Suomen suurin matkablogiyhteisö

2. kausi TUI:lla – matkaopas

Tässä postauksessa paneudun toiseen kauteeni TUI:lla, jolloin työskentelin matkaoppaana Teneriffalla, pienemmässä paikassa nimeltä Los Gigantes. Aloitan kertomalla kahden eri TUI:n konseptihotellin erot (ensimmäisen kauteni jälkeen sen lisäksi että roolini sekä kohteeni vaihtui, vaihtui myös konseptihotelli) ja jatkan kertomalla mm. mistä työpäiväni koostuivat ja millaista on ylipäänsä työskennellä matkaoppaana.

TUI:n kaksi eri konseptihotellia; Family Life (TUI Blue for families) vs. Blue Star

Lomahotellissa työskentely on siitä ihanaa, että kaikki työntekijät puhaltavat yhteen hiileen.  Turkissa työskentelin sporttiohjaajana isossa Family Life -hotellissa, joten me TUI:n pohjoismaalaiset työntekijät muodostimme yhden ison tiimin hotellin oman henkilökunnan lisäksi. Teneriffalla työskentelin myös TUI:n konseptihotellisa (Blue Star), sillä erotuksella ettei hotelli ollut ainoastaan TUI:n asiakkaita varten. Samassa hotellissa kävi päivystämässä myös eri matkanjärjestäjien matkaoppaita, mutta ainoastaan me TUI:n oppaat päivystimme tuolla hotellissa joka päivä. Muodotimme kahden muun kollegani kanssa (ruotsalainen ja tanskalainen) kolmen hengen tiimin, pitäen pääasiallisesti huolta kaikista pohjoismaalaisista asiakkaista. Hotellissa oli asiakkaina myös TUI:n asiakkaita Iso-Britanniasta, mutta heille oli hotellissa omat UK -oppaansa.

Niin kuin jo mainitsin, Family Life -hotellit ovat aina pelkästään TUI:n asiakkaille suunnattuja hotelleja. Ja tämä onkin se suurin ero Family Life ja Blue Star -hotellien välillä. Family Life:ssä matkaoppaat, aktiviteetti-, sportti- ja lastenoppaat ovat kaikki TUI:n työntekijöitä ja esimerkiksi lastenkerhojen tarjonta on jokapäiväistä ja runsasta eri ikäisille. Blue Star -hotelleissa sen sijaan on yleensä vain yksi kansainvälinen lastenkerho (3-12 vuotiaat). Matkaoppaana työskennellessäni joinakin päivinä liityin apukäsiksi lastenkerhoon, joinakin toisina päivinä kollegani tekivät saman. Yleensä keräsimme ilmoittautumisia lastenkerhoihin omilta asiakkailtamme, jotta tiesimme kenet meistä lähettää kerhoon kielen puolesta. Tämä olikin loistava keino harjoittaa omaa ruotsiani, kun yritin kommunikoida ruotsalaisten lasten kanssa sekä tulkata tehtäviä.

TUI:n maskotit, Bamse ja Kapteeni T ovat erityisen suosittuja. Perhotelleissa lapsille ja niin myös aikuisille on yleensä erityisen tärkeää nähdä Bamse. Molemmissa hotelleissa tämä onnistuu, mutta Blue Star -hotelleissa kannatta napata viikon aktiviteettiohjelma mukaan, jos Bamsen näkeminen on oikeasti yksi niistä loman kohokohdista. Bamsella kun ei ole Blue Star -hotellissa esimerkiksi omaa minidiscoa, kuten Family Life -hotelleissa, mutta kyllä Bamse yleensä muutaman kerran viikossa lavalla pyörähtää. Kapteeni T on myös TUI:n maskotti, jonka voi nähdä Family Life -hotelleissa. Nykyään ei siis hotellilla seikkaile enää Bamsen kavereita (oliko niitä kolme: jänis, kilpikonna ja susi?), vaan kaikki huomio on keskitetty Bamseen ja Kapteeni T:hen.

”Toimisto”näkymät Teneriffan Blue Star -hotellilta

Kansainvälinen työympäristö

Matkaoppaana on todella tärkeää, että tutustuu muuhun hotellin henkilökuntaan, sillä he ovat myös niitä ihmisiä, jotka pystyvät helpottamaan omaa työtä huomattavasti. Hotellin vastaanottoon on niin paljon kivempi mennä selvittämään jotain asiakkaan mainitsemaa ongelmaa esimerkiksi huoneesta, kun tuntee vastaanottovirkailijat edes nimeltä. Matkaoppaana joutuu taiteilemaan sen välissä mitä hotelli pystyy tarjoamaan ja mitä asiakas haluaa. Joskus kun nämä kaksi asiaa eivät kohtaa, ja joutuu käyttämään hieman omaa mielikuvitustaan. Kaikkea kun ei hotelli voi tarjota, eikä tietenkään kaikkea haluamaansa edes maksavana asiakkaana voi saada, mutta matkaoppaiden rooli on siitä tärkeä, että he ovat paikalla kuuntelemassa ja tilanteesta riippuen saattavat myös parantaa asiakkaan lomakokemusta huomattavastikin.

Monet varsinkin hieman ikääntyneemmät lomailijat saattavat olla siinä uskossa, että matkaopas osaisi aina paikallista kieltä. No itse toimin Espanjassa matkaoppaana ja osasin kyllä espanjan alkeet, mutta siitäkin oli jo vuosi aikaa kun olin espanjaa varsinaisesti opiskellut. Joten kyllä se on yleensä aina se englanti jolla mennään, eikä paikallinen kieli ole mikään edellytys tai edes etu johonkin kohteeseen hakiessa.

Ruotsi puolestaan voi toimia suurenakin etuna ainakin matkaoppaalle itselleen, sillä näin suomalaisena oppaana tulee väkisinkin kohdatuksi myös ruotsalaisia/norjalaisia matkustajia (ja vaikka he osaisivatkin englantia niin ilahtuvat myös aina jos vain voivat puhua omaa äidinkieltään).  Itse asetin kauden alussa tavoitteen kehittyä ruotsissa niin, että kauden lopussa voisin esimerkiksi varata retkiä, kertoa hotellista ja ympäröivästä alueesta sekä hoitaa pieniä ongelmia kuntoon ruotsiksi. Onnistuin tässä omasta mielestäni ihan hyvin, vaikka tuntuu että olisin voinut oppia puhumaan sujuvamminkin. Mutta täytyy olla ylpeä siitä saavutuksesta johon tuolla kaudella yletyin.

Matkaoppaan ”normaali” työpäivä

Normaalia työpäivää on vaikea sanoa, sillä jokainen päivä oli erilainen. Tiettyä kaavaa viikot kuitenkin noudattivat, ja tässä yksi esimerkkipäivistäni:

  • klo 9.00-11.30 ”aamuservis” eli päivystysaika, jolloin olimme fyysisesti paikalla hotellilla lomailijoiden kysymyksiä sekä retken varauksia varten. Toisin sanoen olimme siellä, jotta mikä tahansa positiivinen tai negatiivinen, pieni tai suuri asia tulisi mahdollisimman nopeasti selvitetyksi.
  • 11.30 Bamsen pool walk eli mahdollisuus tavata Bamse allasalueella
  • Lounas hotellityöntekijöiden lounashuoneessa / lähikahvilassa / kotona.
  • iPad matkassa mukana ja asiakkaiden kysymyksiin vastailemista, ongelmien selvittelyä yms. siestalla. Jos työt tehtynä niin muuten vapaata aikaa.
  • klo 17.00-19.00 iltaservis
  • 19.00-20.00 illallinen hotellin omassa all-inclusive -ravintolassa
  • 20.00 minidisco (n. 2-3 kertaa viikossa)

Lisäksi meillä oli kalenterissa mainitsemani lastenkerhon lisäksi pieniä liikunta-aktiviteetteja, kuten lentopalloa ja vesijumppaa. Minä vedin vesijumppaa muutamina kertoina, muuten normaalisti hotellin aktiviteettitarjonnasta vastasi oma erillinen, TUI:n ulkopuolinen aktiviteettiryhmä.

