Siirrettiin perjantain ystävänpäivän juhlinta lauantaille, koska oltiin molemmat viikon jälkeen väsyneitä. Herättiin aamulla aikaisin, vietiin koirat juoksemaan ja sen jälkeen kerrankin jätettiin ne kotiin. Päätettiin ajaa Cartagenaan, noin 45 minuutin matkan päähän Torreviejasta. Cartagenassa on kaunis satama-alue ja keskustan vanha kaupunginosa on täynnä historiallisia rakennuksia. Oli kiva päästä käymään kaupunkiin, nähdä enemmän ihmisiä, kuunnella katusoittajia ja katsoa paikallisen tanssikoulun esitystä kadulla. Vaikka nautin aina kun käymme metsässä ja vuorilla kävelyllä koirien kanssa, kuinka sitä välillä kaipaakaan kulttuuria. Sitä ei huomaa, ennen kuin on yhtäkkiä taas kaiken ympäröimänä: kauniit rakennukset, huolitellut yksityiskohdat, puheensorina kahviloissa ja ravintoloissa.
Kävelyllä vanhassa kaupungissa ihastelimme kuinka huolitellulta kaikki näyttää: ruokapaikat ovat osanneet hyödyntää historiallista tunnelmaa, ja satama on kaunis. Kauppoja on kaikkiin makuihin, nyt ollaan kaupungissa eikä kylässä. Tämä on oikeastaan aika yllättävää, koska Murcian maakunta on muuten niin kylämäinen. Cartagenan lisäksi ainoa maakunnassa sijaitseva yli 100 000 asukkaan kaupunki on Murcia. Roberto sanoi, että Cartagena toi mieleen pienen Madridin. Kaupungin tunnelma on seesteinen, se on osannut säilyttää historiallisen arvokkuutensa. Espanjaa parhaimmillaan.
Olen aiemmin käynyt katsomassa roomalaisen amfiteatterin rauniot, jotka myös löytyvät Cartagenasta. Minulle se ei lopulta ollut mikään ihmeellinen elämys, paikka oli kiva nähdä mutta tavallaan odotin enemmän. Ehkä ajatuksilleni löytyy syy siitä, että kävin siellä kiireellä juuri ennen sulkemisaikaa, ja muu osa museosta jäi kokonaan näkemättä. Ei vaan ollut minun juttuni. Samaa ajattelen myös rannan merellisestä museosta (museo nacional de arquelogia subacuatica), jossa oli jotain mielenkiintoista nähtävää, muttei kuitenkaan mitään mullistavaa. Madridissa sen sijaan on todella suositeltava ja mielenkiintoinen laivastomuseo.
Treffien tarkoituksena oli poistua hieman tutuista kuvioista, ja syödä hyvin. Paikaksi valikoitui amerikkalaistyylinen Cotton Grill, josta saa maailman parhaan hampurilaisen! Ainakaan toistaiseksi vastaan ei ole tullut parempaa: hyvä pihvi, karamellisoitua sipulia, kunnolla vuohenjuustoa ja herkullista vadelmahilloa. Täydellinen ja yllättävä yhdistelmä, makeus toimii.
Emme kierrelleet kaupoissa, mutta silmiini osui silti Burda – käsityölehti. Mikä tuuri, nyt pääsen viimein ompelemaan jotain. Edellisviikolla löysin kangasliikkeen, jonne uudelleen pääsyä odotan innolla. Kiva hypistellä kankaita ja miettiä, mitä kaikkea niistä voisi tehdä. Tätähän viikonloppu on parhaimmillaan: kiireetöntä oleskelua, uuteen tutustumista ja haaveilua. Olisi muuten tehnyt mieli poiketa moneen muuhunkin ravintolaan ja kahvilaan Cartagenassa, mutta jättihampurilaisten jälkeen oli turha miettiä enää ruokaa. Napattiin jälkiruokakakkupalat kotiin tuliaisiksi El Corte Inglesin konditoriamyymälästä.
