Suomen suurin matkablogiyhteisö

Karanteeni – introvertin unelma?

 

Olen nyt viikon kotonaolemisen jälkeen tullut siihen tulokseen, että karanteeni tuli ja tulee olemaan vielä todella tarpeen. Niin koko yhteiskunnalle kuin minulle henkilökohtaisestikin. Vaikka olenkin rauhoittanut arkeani jo tätä ennen, on silti takaraivossa pyörinyt kokoaikainen stressi töistä, sopeutumisesta, kielen oppimisesta yms. Vaikka rentoutusharjoitukset, meditaatio ja ajatusten sekä tunteiden ylöskirjaaminen  ovat kaikki auttaneet paljon, vasta totaalinen pysähdys on antanut aivoille aikaa palautua ja päästää luovuuden valloilleen.

Oma luovuuteni on alkanut kukkimaan samaan tahtiin ikkunani alla olevan kirsikkapuun kanssa, täyteen loistoonsa. Luovuuteni on noussut pintaan niin että minäkin näen ja tunnen sen. Olen kyllä luokitellut itseni luovaksi ihmiseksi, mutta välillä olen epäillyt luovuuttani oikein olan takaa, kun tuntuu että jumitan vain paikoillani eikä minulla ole mitään hienoja uusia innovaatioideoita tarjottavanani. Mutta olen huomannut kuinka luovuus puskee erityisesti pintaan kun annan aivoilleni aikaa levähtää. Kun verryttelen hetken muiden tekemisteni lomassa, kun tiskaan ja keskityn vain ja ainoastaan käsissäni oleviin astioihin. Kun hengitän hetken syvään ja tunnen kuinka hengitys nostaa rintakehää ylöspäin sisäänhengityksellä ja rentouttaa hartioita uloshengityksellä.

Olen yrittämällä yrittänyt puskea itseäni eteenpäin, laittaa asioita järjestykseen, tunkea itseäni muottiin,  mutta nyt kun olenkin heittänyt kaiken kontrollin menemään, olen vapautunut. Ja asiat ovat rullanneet omalla painollaan eteenpäin niin, että olen tällä hetkellä todella innoissani niin tästä hetkestä, tästä päivästä kuin tulevaisuudestakin. Elämä tuntuu heittävän nyt todella paljon uusia mahdollisuuksia eteeni, enkä voi olla muuta kuin kiitollinen. Iloitsen kotona pienistä hetkistä teekupin äärellä ja olo on vihdoin paljon kevyempi. Kun ei tarvitse yrittää olla tai tehdä mitään.

Sanomattakin selvää, että olen siis nauttinut tästä ajasta kotona. Ylipäätään rakastan olla kotona. Löydän aina jotain tekemistä josta nautin. Harvemmin kotona oleminen tarkoittaa minulle pelkkää sohvalla makoilua ja TV:n katsomista, mutta kyllä välillä myös sitäkin. Yritän kuitenkin aina löytää tekemisistäni jonkin syvemmän osa-alueen: esimerkiksi aloimme vähän aikaa sitten katsomaan espanjankielistä sarjaa poikaystäväni kanssa. Viime kesän aikana opin ymmärtämään espanjaa melko hyvin, mutta nyt pääni ollessa täynnä saksaa olen huomannut kuinka espanjankielen taito alkaa jo ruostumaan.

Tykkään kotona lukea rauhassa niin kirjoja, blogeja, artikkeleita, uutisia (aikaisemmin en niinkään, mutta nyt olen alkanut lukemaan hieman useammin tämän vallitsevan tilanteen takia) kuin Instagram -postauksiakin. Äitini on ”kirjastotäti”, joten olen pienestä pitäen viettänyt paljon aikaa kirjastossa sekä lainannut ja lukenut kirjoja urakalla. Lukion aikana muiden kuin lukiokirjojen lukeminen oikeastaan jäi, mutta nyt olen onneksi taas löytänyt tieni kirjojen pariin. Mieluiten luen suomeksi ja konkreettinen kirja kädessäni, mutta kielitaitoni kohentamiseksi luen silloin tällöin myös englanniksi ja yritän kovasti totuttautua lukemaan myös enemmän ja enemmän saksaksi. Suomenkielisiä kirjoja kun on vaikeampi täältä Sveitsistä lainailla tai edes ostaa niin olen alkanut tutustumaan myös e-kirjojen maailmaan.

Lukemisen lisäksi kirjoittaminen on yksi rakkaista harrastuksistani. Rakastan erilaisia vihkoja, ja minulta löytyykin oma erillinen vihko melkein jokaiseen tarkoitukseen: yksi vihko saksan sanoille, toinen kieliopille ja kolmas omille saksankielisille teksteilleni (joita en kylläkään kovin usein kirjoittele, täytyisi aktivoitua sen suhteen).  Opiskelun lisäksi minulla on erikseen oma päiväkirja, vihko johon kirjoitan enemmän psykologisia oivalluksia esim. lukemistani kirjoista sekä kiitollisuusvihko. Tällä hetkellä hakusessani on visuaalisesti kaunis mutta käytännöllinen (ja edullinen) kalenteri. Rakastan kirjakauppoja, ja sieltä näitä kauniita vihkoja löytyykin. Espanjassa ollessani kun muut metsästävät sitä parhainta rantapaikkaa tai nähtävyyttä, minä puolestani googletan lähimmän ALE-HOP -kaupan ja suuntaan sinne, vain ja ainoastaan kaupan tarjoaman vihko- ja kynävalikoiman vuoksi.

Näin Sveitsissä asuessani en onneksi ole ostanut kuin vain yhden vihkon kirjakaupasta, kun en tajunnut innostukseni keskeltä katsoa hintalappua, eihän yksi vihko nyt kauhean paljon voi maksaa… No ei ehkä Espanjassa, mutta sveitsiläisen kirjakaupan kassalla totuus selvisi ja maksoin 30 frangia eli hieman alle 30 euroa. Tämän jälkeen olen siirtynyt suosiolla ruokakauppojen paperiosastoille vihkonmetsästykseen (sekä haaveilemaan ALE-HOPin vihkotaivaasta).

Vaikka paljon vihkoja omistankin, en kuitenkaan käytä niitä kaikkia sentään päivittäin. Välillä on kausia kun innostun kirjoittelemaan enemmän, ja välillä taas kaikki vihkot lojuvat koskemattomina. Tasapaino tässäkin. Se että kirjoitan tekstejä nyt myös tänne blogiin, ei myöskään tarkoita sitä, että alkaisin laiminlyömään kunnon paperia ja kynää. Matkoilla minulta löytyy myös Gilmore Girlsien Roryn tapaan repusta aina vähintäänkin yksi (yleensä kolme) vihko/kirja.

Paikallaan istumisen vastapainona oma työni ryhmäliikunnanohjaajana onneksi pakottaa minut myös liikkeelle silloin, kun ei niin huvittaisi. Kotona käyn läpi tulevia tunteja sekä sarjoja. Hetki sitten loin myös Facebookiin yksityisen ryhmän nimeltä ”Jennan karanteenijumpat”, sillä ohjauksien ollessa näin tauolla halusin silti jatkaa ohjausta edes jollain tasolla. Jos siis kotijumppa (kehonhuolto, tanssi, kehonpainoharjoittelu, keskivartalotreenit yms.) kiinnostaa niin lähetä rohkeasti vain liittymispyyntö 🙂

Olen myös löytänyt itsestäni kunnon siivoushullun, ja siivotessa oma perfektionismini pääsee hyvin helposti valloilleen. Kun aloitan siivoamaan niin siivoan sitten myös kunnolla. Välillä naurattaa kun ruoanlaiton kanssa olen puolestaan hyvinkin suurpiirteinen, useimmiten myös aika tohelo. Onneksi poikaystäväni on innostunut ruoanlaitosta ja hän kokkaakin aivan parasta intialaista! Yhdessä olemme löytäneet yhteiseksi harrastukseksemme (leivän) leipomisen, sekä poikaystäväni sai lahjaksi toivomansa pastakoneen jonka ansiosta meillä on myös välillä omatekemää pastaa kotona.

Ulkona on päivittäin kiva käydä ja nähdä ihmisiä, mutta muuten koti on se paras paikka maailmalla. Matkustavan elämäntyylini takia ei ole niin väliä, että missä se koti sijaitsee, kunhan on joku paikka jossa rauhoittaa ulkomaailma minimiin ja keskittyä sisäiseen maailmaan täynnä herkkyyttä, luovuutta ja inspiraatiota.

Lukemisen täyteistä päivää,

Jenna

Blogin Instagram: @thiswayto.blog

Previous Post Next Post

1 Comment

  • Reply Tinutski torstai, maaliskuu 26, 2020 at 18:44

  • Leave a Reply