Suomen suurin matkablogiyhteisö

Okranvärinen maa on leijonan osa – safari Serengetissä

Serengeti tarkoittaa maasai-heimon kielellä ääretöntä lakeutta. Sitä jättiläismäisellä ylängöllä totisesti riittää. Onhan kansallispuistolla pinta-alaakin enemmän kuin Etelä-Pohjanmaan maakunnalla.

Vierailu suurimmaksi osaksi luonnontilaisesta savannista koostuvaan kansallispuistoon on ollut pitkäaikainen haaveeni. Serengeti oli varmasti keskeisin yksittäinen tekijä juuri Tansanian valikoitumisessa matkakohteeksi. Niin, vaikka vierailun onnistuminen itse tähän pääkohteeseen näytti vielä matkaa varatessa epävarmalta. Yksin matkustava joutuu unohtamaan arvokkaat privaattisafarit ja turvautumaan äkkilähtötyyppiseen tarjontaan.

Kävi kuitenkin huikea tuuri. Juuri samalle ajankohdalle, kun olin suunnitellut vierailua ystäväni luona Mwanzan kaupungissa Victoriajärven rannalla, lähellä Serengetiä, oli myös hänen suomalaiskollegansa saamassa vieraita Suomesta. Meitä olikin jo viisi innokasta sovittelemassa safarihattuja päihinsä. Kahden päivän all-inclusive privaattisafari kunnon safariautolla ja kokeneella kuljettajalla tuli jo kysymykseen. Ei sentään yläkuvan tapaan kuumailmapallolla, jolla lento on toki ostettavissa osaksi safarielämystä.

Land Cruiseria tunnutaan pitävän ainoana oikeana autona safarille. Tässä mallissa 1+7 paikkaa ja tietenkin avattava katto.

Käden ulottuvilla oleva irtain kiinnosti apinaa.

Meidät noudettiin lähtöaamuna ystäväni kotiovelta, jonne meidät myös palautettiin seuraavan päivän iltana. Lähtemällä tukevan aamiaisen syöneinä, ei meidän tarvinnut huolehtia ruokailuistammekaan ennen kotiin paluuta. Saimme keskittyä täysillä elämykseen.

Puiston portilla

Heti portista sisään ajettuamme aloimme päästä kärylle siitä, että nähtävää retkellä ainakin tulisi piisaamaan. Seeproja, apinoita ja erilaisia antilooppeja ja muita kavioeläimiä alkoi näkyä kulku-urien varsilla tuon tuosta. Ensimmäinen norsu bongattiin varttitunti puistoon saapumisemme jälkeen. Kokenut kuljettaja-opas haravoi maastoa katseellaan ja havaitsi eläimet ennen meitä muita, joiden huomio kiinnittyi Toton Africaan.

Kansallispuistossa ajaminen on pimeään aikaan kiellettyä. Arvelimme tämän mahdollisesti liittyvän salametsästyksen torjuntaan. Niinpä suuntasimme leiripaikkaan illan hämärtyessä, jolloin eläinten bongaaminenkin vaikeutuu. Vastaavasti oli järkevää lähteä liikkeelle auringon noustessa.

Meille oli varattu telttamajoitus Thorn Tree Camp -nimisestä leiristä, jossa meitä oltiin vastassa tervetuliaismaljojen kera. Telttamajoitus ei ainakaan Itä-Afrikan kansallispuistoissa tarkoita makuualustojen kanssa kahden hengen kupolitelttaan ryömimistä, vaan teltassa oli parempaa laatua oleva paripunkka, aurinkopaneelisähköt, lämmin suihku ja vesiklosetti.

Telttoja rivissä

Illalliseksi tarjottiin tomaattikeittoa, Tilapia-kalaa, pastaa, hitaasti kypsennettyä lammasta, kasviksia, hieman yllättäen kotoisaa perunamuusia sekä vihreitä papuja valkosipulilla. Näitä kaikkia tarjoiltiin pöytään siten, että tarjoilijat kuljettivat kutakin ruokalajikulhoa aterioijalta toiselle. Nälän jäämisen mahdollisuus oli täydellisesti pois suljettu.

Retkiateria teltassa

Pimeän aikaan leirissä liikkuminen oli sallittua vain henkilökuntaan kuuluvan saattajan kanssa. Kävelyseuraa saattoi tilata teltan ovelta taskulamppua vilkuttamalla. Suurempaa halua tämän säännön uhmaamiselle ei ollut, kun ruokailun jälkeen jouduimme odottamaan, että henkilökunta hätistelee kulkureittimme varrelle kerääntyneen puhvelilauman matkoihinsa. Vain pienen hetken ehdin kuunnella ympäröivän luonnon ääniä ennen, kuin uni vei otteessaan. Maiskutusta, röhkimistä, jokin aa-aa-aa-aa kuului ainakin aivan läheltä.

Puhveleita

Matkalla aamiaiselle öisten äänien lähteeksi arveltiin ainakin telttojen välittömässä läheisyydessä näkyneitä seeproja ja kirahveja. Aamiainen oli illallisen tapaan runsas. Noutopöytäkahvien, -murojen, -kasvisten ja -pannukakkujen lisäksi kullekin valmistettiin paistettiin kananmunaa toivomallaan tavalla, pekonia ja makkaraa. Joskus telttamajoituksen jälkeinen aamu on käynnistynyt kankeamminkin.


Aamu sarastaa teltan edustalla.

Edellispäivänä meillä jäi leijonat vielä näkemättä, joten toisena safaripäivänä odotukset niitä kohtaan olivat korkealla. Puiston kuningas ei tuottanut meille pettymystä. Näimme ensimmäisen, harvinaisemmin tavattavan urosleijonan jo leiristä pääväylälle johtavan ajo-uran varressa olevalla purolla. Päivän mittaan leijonia nähtiinkin kymmenittäin. Makaavia leijonia, leikkiviä leijonia, yksinäisiä leijonia, laumoittain leijonia, vaanivia leijonia, takaa-ajettuja leijonia… Viimeksi sanotut liittyvät erikoiseen näytökseen, jossa kaksi nuorta leijonaa alkoi eri suunnista piirittää yksinäistä virtahepoa. Kun virtahepo huomasi väijyaikeet, alkoi takaa-ajo. Leijonat menivät edellä ja pari tonnia painava virtahepo hurjine hampaineen perässä.

Ultra Bran Savanni Nukahtaa syrjäytti Toton safariauton soittolistalla. ”Keltainen ja okranvärinen maa, se on leijonan osa.”

Leijonien lisäksi toisena päivänä nähtiin paljon, paljon muitakin otuksia. Kännykkäkuvia varten liian kaukana olleita gepardeja, hyeenoja, impala eli pala-antilooppi ja lukuisia tunnistamatta jääneitä kavioeläimiä, varaani, paljon lisää seeproja ja kirahveja sekä isompi norsu. Unohtamatta kirjavaa lintujen joukkoa: haikaroita, strutseja sekä joukottain erikoisen näköisiä ja kauniin värisiä pienempiä lintuja.

 

I know that I must do what’s right, as sure as Kilimanjaro rises like Olympus above the Serengeti” kirjoittaa David Paitch aiemmin mainitun radionovaklassikon sanoissa. Ei Kilimanjaro-vuorta ole mahdollista Serengetistä nähdä, mutta saattoihan virheen oikaista kohottamalla Kilimanjaro-oluet iloiseen maljaan onnistuneelle retkelle.

 

Previous Post Next Post

1 Comment

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin 17.1.2022 at 00:10

    Afrikassa safarit ovat omia suosikkejani ja niillä on tullut käytyä varsin paljon. Tuollaiset teltat ovat varsin miellyttäviä majoituksia, mutta on Serengetissä ja muualla itäisessä Afrikassa ihan ”oikeita” telttamajoituksiakin tarjolla, joka tosiaan tarkoittaa makuualustojen kanssa kahden hengen kupolitelttaan ryömimistä.

  • Leave a Reply