Suomen suurin matkablogiyhteisö

Matkailu avartaa

Koronakaranteenin, kotiinpaluun, keittiöremontin, autoremontin ym jälkeen alkoi veri vetämään reissun päälle. Ayutthayan, Lampangin, Chiang Main ja Chiang Rain kautta Baan Ruam mitiin Kok joen rantaan. Siellä majapaikkana vanhan ystävämme Nanin My dream guesthouse. Resort oli auki, mutta meidän lisäksi asukkaana vain yksi saksalaismies. Chiang Raissa käytiin illallisella Night Bazaarin ravintolassa. Aikaisemmilla käynneillä iltamarkkinoilla on ollut tungosta ja ravintolakenttä täynnä. Nyt hiljaista ja oltiin ravintolan ainoat asiakkaat. Nan ei ollut huolissaan. Hän kertoi, että on itse rakentanut kaikki bungalowit yksi kerrallaan ansaitsemillaan rahoilla lainaamatta koskaan rahaa mistään. Totesi pärjäävänsä ilman asiakkaitakin siihen saakka, kunnes turisteja taas alkaisi saapumaan. Muualla kaikki valittivat ja iso osa ravintoloista ja myymälöistä on suljettu kokonaan. Surullista ja kaikkien turismista elantonsa saavien puolesta toivon sydämestäni, että pandemia helpottaisi pikaisesti ja elämä palautuisi normaaliksi.
Otimme selvää ja paikallistie Baan Rummitista Mae Salongiin on mahdollinen meille, vaikkei Fordimme olekaan neliveto. Ns. alatie, joka seurailee Mae Kokin rantoja on ajokelpoinen, kun ei ole satanut, mutta ylätie vuorten yli ei ole ajokunnossa ja siellä voi jäädä kiinni pehmeään hiekkaan tiellä. Halutaan ajaa sitä kautta, kun tie kulkee heimokylien kautta ja päätie Chiang Rain kautta on yksitoikkoinen.
Nanin paikka on Kareenikylässä ja hän, kuten muutkin kylässä, on kristitty. Kävimme lähellä’ Akhakylässä, jossa taas Akhaperheellä on vastaava Akha Hillhouse resort, joka on varsinkin ranskalaisten suosiossa, kun Nanin asiakkaat ovat yleensä Tanskasta, Hollannista ja Saksasta.
Erityisesti mieltä lämmitti, kun Nan kertoi, että oli edellisenä päivänä rukoillut saavansa asiakkaita ja heti sen jälkeen Pomo soitti Nanille ja varasi mökin muutamaksi yöksi. Aamulla pölähti paikalle joukko seisemänkymppisiä pyöräilijöitä Chiang Raista, yksi oli eläkkeellä oleva armeijan poliisista oleva kaveri, joka puhui hyvää englantia ja kyllä siinä melkein tunti vierähti jutellessa, kunnes lähtivät jatkamaan matkaansa.
Previous Post

No Comments

Leave a Reply