maailmaa talot olivat muuttaneet. Helsinki kartalta löytyi jo ennestään, joten ei päästy lisäämään uutta nastaa.

Päivän päätteeksi kavuttiin vielä kerran mäen päälle katsomaan Piranin muureja, ja maisemat olivat jälleen kerran joka askeleen arvoiset. Piran lumosi minut täysin, se on mielestäni kaikista Istrian rannikkokaupungeista hurmaavin.