Suon vuodenajat

Tein toukokuussa tänne blogiin jutun Pieksämäen uudesta matkailuvaltista eli Vedenjakajareitistöstä. Sitä kannattaa vilkaista, jos luontoretkeily Pieksämäellä kiinnostaa. Linkin takaa löytyy myös lisää vetisiä kevätkuvia Tahinsuon pitkospuilta sekä kuvaus Jänisvuoren reitistä.

Keväällä suolla oli näin märkää…

Finland, bog, nature

Tuon kuvan ottamisen jälkeen olen käynyt Tahinsuolla useaan otteeseen harjoittelemassa luontokuvausta, koska se on sopivan pyöräilymatkan päässä. Tässä siis jonkinlainen kooste suolla ja sen ympäristössä eri vuodenaikoina räpsimistäni kuvista, joista suurin osa on julkaistu myös Instagrammissa.

Mikä vuodenaika on sinusta paras?

Kesäkuussa suolla kukkivat suovillat… Ah, sitä huumaavaa tuoksua…

Tahinlammen sinistä, valkoista ja vihreää…

Suo kukki muutenkin ja pienet oranssit perhoset lepattelivat pitkospuiden yllä. Onko tämä nyt sitten niittyhopeatäplä vai pursuhopeatäplä?

Kesällä suolla oli paljon elämää ja pitkospuilla saattoi törmätä myös vikkeliin sisiliskoihin…

Tällainenkin löytyi. Suomuurain, lakka, hilla…

Syyskuun alussa kastepisarat kimaltelivat hämähäkinseiteissä.

Sumuinen Tahinlampi…

Lämmin kesä oli jatkunut pitkään ja syyskuun alussa vietin suolla ”viimeistä kesäpäivää”, jolloin tarkenin hetken voimistella hihattomassa puserossa. Oikeasti aika sumuista ja kalseaa…

Ruskaa Sintti-lammella syyskuun puolivälin jälkeen…

Sieniä Tahinlammen lähistöllä. En tiedä, mikä sieni tuo on, tai onko se syötävä vai myrkyllinen…. Jos tiedät sienen nimen, voit kertoa sen kommenttikentässä.

Peilityyni Sintti lokakuussa ennen talven lumia…

Lokakuun loppupuolella kävin ihmettelemässä pitkospuiden lunta. Kuin maagista unta… 😀

Ensilumi ja yksi pienistä suolammista…

Peilityyni Sintti ja talvi tulossa…

Taivas vedessä näytti minusta ihan marmorilta…

Sintti-lampi, aamuaurinko, lokakuun ensijäät, huurteiset heinät ja varvut…

Ohutta jäätä Tahinlammella lokakuun lopussa…

Olen kyllä viihtynyt hyvin Pieksämäellä, koska tykkään liikuskella luonnossa ja täällä riittää kauniita ja kuvauksellisia paikkoja. Ostoshelvettejä ei ole, eli jos kaipaa virikkeitä, on mentävä suolle tai muuten vain metsään rämpimään 😀 Täällä on tullut myös pyöräiltyä huomattavasti enemmän kuin Espoossa. Tämän vuoden aikana lähiseuduilla räpsittyjä luontokuvia riittäisi vielä hyvin toiseenkin koostepostaukseen.

Kovasti hehkutetun Partaharjun maisemiin tutustuminen on valitettavasti jäänyt minulta väliin, koska sinne johtava tie on sellainen, jossa autot ajavat tuhatta ja sataa, eikä minun oikein tee mieli ajaa pyörällä niin pitkää matkaa sellaisen tien viertä. Pyörätie päättyy Kukkaromäen kohdalle! Toinen vaihtoehto olisi ajaa Kukkaromäen kylän läpi, jättää pyörä pitkälle asumattoman tien varteen ja kävellä noin kilometri metsän läpi Partaharjun näköalapaikalle. Yksin en kuitenkaan ole viitsinyt sellaista retkeä toteuttaa, ainakaan tänä vuonna. Eli jos Pieksämäen komeimmat maisemat (?) löytyvät Partaharjusta, niin minä en tiedä siitä mitään.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply