Viikonlopun alkaessa käytiin taas tutustumassa uuteen kävelyreittiin koirien kanssa. Kaverini kävi Río Secon reitillä syksyllä, ja suositteli sitä minulle. Niimpä lauantai – aamulla pakattiin eväät mukaan, ja lähdettiin puolen tunnin ajomatkalle koko porukka. Perillä odoti 3,5 km reitti vanhaa joenuomaa pitkin.
Täytyy taas sanoa, että Costa Blanca on monimuotoisempi alue kuin mitä olen ajatellut. Kun ollaan lähdetty tutkimaan lähiympäristöä, on löytynyt paljon kauniita paikkoja. Kiitos koirille, että meidän tulee nykyään ulkoiltua niin paljon! Täällä on ollut upea viikonloppu, yli 20 astetta lämmintä.
Kävelyreitin alun löytää Pilar de la Horadadan urheilukeskuksen luota. Jätimme auton siellä olevan ravintolan luokse, ja heti löytyi selkeät kyltit, joita seurata. Vaihtoehtona olisi myös pidempi 10km lenkki, mutta se oli meille tällä kertaa liikaa. Sitä paitsi googlettamalla löytyi tietoa, että lyhyemmällä reitillä tulisi jo nähtyä kaikista parhaat maisemat.
Kaikki sujui hyvin ensimmäisen kilometrin verran, jonka jälkeen havahduimme siihen ettei mutkan jälkeen Rolynia enää näkynytkään. Luna oli jäänyt odottamaan meitä niin kuin aina, mutta jostain syystä Rolyn oli saanut päähänsä jatkaa vauhdilla eteenpäin. Miten pelästyttiin! Reitti jakautui kahteen suuntaan, minä jatkoin Lunan kanssa toista tietä, ja Roberto lähti juoksemaan toista reittiä eteenpäin. Eikä koiraa missään. Lopulta Roberto näki Rolynin kiipeävän joenseinämää pitkin ylös suuntaan, josta se varmasti kuuli minun ääneni. Lähdimme kaikki äkkiä takaisin sinne, mistä olimme tulleet, ja sieltä Rolyn löytyi. Se oli lähtenyt samaa reittiä takaisin päin, meitä etsien. Onneksi Roberto sai Rolynin kiinni, ennen kuin se pääsi etenemään reitillä autolle päin.! Aikaa ei kulunut paljon, mutta ehdittiin kaikki pelästyä. Olimme vasta reitin alussa, ja kaikilla nälkä ja jano ja väsy. Pidettiin pieni lepohetki, ja päätettiin kuitenkin jatkaa retkeä.
Vaikka nimensä mukaisesti kyseessä piti olla ”kuiva joki”, löysi Luna tapansa mukaan useita tilaisuuksia pulahtaa veteen. Rolyn kulki hetken aikaa hihnassa, mutta tultiin siihen tulokseen ettei toista karkuretkeä varmasti tulisi. Juokseminen oli verotttanut voimia, ja veteraani kulkikin nätisti vierellämme koko loppumatkan ajan.
