Haukkua, murinaa, hännän heilutusta ja rapsutuksia. Niistä on tehty uusi harrastukseni, vapaaehtoistyö koiratarhalla. Käyn tarhalla kerran viikossa vapaapäivänäni lenkittämässä koiria. Vaikka kyseessä on Torreviejan kaupungin eläintarha, pyörii toiminta lähes täysin vapaaehtoisten voimin. Onneksi tilanne täällä ei ole niin lohduton kuin Costa del Solilla, jossa hylättyjä koiria on kuuleman mukaan satoja. Käymässäni paikassa niitä on tällä hetkellä ehkä noin 15. On surullista nähdä koirat stressaantuneina pienissä häkeissä, odottamassa että joku antaisi vähän huomiota. Mutta samalla on iloista, että joka kerta jollekin koirista on löytynyt uusi koti, ja on hienoa nähdä miten eläinten olo yritetään tehdä pienillä resurseilla mahdollisimman hyväksi.
Täällä eläin hylätään liian helposti, eikä kaltoinkohtelukaan ole harvinaista. Lemmikki otetaan pentuna, sitä ei opeteta, ja kun se on liian iso eikä enää hallittavissa, se hylätään. Tarinoita on tietenkin yhtä monta kuin koiraakin, mutta suurin osa kai eri variaatioita tästä. Täällä koiraa ei osata nähdä osana perhettä, huolenpitoa tarvitsevana yksilönä. Liian usein lemmikki otetaan, ja sen jälkeen unohdetaan sen hyvinvoinnin turvaaminen ja yhteisen ajan järjestäminen.
Iso osa koirista adoptoidaan ulkomaille, sillä yhteistyötä tehdään eri järjestöjen kautta. Viimeisimmät lähtijät ovat menneet Saksaan ja Ruotsiin. Pohjoismaat ovat onneksi aktiivisia auttajia, sekä vapaaehtoisina että adoptoijina.