Rolynilla on tänään 13-vuotissynttäripäivä, ja ollaan juhlistettu sitä kinkkusämpylällä ja ulkoilemalla. Nyt on kulunut reilu puoli vuotta adoptiosta, ja on kuin Rolyn olisi aina ollut osa perhettä. Kuinka paljon se onkaan muuttunut näiden kuukausien aikana! Kun ensimmäistä kertaa haettiin Rolyn kotiin koiratarhalta, se oli sairas, vaisu ja heikko. Sillä oli juuri todettu leishmanioosi, hyttysten aiheuttama sairaus joka on täällä yleinen ja hoitamattomana koirille kohtalokas. Onneksi Rolyniin se oli tarttunut heikkona, ja lääkekuureilla ja rasvoilla alkoi nopeasti näkyä muutos. Turkki oli lähtenyt laikuittain ja ihottumaa oli kaljuissa kohdissa. Silittäessä karvaa lähti tupoittain. Lääkkeiden lisäksi heti ensimmmäiseksi laitettiin ruokavalio kuntoon ja annettiin omega 3 – tabletteja.
Nyt puolen vuoden jälkeen koiraa ei tunnistaisi samaksi. Naapurimme nauroi meille ensin, ettemme kai adoptoi tuota, se on niin ruma. Jo kahden kuukauden jälkeen tapasimme uudelleen kävelylle mennessämme, ja hänen ilmeensä oli näkemisen arvoinen: mitä, onko tuo sama koira, sehän on komea! Tänä aikana Rolynille on tullut painoa melkein 10 kiloa lisää, ja on 13-vuotiaaksi älyttömän energinen ja vahva. Voimme käydä puolen tunnin hölkkälenkeillä, pitkillä kävelyillä ja leikkiä. Rolyn pysyy menossa mukana, jopa paremmin kuin Luna. Robertokin sanoi vitsillä että pitää huonontaa ruoan laatua, Rolynhan parantui liikaa ja on kuin nuori pentu. Olimme siinä uskossa, että lyhyet ulkoilut ja rauhallinen oleskelu puistossa on sitä, mitä tämän ikäinen koira tarvii. Nykyään Rolyn kyllästyy, jos ei pääse juoksemaan. Uskomatonta että tämä koira oli vuoden koiratarhalla, ilman että ketään kiinnostui antamaan sille kodin.
Kotona Rolyn ottaa rennosti. Ensin Rolyn nukkui sohvalla eri huoneessa kuin me, sitten viltillä makuuhuoneessa. Nopeasti meidän jaloissamme sängyssä ja nyt meidän täytyy pitää varamme että saamme tyynyt itsellemme. Luna nukkuukin aina tyynyllä, mutta nyt Rolynkin tunkee kainaloon hakemaan suukkoja. Jos katson sohvalla elokuvaa, Rolyn saattaa tulla syliin ja nukkua siinä. Ihanaa nähdä toisen onnellisuus.
- kuvassa on Rolynin häkki tarhalla. 2. kuva on otettu pian adoptoinnin jälkeen, kun Rolyn oli laihimmillaan ja iho sekä turkki huonossa kunnossa.. 3.kuva on jokapäiväiseltä puistokävelyltä tältä viikolta.
El País – lehden viimevuotisen artikkelin mukaan Espanjassa on nyt jo enemmän lemmikkejä, kuin alle 15-vuotiaita ihmisiä. Näistä jopa 93 % ovat koiria. Valitettavasti läheskään kaikilla ei ole onnellinen loppu, sillä vuonna 2018 hylättiin yli 100 000 koiraa. Oman kokemuksen mukaan ja koiratarhan työntekijöiden tarnoita kuullessa syitä kodittomaksi jäämiseen on useita. Torreviejassa koiria hylätään paljon maasta pois muuttamisen vuoksi. Lähdetään takaisin omaan kotimaahan ja lemmikki jätetään selviytymään oman onnensa nojaan. Jonkun verran saapuu koiria, joita ei varsinaisesti hylätä vaan iäkkäät omistajat eivät enää pysty niistä huolehtimaan, tai menehtyvät eikä perheenjäsenet ole valmiita ottamaan lemmikkejä vastuulleen. Kamalimpia tapauksia ovat pentutehtailluun käytetyt, pahoinpidellyt tai usein huumeiden kanssa tekemisissä olevien ihmisten koirat. Kun omistajat pidätetään, koirat saavat viimein mahdollisuuden hyvään välittävään kotiin. Näiden koirien kanssa tarvitaan kärsivällisyyttä.
Vapaaehtoistyö on palkitsevaa. Mikään ei ole hienompaa, kuin nähdä nälkiintynen koiran toipuvan ja pahoinpidellyn pikku hiljaa saavan luottamusta ihmisiin ja muuttuvan masentuneesta luottavaiseksi hännänheiluttajaksi. Torreviejan koiratarha on esimerkillinen tapaus siitä, miten kodittomienkin koirien elämä voi olla hyvää samalla kun odotetaan uuden perheen löytymistä. Koirien vaihtuvuus on nopeaa, ja suurin osa adoptoiduista koirista menee tällä hetkellä Ruotsiin. Tuntuu että siellä odotetaan koska uusi pittbull saapuu, niin hyvin ovat kaikki löytäneet kodin. Täällä ”ppp”- koirien (perro potencialmente peligroso, suom. mahdollisesti vaarallinen koira) kanssa toimiminen on hieman hankalaa. Jos koirarotu kuuluu tähän joukkoon, niiden omistamiseen ja ulkoiluttamiseen tarvitaan lisenssi, eikä koira saa ulkoilla ilman kuonokoppaa. Näen tämän tarpeettomana ja koiran elämänlaatua heikentävänä, sillä kuonokoppa on todella epämukava. Kuonot ovat aina naarmuilla, kun siitä vapautumisen yrityksessä koira vetää kuonoaan pitkin asfalttia.
Torreviejassa kodittomien eläinten olot ovat melko mukavat, samaa ei voi sanoa koko maan koiratarhojen asukeista. Olen kuullut kauhujuttuja monen sadan koiran tarhoista, jo lukumäärästä tietää etteivät koirat saa tarvitsemaansa lääkitystä, huolenpitoa ja ulkoilutusta. Olo täytyy olla kuin vankilassa, koirat on vain säilötty jonnekkin. Näissäkin paikoissa on varmasti työntekijöitä ja vapaaehtoisia, jotka yrittävät tehdä parhaansa. Lukumäärä on kuitenkin mahdoton. Toivottavasti Espanjassakin pian yhä useampi ihminen herää ymmärtämään mitä hyvä koiran elämä tarkoittaa, ja ainakin huolehtisi omasta lemmikistään hyvin sen koko elämän ajan. Toivottavasti koirat saadaan pois koiratarhoista, ja yhä useampi saa onnellisen lopun. Tähän on vielä pitkä matka, ja siihen vaaditaan paljon työtä. Aktiivisella tiedotustyöllä toivottavasti saadaan nuoret näkemään, että lemmikki on elävä olento, jonka tulee saada elää lajinomaista elämää ja joka ansaitsee täyden huolenpidon koko elämänsä ajan. Työ on tehty, kun tämä on itsestäänselvyys kaikille.
