Suomen suurin matkablogiyhteisö

Työskentely TUI:lla – sport & fitness instructor

Kerron tässä postauksessa ensimmäisestä kaudestani TUI:lla, työroolina sport & fitness instructor (käytän tekstissä nimitystä sporttiohjaaja). Olin siinä mielessä jopa etuoikeutettu, että sain työskennellä yhden kauden aikana kahdessa eri kohteessa, Italiassa Sardinian saarella sekä Turkissa Alanyassa. Työpäiviini sporttiohjaajana kuului pelkästään liikunta-aktiviteettien vetämistä; LesMills -ryhmäliikuntatunteja, lentopalloa, vesijumppaa, vesi- ja jalkapalloa. Kuulostaa hauskalta ja rennolta? No sitä se olikin, kunhan vain muistaa pitää lepopäivät matkassa mukana.

Sport & fitness instructor -nimikkeellä voi työskennellä TUI Family Life -konseptihotelleissa (nykyään nimellä TUI Blue for Families). Hotellit ovat nimensä mukaisesti erityisesti lapsiperheille suunniteltuja, ja laajan aktiviteettitarjonnan vuoksi hotellilta löytyy monenlaisia eri työrooleja. Sporttiohjaajan rooliin kuuluu lähinnä aikuisten liikuttaminen, aktiviteettioppaat (entertainer) hoitavat teinien ja koko perheen aktiviteetit (esim. mölkky) sekä lasten iltaohjelman (Bamsen minidisco yms.), ja lastenoppaat toimivat vielä erikseen lastenkerhojen puolella. Hotellilta löytyy tietysti myös asiakkaiden kansallisuuksista riippuen varsinaiset matkaoppaat, jotka hoitavat matkalaisten käytännön asioita, varaavat retkiä sekä pitävät tervetulotilaisuuksia.

Sardinia, kesä 2018

Sardiniassa työskentelin lyhyen kuukauden kauteni alussa, keräten kokemusta ennen varsinaista sijoitustani Alanyaan. Normaalisti yhden kauden aikana pysytään vain yhdessä tietyssä kohteessa (ja hotellissa), mutta koska oma kauteni aloitus viivästyi Turkin viisumihakemuksen takia, sain mahdollisuuden aloittaa kauteni toisessa Family Life -hotellissa Sardiniassa. Tästä mahdollisuudesta olinkin todella kiitollinen, sillä monen kuukauden mittainen odottaminen kotona alkoi jo tympäännyttää. Sardiniassa pääsin alkuhien malliin ennen Turkin lämpöaaltoihin siirtymistä. Työni oli melko leppoisaa sillä kohteessa oli lisäkseni jo kaksi muuta sporttiohjaajaa. Lisäksi asuin samassa hotellissa missä työskentelinkin, joten lähinnä hengailin hotellin alueella myös vapaapäivisin, sillä hotelli oli melko syrjässä kaikesta muusta ja vain muutama bussi operoi tiensä päivän aikana lähimpään kaupunkiin, Algheroon (Sardinian pääkaupunki).

Kuulostaa ehkä todella hienolta asua hotellissa, johon asiakkaat säästävät monia vuosia, mutta itse en siis saanut mitään hotellihuonetta vaan työntekijöille tarkoitetun pienen yhdenhengen huoneen pienellä kylpyhuoneella varustettuna. Huoneessani ei toiminut netti, vain parvekkeeni yhdessä nurkassa (jonne ei ikinä paistanut aurinko) sai yhteyden. Mutta toisaalta siinäpä ne kaikki huonot puolet olivatkin. Sain syödä hotellilla vapaasti aivan kuten asiakkaatkin (all-inclusive) sekä nauttia iltaohjelmasta. Rannalla en saanut varata itselleni aurinkotuolia vaan ”jouduin” nauttimaan auringosta hieman syrjempänä. Mutta jos takapihalla ylipäänsä on mahdollisuus upottaa varpaat rantahietikkoon ja ihailla meren kimallusta niin ei se onneksi kauheasti haittaaa että missä kohtaa rantaa sitä auringon lämpöä itseensä imee!

Työpäiväni koko kesäkauden aikana vaihtelivat mukavasti, niin sisällöltään kuin pituudeltaankin. Tuolloin TUI:lla oli käytössään puolitoista vapaapäivää viikossa, nykyään ymmärrykseni mukaan joissakin kohteissa saa kaksi vapaapäivää viikossa. En ole ikinä tykännyt juosta minkään pallon perässä, eli minulle aktiviteeteista epämieluisin oli näin ollen jalkapallo. Onneksi perhehotellilla oli omat lempeät sääntönsä kaikkia aktiviteetteja kohtaan, joten minun ei hirveästi tarvinnut tuomarointia opetella, kunhan pallo pysyi pelissä ja ihmiset liikkeellä, heh. Lisäksi koska oli kesä 2018 ja jalkapallon World Cup, oli yhtenä työtehtävänäni myös istua (seisoa) sisällä tuijottamassa pelejä muutaman kerran viikossa. Tiedän tiedän, monien unelma olisi olla työssä jossa yhtenä työtehtävänä olisi oikeasti pelin seuraaminen, mutta kuten sanottu, ei pallopelejä minulle, ei edes penkkiurheilun muodossa. En voisi tuossa roolissa oikeastaan kuvitella mitään tylsempää kuin jalkapallon seuraaminen… 😀

Alanya, kesä 2018

Turkki ei välttämättä ole kaikille ihan se unelmien työskentelykohde, mutta itse olin todella innoissani saadessani tiedon Turkkiin ja nimenomaan Alanyaan sijoittumisesta. Oikeastaan tuohon aikaan kun odottelin tietoa maasta sekä hotellista, jossa tulisin ensimmäisen kesäkauteni työskentelemään, olisin ollut iloinen mistä tahansa kohteesta. Aloittelevana oppaana kannattaakin varautua siihen, että valinnanvaraa kohteissa ei ole. Vasta ensimmäisen kauden jälkeen pääsee kertomaan omista kohdetoiveistaan, ja esimerkiksi joihinkin kaukokohteisiin on kova kilpailu.

Turkki ja hotelli, Family Life Pascha Bay Alanyan kupeessa eivät tuottaneet minulle pettymystä. Olen joskus 15-vuotiaana ollut perheeni kanssa tuossa kyseisessä hotellissa lomailemassa, ja muistoni lomakohteesta olivat erinomaisen positiiviset. Tästä johtuen olikin innostavaa päästä kokemaan hotelli sekä itse kohde myös työn näkökulmasta. TUI:n tarjoama majoitus kausityöntekijöilleen riippuu aina kohteesta, mutta Turkissa pääsin asumaan upeaan asuntolakompleksiin. Upea ei vain ollut itse asunto, vaan lisäksi myös asuntola-alueella sijaitseva uima-allas sekä oma iso parveke tarjosivat luksusta vapaa-aikaan (samoin kuin ilmastoidut sisätilat). Vai mitä mieltä olette alla olevasta kuvasta? 😉

Vihdoin Turkissa!

Altaalla makoilun lisäksi vietin vapaa-aikaani myös muutamalla pienellä reissulla, joista tulen kirjoittamaan myöhemmin erillisessä postauksessa.

Mainitsinkin jo omat ”inhokkini” työnkuvastani. Nyt vuorossa omat suosikkini, eikä varmaan tule yllätyksenä, että oman ryhmäliikuntataustani ansiosta juurikin nuo ryhmäliikuntatunnit olivat minulle ehdottomasti ne mieluisimmat hetket. Ja vielä erityismainintana vesijumppa. En tiedä voinko hehkuttaa vesijumppaa tarpeeksi, rakastan sen vetämistä. En ehkä välttämättä uimahallin sisätiloissa, mutta auringon alla ihmisten ollessa lomalla… Oi kyllä! Ja ei, vesijumppa ei ole (pelkästään) mummoille ja papoille tarkoitettua jumppaa. Itse yritin aina saada ohjelmiini mukaan jotain pientä twistiä, niin liikkeillä kuin musiikillakin. Vaikka varsinkin loppukaudesta oli päiviä, jolloin en olisi millään jaksanut raahata itseäni ulos paahtavaan kuumuuteen vetämään energisenä vesijumppaa, oli joka ikinen kerta kuitenkin sen aloittamisen arvoista. Ihmiset olivat altaassa hyvällä tuulella ja vesijumppa saattoi olla monille yksi päivän kohokohdista. Yleensä oman energiatasoni nostamiseen riitti vain se, että kävelin mikrofonin kanssa ulos altaan reunalle ja näin kaikki ne ihmiset, jotka hymyillen odottivat jo altaassa jumpan alkamista. Enää vain musiikki päälle ja alkulämppä käyntiin.

”Toimistoni”

Mitä tulee jaksamiseen työssä, jossa työpäivät koostuvatlähinnä ulkona auringossa jumppailuista, olen oppinut omien fyysisten jaksamisen rajojen tunnistamisen lisäksi oivaltamaan ihmiskehon ja -mielen yhteyden. Mieli toimii valtavana voimapesäkkeenä juuri niihin hetkiin, kun tuntuu ettei jaksa (fyysisesti). Välillä innoistuin kauden aikana ehkä hyppimään vähän liikaakin altaan reunalla, mutta minkäs sille mahtaa kun musiikki vie vain mennessään ja haluan antaa itsestäni kaiken kanssatreenaajilleni. Palautuminen ja nesteytys on kuitenkin eriarvoisen tärkeää, sillä usein ohjaussuoritus on jos ei tuplasti niin ainakin edes hieman rankempi ohjaajalle kuin itse jumpparille. Ohjaamisessa kun pitää löytää energiaa niin omaan tekniikkapuhtaaseen suoritukseensa kuin asiakkaiden tsemppaamiseenkin.

Turkissa pääsin myös aika ajoin osallistumaan iltaohjelmaan. Monesti jäinkin oman ”varsinaisen” työpäiväni jälkeen vielä juontamaan lavalla joko Bamsen minidiscoa tai hieman isommille suunnattua tanssipeliä. Lisäksi meillä oli joka viikko tiimipäivä, jolloin vedimme aktiviteetteja enemmän yhdessä sekä illan päätti meidän oma TUI -show. Työskentelit sitten sporttiohjaajana tai matkaoppaana, niin työ hotellilla on enemmän elämäntapa kuin kahdeksasta neljään työ, jonka jälkeen ajetaan kotiin viettämään vapaa-aikaa. Pääsääntöisesti olin aina (Turkissa) hotellilla töissä, työvaatteet päällä, asiakkaita varten. Mutta kun työkollegat ovat myös ne ihmiset keiden kanssa vietät vapaa-aikaa, niin ei hotellilla oleminen tuntunut läheskään aina varsinaisesti työltä. Vaan paljon hauskemmalta!

Tulen myös kirjoittelemaan vielä tarkemmin itse Alanyasta kohteena. Sardiniasta minulle ei jäänyt mieleen juuri muuta kuin upea luonnon vehreys, hieman syrjäisemmät rannat sekä pääkaupunki Algheron mitäänsanomattomuus. Kävin siellä tosin vain kerran ja silloin satoi, joten tällä voi olla asiaan paljonkin vaikutusta. Mutta jos vaeltaminen sekä luonnonkohteet kiinnostavat, niin Sardinian tarjontaan kannattaa ehdottomasti tutustua!

Kirjoittelemisiin,

Jenna

Seuraa blogiani Instagramissa: @thiswayto.blog

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply