Mielestäni on erittäin tärkeää sopeutua ympäröivään kulttuuriin ja noudattaa niitä kirjoittamattomia sääntöjä, jotka oppii vähitellen tarkkailemalla ja yrittämällä. Kulttuuri ja ihmiset ovat mielenkiintoisia, joka maassa ollaan vähän erilaisia. Kannatan enemmän pidempään viipymistä uudessa paikassa, kuin nopeaa paikasta toiseen matkustamista. Siinä tutustuminen jää hyvin pinnalliseksi, eikä aikaa ole uusien tapojen omaksumiseen ja erilaisuuden todelliseen ymmärtämiseen. Tarkkailu vie aikaa.
Kulttuurishokki iskee, kun huomaa ettei asiat olekaan niin kuin kotimaassa. Vaikka olen muuttanut Euroopan sisällä, on pohjoisella ja etelällä paljon eroja: enkä väitä että kaikki Etelä-Euroopan maat olisivat samanlaisia. Jokaisella maalla on omat ominaispiirteensä, jotka pitää oppia. Espanjallakin on niitä riittämiin, ja täällä on myös alueittain paljon eroja.
Espanjalaisilla on ihan oma käsityksensä siitä, miten asioita hoidetaan ja elämää eletään. Paljon on sitä samaa tuttua, mutta pinnan alle katsoessa alkaa huomata eroja. Niitä löytyy, kun astuu ulos oman maan kansalaisten ryhmittymistä ja alkaa tutkia paikallisten elämää. Vasta tällöin voi alkaa sulautua joukkoon, ja sopeutua ympäristöönsä. Välttämätön ensiaskel on espanjan puhuminen, sillä ilman kieltä on auttamattomasti hukassa ja ulkopuolinen. Asioiden hoitamisesta ei tule mitään, sillä espanjalaiset eivät ole tunnettuja hyvästä kielitaidostaan. Asumisesta olen jo kertonut aiemmin, mutta mitä muuta espanjalaiseen elämään kuuluu?
Vapaa-ajan ja työn tasapaino on mielenkiintoinen. Espanjalaisilla tuntuu olevan aikaa kahvitella, käydä ulkona ystävien kanssa ja illallistaa koko perhe yhdessä. Samanaikaisesti työpäivät ovat pitkiä ja usein työviikko on kuusipäiväinen. Minusta tuntuu että täällä on avain siihen, miten vähät tunnit saa riittämään perheelle ja ystäville.Jos jonkun asian voin oppia Espanjanvuosinani, olkoon tämä niistä tärkein. Elämän ei tarvitse olla yhtä suorittamista. Kun ei ole pakko suorittaa työtä, koulua, kuntosalikäyntiä ja pitää yllä sitä tehokkuuden mielikuvaa, riittää muutamakin vapaa tunti päivässä kuulumisten vaihtoon. Sosiaalisuus on avainasemassa espanjalaisessa kulttuurissa, ja minulta se vaatii vielä opettelua. En osaa olla yhtä avoin, keskusteleva, poskisuudelmia ja tervehdyksiä vaihtava kuin espanjalaiset. Kaikki huomioidaan, kaikki haluavat osallistua. Perheet pitävät tiukasti yhtä, ja koko perheen ruokahetket ovat tärkeitä. Läsnä ovat niin lapset, vanhemmat kuin isovanhemmat. Iltaisin Torreviejan rantakatu täyttyy jo kauan sitten eläkeiän ohittaneista pareista ja ystävyksistä, jotka kävelevät rauhallisesti eteenpäin tai pysähtyvät katselemaan merta. Samalla keskustelu käy vilkkaana.
Espanjalaista luksusta on tuore ruoka ympäri vuoden. Täällä vielä muistetaan, että naudasta saa muutakin kuin jauhelihaa, eikä kana tarkoita kanasuikaleita. Valmisruokia ei löydy kaupoista lähes lainkaan. Roberton mukaan nuoremmilta on valitettavasti ruoanlaittotaito jo enemmän hukassa, ja pikaruokalat ovat rantautuneet tännekin. Minun ruokavalioni on monipuolistunut paljon tänne muutettuani, ja on kiva ostaa kala ja liha tuoreena tiskiltä, eikä muoviin pakattuna. Rannikolla asumisesta on etua, ja tuore kala, katkaravut ja simpukat ovat aina saatavilla. Voi olla etten vain ole osannut etsiä ja ostaa näitä tuotteita Suomesta, sillä toisaalta mikään ei voita monipuolisuudellaan suomalaista ruokakauppaa. Suomessa iso osa tuotteista on kuitenkin tuontivihanneksia ja hedelmiä, täällä ne on lähituotantoa. Suureksi epäonneksi olen monelle ruoka-aineelle allerginen, mutta siltikin voin iloita tuoreista appelsiineista ja herkullisista tomaateista, joita löytyy montaa lajiketta. Valmisruoan puuttumisesta tietää, että täällä käytetään aikaa ruoanlaittoon ja käydään usein ulkona syömässä. Myös ruokailu on sosiaalinen tapahtuma.
Koska tehokkuudella ei ole niin suuri painoarvo, johtaa se väkisinkin välttämättömään kärsivällisyyden kasvattamiseen. Kaikki ei olekaan nopeaa ja yksinkertaista. Ulkomaalaisten epätoivo herää silloin, kun pitää ensimmäisen kerran alkaa käydä virastoissa ja hoitaa paperiasioita. Kaikki pitää edelleen tehdä jonotusperiaatteella virastossa, ja todennäköisesti ensimmäisellä, eikä usein vielä toisellakaan kerralla onnistu asian hoitaminen. Ennen oli turhauttavaa, ettei työntekijöillä ollut koskaan kiire minnekkään. Olen onnistunut nielemään jo melko hyvin tämän ärsytyksen, ja hyväksynyt että asioiden hoitamiseen pitää varata aikaa. Kun asenne on oikea ja ystävällinen asiakaspalvelijalle, alkaa asioita yleensä lopulta tapahtua. Ei silloin kun olisi toivonut niiden tapahtuvan, mutta ainakin asiat lopulta tulevat hoidetuksi. Yleensä vika ei ole paikalle osuneessa työntekijässä, vaan yleisessä epäjärjestelmällisyydessä. Siinä olisi paljon parannettavaa, ja kun se joskus muutttuu, muuttuu samalla merkittävä osa espanjalaisten arkea.