Edellisvuonna kun suunnittelimme tulevaa syksyn lomamatkaamme, halusimme matkustaa johonkin naapurimaista. Koska kyseessä oli budjettimatka ja tarkoituksena välttää liika kuluttaminen, valikoitui kohteeksi edullisimmat lennot tarjonnut Ranska (niimpä niin, paikan päällä kohteen hintataso yllätti kalleudellaan). Jätimme Lunan hoitoon Roberton vanhemmille, ja lensimme syyskuussa Madridista Marseilleen.
Kun kohde oli päätetty, aloin suunnitella matkaa selaamalla nähtävyyksiä ja tutkimalla karttaa. Asunto löytyi jälleen Airbnb:stä, ja majoitusvaihtoehtoja läpi käydessä löytyi mielenkiintoisen näköinen alue reilun puolen tunnin ajomatkan päässä Marseillesta. Kuvia katsoessa päätin, että meidän on pakko ehtiä käymään Calanques – luonnonpuistossa, ja rantakylä Cassis oli linja-autoyhteyden päässä. Vielä uppoutuen lisätietoihin, onnistuin kaivamaan esiin lyhyen vaellusreitin, jonka varrelta luvattiin upeita maisemapaikkoja. Ei varmaan vaikea arvata, että minä olen meistä se joka tekee matkasuunnitelman valmiiksi, ja Roberton osaksi tulee karsia liiat ohjelmat pois ja pitää minut maan pinnalla haaveideni kanssa. Onneksi hän yleensä innostuu ehdotuksistani ja lähtee niihin saman tien mukaan.
Koska Cassis oli niin lähellä, ajattelimme päiväretken olevan sopiva aika paikan tutkimiseen. Bussimatka oli jo itsessään kokemus, mutkittelimme maisemareittiä, kunnes edessä avautui määränpää. Hyppäsimme kyydistä kylään saapuessa, ja muutaman minuutin kävelyn jälkeen olimme jo satamassa. Ei missä tahansa satamassa, vaan kauneimmassa jossa olen koskaan ollut! Molemmat meistä yllättyivät, mitä löytyi vähän sattumalta. Emme olleet tienneet Cassiksen olemassaolosta ennen googlettelua. Ihana pienen kylän idyllisyys, putiikkeja, värejä, ruokamarkkinat ja laivoja. Myöhemmin tarkistettuani kylän väkiluku on vain noin 7000. Tuntuu että ranskalaiset ovat tarkoituksella pitäneet tämän paikan itsellään, fiksua porukkaa. Tai sitten olemme ainoita, jotka eivät olleet aiemmin kuulleet Cassiksesta.
Saimme nauttia upeista maisemista, sinisestä merestä, ja kesäilmasta. Kiipesimme vuorelle, josta avautuivat näkymät kaikkialle, ja pysähdyimme uimaan matkan varrella. Täältä tuli sellainen vanhan elokuvan tunnelma, elokuvan jossa saavutaan viettämään kesää yhdessä, on musiikkia, naurua ja leppoisaa loikoilua veneessä ystävien kanssa. Cassis antoi meille mahdollisuuden rauhoittua ja nauttia työkiireiden jälkeen sekä muistutti, että elää voi myös hitaammalla rytmillä.
