Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

patikointi

Yleinen

Pienen karhunkierroksen parhaat palat

sunnuntai, 8 elokuun, 2021

Kuusamossa, Oulangan Kansallispuiston eteläosissa sijaitsee yksi Suomen tunnetuimmasta ja suosituimmasta päiväretki kohteesta. Jos jokin paikka täytyy Kuusamossa nähdä, se on tämä! Tämä hyper suosittu reitti on käveltävissä mihin vuodenaikaan tahansa. Reitille pääset Juumasta ja aloituspaikan löydät varmasti (et voi olla eksymättä, kun näet useiden satojen metrien autoparkit tienvarressa, jos keskellä kesää lähdet retkelle), mutta paikalle pääsee kesä aikaan myös bussilla. Bussiyhteydet kulkevat Kuusamon keskustasta, Rukalta tai Hautajärveltä ja jos kohteenasi on Pieni karhunkierros, pysäkki jossa jäädään on Juuman ”Retkietappi”. Bussipysäkki sijaitsee ihan reitin lähtöpisteeltä.

Bussiaikataulut löydät Rukan sivuilta; https://www.ruka.fi/

Lähtöpaikalla on wc ja kahvila, joka on avoinna kesäisin.

 

Lähtöpaikalla on taululla Pienen karhunkierroksen kartta (Suosittelen ottamaan kuvan tästä, niin näet heti kännykästä missä menet, Infotauluja on kyllä reitillä tietyn väliajoin)

Kahvila, joka on avoinna kesäisin

Pieni karhunkierros on 12 kilometriä pitkä merkitty rengasreitti, joka on maastoltaan melko haastava. Näin reitillä kuitenkin lapsia sekä vanhempia ihmisiä, joten tämä reitti on kuitenkin monen mieleen. Kuitenkin peruskunto kannattaa olla hyvä, että jaksaa nousta rappusia ja mäkiä alas. Korkeuseroja reitillä nimittäin on!

Reitillä on myös kolme riippusiltaa, jotka aiheuttavat ruuhkaa, jos satut kulkemaan päiväsaikaan. Kun lähdin siinä klo 13 kieppeillä, oli jonoa jo muodostunut riippusilloille. Jono kuitenkin kulki suhteellisen nopeasti.

Vinkki 1: Suosittelen lähtemään kävelemään aikaisin aamusta tai myöhään illalla, jos haluat rauhassa kävellä tai esimerkiksi valokuvata (tai hengailla riippusillalla hetken aikaa niin kuin minä)

Lähdin matkaan 07:00 aikaan aamulla ja menikin useampi tunti, ennen kuin näin muita. Kävelin myötäpäivään, eli Myllykoskelta kun reitti haarautuu ja täytyy päättää kumpaa suuntaa lähtee kävelemään, lähdin kohti Harrisuvannon laavua. Tämä kannatti. Kallioportin kohdalla on nimittäin hyvin korkeat raput! Minun onnekseni kävelin raput alaspäin!

 

Vinkki2: Suosittelen reittiä myötäpäivään, huom. lähtöpisteellä taulun mukaan suositellaan vastapäivään. Luontoon sivujen kautta reittiä suositellaan vuodenajan mukaan; sulanmaan aikana myötäpäivään, talviaikana vastapäivään!

Myllykosken jälkeen pyöreälammella oli tulentekopaikkaa ja siinä näin muutaman teltankin. Myös kuivakäymälät löytyivät ja puuvarasto. Hienolla sijainnilla, kiva paikka evästää!

Kallioportin näköalatasanne josta avartuu huikeat näköalat!

Harrisuvannon laavulla näkyi paljon poroja. En edes heti huomannut näitä vaan otin kuvaa laavusta ja vasta myöhemmin bongasin nämä porot kuvasta!! Poroja oli lisää huilaamassa katollisessa taukopaikassa. Laavulla söin poropiiraan, jonka olin ostanut mukaani Oulangan luontokeskukselta aikaisemmin. Myöhemmin naureskelin itsekseni, että söin sitten poroa siinä porojen seurassa!

Harrisuvannon laavu (En edes huomannut kuvaa ottaessa, että tuolla laavun seinämillä makoilee poroja!)

Laavun jälkeen ylitin riippusillan ja jatkoin matkaa. Nämä riippusillat olivat minulle uusi juttu ja pidin! Vaikka korkeanpaikankammosta kärsinkin. Hiukan sillat kyllä natisi, mutta ei se menoa haitannut!

Maisema vaihtui kallioihin, korkeisiin paikkoihin ja koski pauhasi vaikkei sitä aina näkynytkään. Seuraava taukopaikka sijaitsi ennen Jyrävän vesiputousta, missä olikin pidempi rivi wc:tä, nuotiopaikka ja katollista eväspaikkaa. Vähän matkaa tästä tulikin eteen Siilastupa, joka on autiotupa! Erittäin kivan näköinen, jossa mielelläni haluaisin yöpyä! Siilastuvan terassilla on pöytä ja pihalla nuotiopaikka, näytti myös siltä että rappusista pääsi suoraan halutessaan jokeen! Kenties pulahtamaan?!

Siilastupa (Autiotupa)

Jyrävän vesiputous

Siilastuvalta näkyikin Jyrävän vesiputous, vesiputous on yksi Suomen suurimmista ja korkeutta tällä on 9 metriä.

Tämän jälkeen olikin enää pieni kävelymatka takaisin Myllykosken tuvalle.

Koko reittiin meni aikaa reippaat 5 tuntia ja otin tosissaan rauhallisesti. Monesti näin kun moni pyyhälsi ohitseni ja tuntuikin siltä että tuleeko ihmiset tänne vaan suorittamaan tätä reittiä? Kuinka moni pysähtyy katsomaan luontoa? Kuuntelemaan kosken kuohua? Lintujen laulua?

Tällä reitillä on mukavasti kuivakäymälöitä! Iso peukku!

Vinkki 3: varaa tarpeeksi aikaa. Luontoon.fi sivuilla sanotaan että 4-6 tuntia on hyvä aika. Parilla pidemmällä tauolla tähän menee helposti aikaa. 

Vinkki 4: Varaa mukaasi kunnolla evästä ja juotavaa, wc- paperia, käsidesiä ja tulentekovälineet.

Palkitsin itseni lopuksi nauttimalla keittolounaan Basecamp Oulangassa, joka sijaitsee Pienen karhunkierroksen alkuvaiheessa, ennen Myllykoskea. Basecampissa näyttäisi olevan hienoa majoitusta ja ruokakin oli maittavaa!

Jos mielesi tekee kokeilla koskenlaskua, myös se onnistuu tuolla. Lähtöpisteellä oli jokin ”Koskenlaskua” katos ja näinkin jossain mainosta tästä. Ehkä tätä kokeilen sitten seuraavalla kerralla! Pari päivää myöhemmin näin Instagramissa näistä koskenlaskuista juttua, saatavilla on leppoisampia sekä k18- koskelaskua!! JAIKS!

Myllykosken tupa

Myllykosken tupaa sisältäpäin (Huom. tupa on kaksikerroksinen!)

Kuusamon luonto, pauhaava koski, metsä, porot, kalliot, vesiputous ja luonnon äänet herättivät minuun elossa oman sisäisen Indiana Jonesin. Loppupäivän ajan mielessäni soikin Indiana Jonesin tunnari!

Minä vuodenaikana tämä Pieni karhunkierros on sinusta kauneimmillaan? 

Yleinen

Meikon kirkkaat vedet ja vihaiset paarmat

torstai, 1 heinäkuun, 2021

Meiko, tuo monelle tuntematon luonnonsuojelualue/Ulkoilualue Kirkkonummella. Olin kuullut, että paikka on kaunis ja hienot patikointi mahdollisuudet, joten päätin mennä katsomaan miltä Meiko näyttää. Hyvältähän se näyttikin.

Meikolle, pääsee jopa julkisilla. Tämä olikin yksi kriteereistäni, koska en omista autoa. Ainoa miinus oli tietenkin se että bussimatkat ja odotukset kesti 2,5 tuntia Vantaalta Kirkkonummelle. Ja retkelle piti lähteä kukonlaulun aikaan (klo 06 aikaan). Espoosta lähtee hyvin busseja Veikkolaan, josta pääsee vaihtamaan bussia. Jostain syystä HSL- sovellus ei suositellut minulle reittiä; junalla Kirkkonummelle ja siitä pieni pätkä bussilla.

Bussilipulle tuli hintaa 4,10 euroa kun ottaa kolme vyöhykettä B,C ja D.

Pysäkiltä itse Meikon parkkipaikalle on 2 km ja hyvin vähän oli mitään tieviittaa. Ihan lopussa oli vasta kyltti alueesta. Meikolla on parkkipaikka, jonne mahtuu muutama kymmen autoa. Parkkipaikalla on myös iso jäteastia. Parkkipaikalta lähtee kolme reittiä;

Meikonkierros 8,2 km joka menee Meiko järven ympäri. Itse kävelin tämän reitin. Reitti oli hyvin vaihtelevaa, paljon korkeuseroa, kalliota ja juureikkoja. Hienoja maisemia.

Kuikankierros 3,2 km menee Meiko järven niemen kärjessä. Paikalla on grillipaikka ja wc.

Kotokierros on 4,4 km ja kierros menee neljän lammen vierestä.

Reitit ovat merkattu värimerkeillä, joita näkyy säännöllisin väliajoin reitillä.

Varasin Meikonkierrokseen reilusti aikaa (6 tuntia) kun ajattelin etten ala viime tinkaan kävellä useampaa reittiä, jos aika alkaa käydä tiukoille. Reitin jälkeen minulle jäi reilusti aikaa uimiseen ja muuten vaan luonnosta nauttimiseen.

Itse reittiin minulla kyllä meni 4 tuntia!!! Toki tämäkin piti sisällään kaksi eväs- ja uintitaukoa. Ja täytyy myöntää- ihan pikkasen myös reitiltä eksyin! Ja meninkin pari kilsaa ihan järven rantaa pitkin. En tiedä miten onnistuin kadottamaan nuo keltaiset värimerkit, kai sitä niin meni sitten luonnon lumoihin! 🙂

Meikosta jäi mieleen ahdistelevat paarmat (jotka eivät purreet), yhden käärmeen näin ja sammakonkin! Hienoa maisemia ja mikä parasta; tuo järvi! Hyvin kirkasvetinen ja hyviä uimapaikkoja, vaikka nämä eivät varsinaisia uimapaikkoja olleetkaan. Suosittelisin Meikoa varsinkin melomiseen/soutamiseen ja uimiseen, myös kävelyreitti oli hyvä. Pienten lasten kanssa kuikankierros on varmasti mielenkiintoinen ja maisemiltaan upea! Kuikankierroksen alussa oli myös hyviä uimakohtia, vaikka paljolti kallioista uintialuetta.

Meiko on vielä aika tuntematon alue ja kun päivän siellä vietin, näin vain muutamia ihmisiä. Autoja parkkipaikalla oli alle 10. Meiko sijaitsee hyvällä etäisyydellä, jos asut pk-seudulla. Törmäsin myös erääseen mieheen ja poikaan, jotka yöpyivät tuolla. Varsinkin Meikokierroksella oli kiinnostavan näköinen ”saari” missä olisi hyvä yöpyä. Saareen pääsi siis kävelle, tosin silta oli pahoin kärsinyt ja maaperä mutainen siitä kohtaa.

Meikosta jäi hyvä fiilis ja voisin hyvinkin käydä vielä kävelemässä nuo kaksi muutakin reittiä. Kun bussipysäkille pääsin iltapäivällä alkoi armoton vesisade. Juuri sopivaan aikaan pois! Bussimatka takaisin meni sadetta katsellen.

Oletko käynyt Meikossa? Mitä pidit?

Yleinen

Saariselän reissu osa 3: Lapin ruska ja no tuska

tiistai, 20 lokakuun, 2020

Pitkän kävelymatkan (n. 15km) päätteeksi kerkesin ostamaan rannekkeen savusaunaan samalle illalle. Savusauna maksaa majoittuville 10 euroa ja muille 13 euroa. Kiilopään savusauna lämpenee kolmesti viikossa ja saunaillan aikana on kolme vuoroa. Nyt korona aikana saunomaan otettiin 10 naista ja 10 miestä samaan aikaan.

Savusaunan ohella pääsee pulahtamaan raikkaaseen tunturipuroon, jonka näinkin hostellin huoneen ikkunasta! Tätä samaa puroa ihailin jo saapuessani Kiilopäälle! Veden lämpötila oli mittarin mukaan 11-13 astetta, hhhrr!!

En muista olenko aikasemmin ollut savusaunassa, mutta kokemus oli miellyttävä! Saunassa oli toki pimeää ja pelkäsin että kohta mä istahdankin jonkun syliin 😉

ps. Instagram tililläni on videopätkä myös miltä näyttää kun pulahdan tuonne tunturipuroon (en ollut kokeillut edes veden lämpöä ennen kuvaustilannetta) https://www.instagram.com/tinttitutkimusmatkalla/ 

Saunomisaika oli 1,5 tuntia joka oli mielestäni ihan riittävä aika saunomiseen ja vilvoitteluun. Saunan terassilla oli ihana vilvoitella pyyhkeeseen kääriytyneenä ja katsella maisemia. Illalla venyttelin jalkoja ja söin hyvin tuhdin päivällisen Suomenlatu Kiilopään ravintolassa. Unet kyllä maistuivat heti! Huomasin myös somessa että revontulia oltiin nähty nyt hyvin (jopa Etelä-Suomessa) ja lauantaina panostinkin siihen että olin myöhään hereillä katselemassa revontulia. Ja näinkin hailakan vihreät revontulet ja menin innoissani ulos kuvaamaan niitä. Ikävä kyllä kamerani ei nähnyt samaa kuin silmäni!