Siestat vaihtelivat todella paljon päivien mukaan. Yhtenä päivänä saatoin mennä rannalle lataamaan akkuja, toisena suuntasin suosiolla kotiin nukkumaan päikkäreitä. Useimmiten valitsin nuo päikkärit kotona, vaikka toki siellä rannallakin voi nukkua. Rannalle lähtö vaati kuitenkin hieman enemmän energiaa kuin vain omaan sänkyyn käpertyminen, ja välillä energiat tuntuivat olevan todella lopussa. Toisina päivinä tein töitä koko siestan, meillä oli team meeting tai lähdin pieneen keskustaamme ostamaan pienelle synttärisankariasiakkaalleni jonkun lahjan. Hotellin omaa kuntosalia emme saaneet käyttää, mutta välillä jäin tekemään hotellin pieneen ryhmäliikuntahuoneeseen oman treenini tai suuntasin lähisalille.

Viikossa meillä oli yhteensä puolitoista vapaapäivää, eli yksi kokonainen vapaapäivä ja yksi puolikas, jolloin työskentely tapahtui joko aamulla tai iltapäivällä/illalla. Lisäksi halutessaan omia lomapäiviään pystyi käyttämään ylimääräisiin vapaapäiviin työviikolla (vapaapäivieni retkistä tulen kertomaan erillisessä postauksessaan). Vaikka meillä oli tietyt ajat, jolloin olimme hotellilla, ei työ kuitenkaan ulottunut vain hotellilla olemiseen. Yllättävän ison osan työstäni tein kotonani tai muualla. Välillä minusta tuntui jopa siltä, että olisin vähintäänkin avoliitossa iPadini kanssa, sen verran rakas siitä tuli minulle kauden aikana!

Mitä jäi käteen matkaopaskaudesta?

Pidin todella paljon työstäni, sillä se todellakin heitti minut oman mukavusalueeni ulkopuolelle sekä kehitti todella paljon. Kauden alussa olin todella pelokas ottamaan asiakkaiden ongelmia vastaan, mutta kokemuksen kertyessä kauden lopussa hoitelin esim. valituksia jo itsevarmasti ja itsenäisesti. Ja tietenkään työ ei ollut pelkkää ongelmanratkaisua, vaan kehityin taas ihan eri tavalla esimerkiksi esiintymisessä sekä small talkissa. Kauden loputtua sain myös kolme palkintoa tunnustukseksi kauden aikaisesta tunnollisesta työstäni. Yöpöytääni koristaa ”Special Recognition Award” eli erityismaininta henkilökohtaisesta ammatillisesta kasvusta kauden aikana. Lisäksi sain myös seinää koristamaan maininnan myyntitavoitteiden saavuttamisesta ja ylittämisestä sekä univormuuni asiakaspalvelun kultaisen pinssin. Tuota kultaista pinssiä kannan aina matkustaessani mukana muistutuksena siitä, että kyllä mä osaan ja pystyn kunhan vain päätän niin.

Erityinen kaipuu mulle tuli takaisin näihin hommiin kuvia selaillessani. Vaikka välillä tuntui siltä, että stressaisin itseni vielä hengiltä töiden takia, oli vapaa-aika Teneriffalla kuitenkin sen verran tasapainottavaa että päällimmäisenä on jäänyt mieleen oikeastaan vain hyviä muistoja. Lisäksi tapasin poikaystäväni tuon kauden aikana ja aloimme jo suunnittelemaan muuttoa yhteen Mallorcalle seuraavaksi kesäksi. Minulle olisi siis ollut mielekästä jatkaa vielä TUI:lla työskentelyä, ja olinkin hakenut seuraavalle kaudelle Kyprokselle takaisin sporttiohjaajaksi ja olisin sinne päässytkin. Kypros ei kuitenkaan enää kauden lopussa houkutellut, vaan päätin siirtyä taas muualle uusien haasteiden pariin. Seuraavana kesänä lähdinkin tekemään sporttiohjaajan hommia Mallorcalle, mutta tästä yhtälöstä tippui tosiaan TUI pois ja tilalle tuli työsopimus hotellin kanssa. Todella moni asia oli hankalampaa ilman TUI:n tukea taustalla, mutta onneksi minulla oli poikaystäväni apuna.

Voisin luokitella itseni jonkinasteiseksi Teneriffan loma-asiantuntijaksi, joten Teneriffan eri kohteista tulen kirjoittamaan varmasti useammankin postauksen. Ja jos tulee mitä tahansa kysymyksiä mieleen liittyen ulkomaan matkaoppaan työhön yms. niin mulle voi aina laittaa viestiä!

Kirjoittelemisiin,

Jenna

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply