Suomen suurin matkablogiyhteisö

Ulkomailla työskenteleminen – oma matkani Suomesta Sveitsiin

Tässä taas alkuun ensin tiivistetty tietopaketti minun taustastani ulkosuomalaisena:

Asunut ulkomailla: 2 vuotta

Maat, joissa olen asunut/työskennellyt: Italia, Turkki, Espanja; Teneriffa ja Mallorca sekä Sveitsi

Roolit, joissa olen työskennellyt: TUI sport & fitness instructor, Blue Start service & activity host (matkaopas yhdessä konseptihotellissa) sekä aktiviteettiohjaaja (entertainer)

Koulutustaustani: ryhmäliikunnanohjaajakoulutus Lanzarotella, Aurinkorannikon matkaopaskoulu Fuengirolassa, TUI:n oma konseptikoulutus + Les Mills BodyCombat, CxWorx, BodyBalance (eri ryhmäliikuntatuntien koulutus) Englannissa

 

Olen aina ollut hyvin liikkuvaa tyyppiä. Niin hikoilun kuin fyysisesti paikasta toiseen liikkumisen suhteen. En voi enkä halua sanoa, että olisin jättänyt Suomen taakseni sen takia, että olisin varsinaisesti vihannut Suomessa asumista. Minusta vain tuntui, että heti lukion jälkeen ensimmäisen mahdollisuuden saadessani minun on lähdettävä ulkomaille töihin, ja nimenomaan näin vilukissana auringon alle. Tein lukion 3,5 vuoteen, joten heti kirjoitusten ollessa ohi syksyllä hyppäsinkin koneeseen suuntanani yksi Kanarian saarista, Lanzarote. Vietin siellä raskaan mutta unohtumattoman kuukauden opiskellen muutaman muun suomalaisen kanssa (tanssillista) ryhmäliikunnanohjausta. Valmistuin samana päivänä ryhmäliikunnanohjaajaksi sekä ylioppilaaksi.

Ryhmäliikunnanohjaajan kurssi oli vain yksi välietappi ennen suurempaa tavoitettani, matkaopaskoulua. Seuraavana syksynä lähdinkin hieman pidemmäksi ajaksi, kahdeksi kuukaudeksi matkaopaskouluun (Aurinkorannikon matkaopaskoulu). Kyseistä koulua suosittelen ehdottomasti jos ulkomailla työskentely matkaoppaana yhtään kiinnostaa. Se avasi omalla kohdallani oven töihin TUI:lle haluamaani rooliin sporttiohjaajaksi (sport & fitness instructor). Lähtöni ei kuitenkaan tapahtunut heti matkaopaskoulutuksen jälkeen, vaan koska jouduin odottamaan kesäkauden alkamista, suuntasin ensin Leville kausityöntekijäksi töihin muutamaksi kuukaudeksi. Lähtö Leville kuvaa ehkä parhaiten omaa spontaaniuttani: maanantaina soitin puhelun ja ti-ke välisenä yönä matkustin junalla ja bussilla paikalle. Levi varasti palan sydämestäni sekä jäi muistoihini yhtenä tapahtumarikkaimmista sekä yhteisöllisimmisistä kokemuksistani, jota aika ajoin ikävöin.

Kun vihdoin viisumisäätöjen (sitä aikaa en ikävöi) jälkeen pääsin aloittamaan työt TUI:lla ensin kuukauden verran Italiassa, Sardiniassa ja sen jälkeen Turkissa, Alanyassa sporttiohjaajana, olin haljeta onnesta. Vihdoin minut lennätettiin aurinkoon ja pääsin nauttimaan työstä, josta olin unelmoinut monia vuosia. Kehityin valtavasti tuon kesän aikana, eikä oman ensimmäisen kauteni tullessa päätökseen minua enää jännittänyt puoliakaan niin paljoa nousta lavalle ihmisten eteen joko vetämään ryhmäliikuntaa aikuisille tai iltaohjelmaa lapsille. Kesä oli fyysisesti rankka, mutta samalla nautin myös siitä, että sain puskea itseäni äärirajoille. Kun kroppa on tottunut hikijumppiin 40-asteen auringonpaahteessa (kyllä, ulkona, ja yleensä minä ohjaajana olin se joka sai sen aurinkopaikan ja osallistujat pääsivät varjoon jumppaamaan) niin tuntuu siltä ettei mikään fyysinen suoritus enää ole esteenä.

TUI -urani jatkui talvikaudelle 18/19 Teneriffalle, mutta roolini vaihtui matkaopashommiin. Sain silti pitää hotellilla silloin tällöin vesijumppaa, jonka ohjaamisesta nautin suunnattomasti. Meitä oli kolme pääasiallista pohjoismaalaista opasta hotellilla töissä varmistamassa asiakkaiden loman sujuvuus. Minidisco kuului myös työnkuvaamme muutamana iltana viikossa. Teneriffalla tutustuin enemmän elämiseen siestan tahdissa, eli aamulla aloitin työt hotellilta ja illan päätin työt hotellilla. Päivällä saatoin mennä ravintolaan lounaalle kollegoiden kanssa, rannalle, kahvilaan työskentelemään (olin vähintäänkin avoliitossa iPadini kanssa) tai rehellisesti kotiin ottamaan päikkärit.

Talvikausi oli myöskin omia haasteitaan täynnä sekä mahdollisuuksia kehittyä, mutta kun loppukaudesta vertasin sitä Jennaa, joka aloitti epävarmana uudessa roolissa siihen Jennaan, joka loppukaudesta tunsi osaavansa hommansa todella hyvin ja oikeasti näki työnsä tulokset asiakkaiden palautteissa, olin todella ylpeä siitä, että olin tehnyt sen kaiken.  Olisin mielelläni jatkanut työskentelyä TUI:lla kolmannelle kaudelle, mutta minusta todellakin tuntui siltä, että kohtalo astui peliin ja sörkki suunnitelmani uusiksi. Syy tämän taustalla oli se, että aloin seurustelemaan, ja no, yhtäkkiä löysin itseni vain Mallorcalta asumassa yhdessä sveitsiläisen poikaystäväni kanssa. Spontaanius kunniaan.

Ja kyllä, tässä vaiheessa totean sen ilmeisen seikan, eli asun tällä hetkellä Sveitsissä puhtaasti siitä syystä, että poikaystäväni on sveitsiläinen ja hänellä alkaa ensi syksyllä täällä opinnot. Mallorcalla viettämämme kesän jälkeen (työskentelimme hotellissa aktiviteettiohjaajina, tehden kaikkea aamun lastenkerhon vetämisestä illan pääshow:hun, pitämällä siestaelämäntavasta kiinni) aloin haaveilemaan siitä, että voisinkin pysyä yhdessä paikassa pidempään kuin sen puoli vuotta. Että voisin oikeasti asettua jonnekin aloilleni, ilman että matkalaukku on koko ajan valmiustilassa. Lisäksi minua alkoi ahdistamaan oma lentämiseni, sen määrä. Kun on töissä siellä minne muut lähtevät äkkilähdöllä lomalle, niin silloin yleensä oma lomani tarkoittaa sitä, että lennän puolestani Suomeen. Sveitsiin muuttaminen tuntui hyvältä vaihtoehdolta.

Olen tämän kahden vuoden aikana todellakin mennyt lähinnä vain sinne, minne tuuli on kuljettanut ja katsonut mitä tapahtuu ja mitä saan aikaiseksi. Sveitsissä olen nyt saanut puolen vuoden aikana aikaiseksi sen, että olen löytänyt itselleni kolme eri kuntosalia, joissa työskentelen ryhmäliikunnanohjaajana eri tuntien parissa. Aloitin englanniksi ja nyt noin puolet tunneistani ohjaan saksaksi. Ontuvasti, mutta tsemppaan itseäni sillä tiedolla, että vain aloittamalla jostakin kehityn pikkuhiljaa paremmaksi, kohti omia unelmiani. On minulla kuitenkin onneksi viiden vuoden saksan opiskelua takana koulunpenkillä istuen, ettei ihan täysin tyhjästä ole tarvinnut alkaa saksaa vääntämään. Teen myös tällä hetkellä töitä pikaruokaravintolassa.

Tässä kokonaisuudessaan lyhyt katsaus siihen mitä olen kahden vuoden aikana ulkomailla tehnyt, kasvattaen omaa identiteettiäni ulkosuomalaisena. Ensin hyvinkin suunniteltu alkutaipale on vaihtunut yhä vain spontaanimmaksi. Tulen lähipäivinä kirjoittamaan ulkosuomalaisuudesta lisää, mikä ulkomailla asumisessa sekä työskentelyssä on yllättänyt sekä reissuistani, mm. automatkastani Mallorcalta Sveitsiin.

Ihanaa viikkoa kaikille ja kirjoittelemisiin,

Jenna

Previous Post Next Post

No Comments

Leave a Reply