Takaisin Lauantai päivään… Pidin kunnon lazy day päivän, tutustuin vain lähiympäristöön ja kävelin vain muutaman kilometrin. Surffailin tabletilla ja oleskelin hostellin huoneessa (Moni voi miettiä miten joku voi näin hienossa ympäristössä olla vain, mutta minulle on tärkeää että reissatessa vietän aikaa myös huoneessa ja olen vain.. Se vain kuuluu minun loman viettooni).

Sunnuntaina oltuani 3 yötä Kiilopäällä, lähdin Saariselän keskustaan ja majoittauduin Star Artic Hotellissa, kaunispään huipulla. Lähdin seitsemän aikaan aamulla Eskelisen linjalla ja menin kohti seuraavaa majoituspaikkaa. Tästä majoituspaikasta kerron tarkemmin seuraavassa postauksessa.

Vietyään kamppeet seuraavaan majoituspaikkaani ja syötyäni erittäin hyvän aamiaisen, lähdinkin tallustelemaan. Kävelin aurorapolun (n. 2km) ja prospektorin reitin (9km) sekä vietin aikaa Saariselän keskustassa. Auroranpolulla löytyi myös nuotiopaikkaa ja rakennus josta pystyi ihailla revontulia (rakennuksessa oli kaksi huonetta, joita varmaan vuokrataan, huoneet todennäköisesti lämmityksen kera?) Kävelin päivän aikana n. 14 kilometriä!

Auroranpolulta löytyi myös tupia; mm. karvaselän kummituskämppä. Myös jokin pienempi tupa löytyi, mutta en ole tutkinut mikä tupa tämä mahtoi olla (Oli vaan näin 155 senttiselle aika sopivan kokoinen!)

Kuvia Aurorapolun varrelta (Ylhäällä ja alhaalla)

Itselleni tuntematon päivätupa..

”Karvaselänkummituskämppä”

 

”Karvaselänkummituskämpän” sisätila

Prospektorin reitin varrella olivat mielestäni parhaimman näköisimmät puut koko Saariselän reissulta! Jotenkin katse osui näihin erikoisiin puihin…

Prospektori reitin voi kävellä Laanilasta tai Saariselän keskustasta. Keskustasta reitti lähtee läheltä Riekonlinnaa ja Santa’s hotellia. Reitin varrella näiden hienojen puiden lisäksi voi käydä katsomassa vanhaa kaivospaikkaa, jossa on päivätupa ja nuotiopaikka. Päivätuvan sisältä voit kurkistaa vanhaan kaivoskuiluun!

Prospektori reitin varrella oli myös Savottakahvila, jossa kävin syömässä riistakeittoa ja fiilistelemässä Lapin tunnelmaa. Kahvilassa näytti käyvän myös jonkin verran paikallisia. Riistakeitto oli maukasta, mutta olisin kaivanut samaan hintaan kahvikupposen.

Prospektori reitin jälkeen jäin Saariselän keskustaan ja kävin kaupassa. Kaupassa taisi soida jokin paikallinen iskelmä orkesteri ja jotenkin minua vähän huvitti. En muista, koska olisin kuullut ruokakaupassa musiikkia. Iltapäivällä menin takaisin Star Artic hotelliin kaunispään huipulle, tästä hotellista kerron lisää seuraavassa artikkelissa 🙂

Yöpyisitkö karvaselän kummituskämpässä? Oletko onnistunut kuvaamaan revontulia vai onko sinulle käynyt samanlailla kuin minulle? Oletko käynyt savusaunassa? Kerro kommenteilla omia kokemuksiasi 🙂

 

 

Yleinen

Saariselän reissu osa 2: Urho Kekkosen Kansallispuistossa

perjantai, 16 lokakuun, 2020

Kun saavuin Kiilopäähän, majoituspaikkaani, ajatuksena oli rauhassa asettautua hostelliin ja tutkia lähiympäristöäni. En voinut vastustaa kiusausta, kun katselin hostellin huoneen ikkunasta näkyvää puroa ja metsikköä. Olihan se mentävä heti tallustelemaan! Kävelin ensimmäisenä päivänä ”Poropolun”, joka on n. 6 kilometriä pitkä.

Hostellista oli n. 200-300 metrin matka kohtaan, josta lähti monta merkattua reittiä Urho Kekkosen Kansallispuistoon! Reittejä oli ihan kahdesta kilometristä 15 kilometriin (merkatut) sekä jos pidempää reittiä havittelee, niin suosittelen kartan ostamista! Reittejä kyllä on tuossa puistossa! Kahden kilometrin reitti on sopiva lapsille, omasta mielestäni myös poropolku sopiii kouluikäisille.

Tässä muutama neuvo tunturille lähtevälle (ps. en todellakaan ole mikään erävaeltaja, eli nämä neuvot sopii hyvinkin keltanokkaisille ”erävaeltajille”)

  • Varaudu tuuleen ja sateeseen. Tuntureilla tuulee, joten pipoa, hanskaa ja sadetakkia ehdottomasti mukaan!
  • Reittien varrella voi olla että puhelimesta lähtee kuuluvuudet, eli jos sinulla ei ole karttaa, varaudu vaikka etukäteen kuvakaappauksilla
  • Evästä ja juomaa mukaan
  • Jos retkeilet yksin tai vaikka kaksinkin; on hyvä että kirjaat lähtösi Suomenlatu Kiilopään aulassa olevaan kansioon. Kansioon voit merkata yhteystietosi, minkä reitin menet sekä arvioitu saapumisaikasi!

Kuvia ”poropolun” varrelta

Aamupalan jälkeen kahvit termariin ja lähdin kävelemään ”Ahopää” reittiä. Tämä reitti kyllä osoittautui suosikiksi! Reitti oli 15 kilometriä pitkä, mutta piti sisällään kaiken mitä odotinkin luonnossa kävelemisestä! Oli tuntureilla kävelemistä, poroja näkemistä, Rumakurun päivätuvat hienoineen nuotiopaikkoineen, kirkas vesistö kurujen välissä! Ihania maisemia! Luulammen erämääkahvila!

Ahopään reitti merkattu sinisellä, Poropolku vihreällä, kiirunapolku violetinpunaisella ja Luulammen reitti keltaisella

Aikomuksena oli varata koko päivä aikaa tälle matkalle, ihastella luontoa, ottaa rauhassa kuvia ja nauttia. Aikaa tähän reittiin minulle kului 7 tuntia, ilman sadetta olisin varmaan 5-6 tunnissa tämän mennyt.

Sää oli päänsääntöisesti hyvä, mutta aamulla tuntureilla oli sumua ja pientä tihkusadetta. Rumakurun kohdalla sitten satoikin jo lujaa lähes kaksi tuntia, jonka olin sopivasti päivätuvan suojissa. Tällöin myös törmäsin muihin retkeilijöihin, kummallista oli kyllä että tuntureilla saattoi mennä parikin tuntia ennenkuin näin muita. Omasta kännykässä ei ollut kuuluvuutta 2-3 tuntiin.

Rumakuru

 

Rumakurun uudemman päivätuvan luona, vähän matkan päässä nuotiopaikasta sijaitsi ihana kristallinkirkas lammikko kurujen välissä! Tuhannesti kiitoksia seurueelle joka sattui osumaan samaan aikaan kanssani tuonne Rumakurulle! Ilman heidän neuvojaan, en olisi tiennyt tästä lammikosta! Kerroin tästä itsekin muutamalle, jotka osuivat kohdalleni!

 

Rumakurun vanha päivätupa 

Reitin varrella oleva Luulammen erämaakahvila oli myös retken kohokohtia; Kahvila jossa ei ole sähköä eikä juoksevaa vettä, tämä kahvila on todellakin mun makuun! (Mielestäni olemme nykyään liikaa tekniikan kanssa tekemisissä ja jokaisen meistä olisi hyvä olla edes joskus ilman kännykkää vaikka parikin päivää tai vaikka päivän aikana muutaman tunnin ilman kännykkää)

Kuvia Luulammen erämaakahvilasta (Ylhäällä ja alhaalla)

 

Luulammen jälkeen lähdin kiipeämään takaisin tuntureille ja törmäsin porolaumaan. Poroista kyllä huomasi, että hiukan arkoja he ovat ja ihmisen nähtyään ne jäivät vähän sivuunpäin tarkkailemaan.

Neljän maissa iltapäivällä olin takaisin Kiilopäällä ja hostellilla, siitä ampasinkin suoraan ostamaan ranneketta illan savusaunaan! Se onkin sitten toinen tarina 😉

Mikä on sinun suosikki reittisi ollut Urho Kekkosen Kansallispuistossa? Mihin kannattaa mielestäsi varautua retkellä? Oletko törmännyt sopuleihin?