kierrän vain Kalifornian

Vieraskynäkirjoituksen laatija on kirjailija-kuvataiteilija Riikka Lauanne, joka pohtii elämää henkisen kasvun näkökulmasta blogissaan: http://www.atlantinlootus.fi/blogi/

Teneriffa, saari joka muuttaa ihmisen

Kuulin sen ensimmäistä kertaa vatsatanssin opettajaltani. Tämä saari muuttaa ihmisen. Tunsin epäilystä. Saariko muka? Eikö kyse ole ennemmin ihmisestä itsestään? Teneriffalle muuttaessani elämäni oli jo jonkinlaisessa muutoksessa. En kuitenkaan vielä tiennyt, mitä kaikkea tulevat kuukaudet ja vuodet toisivat mukanaan.

Oli selvää, että muuttaisimme Teneriffan pohjoispuolelle, ja kuukausien etsimisen jälkeen se oikea löytyi. Päädyimme asumaan kuvankauniiseen Los Silosiin. Tätä vehreämpää paikkaa saa etsiä: Saaren pohjoispuolen ilmankosteus ja sateet ravitsevat luontoa läpi vuoden. Runsaat banaanipellot ovat kuin laakea vihreä meri ennen sinisen meren rantaa. Tällaiseen runsauteen en ollut tottunut; se lisäsi paratiisimaista oloa arkisiin hetkiin.

On vaikea irrottaa vastaavanlaisia asioita kokonaisuudesta ja arvioida niiden vaikutusta ihmiseen. Väitän kuitenkin, että ympäristö vaikuttaa meihin yllättävän paljon. Valo, pimeys, vehreys, karuus; jokainen tarpeen vuorollaan.

Tutustuessani lähemmin saareen huomasin, kuinka se tarjoaa loputtomasti paikkoja retkiin, kävelyihin ja luonnossa rauhoittumiseen. Sekä ”aarteenetsintään”, jota itse harrastan.

On helppo sanoa näin aikuisena, mutta Teneriffan must-visit kohteet eivät todellakaan ole vesipuisto Siam-park tai suuri eläintarha Loro-Parque, vaan kaikki ne lukuisat luontoalueet ja vaellusreitit, joista itselläni suuri osa on yhä käymättä: Corona Forestal-metsäalue, jonka valtavat männyt suovat viileää rauhaansa, ja jossa saa usein kävellä aivan yksin. Talvisin vaihdellen lumihuippuinen tulivuori Teide eri korkeuksista.

Rantojen kirjo hiekkarannoista luonnonkivirantoihin. Hiekka on laavakiveä, ja sen väri on musta. Joillakin rannoilla hiekka vaeltaa siten, että talvisin se suurilta osin kaikkoaa. Kevät kuitenkin tuo hiekan takaisin, kun veden liike muuttuu. Uskomatonta, eikö totta?

Teneriffalla on monia erilaisia mikro-ilmastoja. Korkeammalla on kylmempää, ja jotkin puut tiputtavat jopa lehtensä talveksi. Silti hedelmäpuut menestyvät korkeallakin, kuten Teiden kansallispuistoa lähinnä olevassa kylässä, Vilaflorissa, joka sijaitsee 1400m. merenpinnasta. Luonnonpuisto Anaga ei sen sijaan ole yhtä korkealla, mutta rinteille kertyvä usva ja laurisilva-metsän tiheys luo paikkaan aivan oman, usein kylmän, ilmastonsa.

Ilmasto muuttuu joissain paikoissa kuin veitsellä leikaten: Saaren eteläosassa on kuivempaa ja keskimäärin hieman aurinkoisempaa. Käytännössä vuorenharjanteen toisella puolella sataa enemmän ja toisella vähemmän.

Taikamaailma

Olin saapunut taikamaailmaan. Saarella asumisen erikoistuutta lisää se, että joka puolella näkyy meri. Et voi ottaa autoa ja ajaa naapurimaahan tai naapurisaarelle, vaikka tokihan lautan avustuksella sekin järjestyy.

Mielessäni Teneriffaan liittyy tietynlainen eristyneisyyden ja pysähtyneisyyden tunne, jonka koen harvinaisena ja arvokkaana. Kehitys näkyy tietenkin joka puolella, mutta silti mukana on niin paljon kiireettömyyttä, ajattomuutta ja vanhoja rakennuksia, että jollain tasolla tuntuu kuin astuisi menneisyyteen.

Me olemme täällä eikä meillä ole kiire muualle. Elämämme on täällä, tässä ja nyt. Tällaisen tunteen sain myös paikallisista asukkaista.

Taikamaailman tuntua luovat myös lämpimät säät ympäri vuoden. Kun aurinko paistaa, joka paikassa on lämmin. Tunnetusti aurinko parantaa niin fyysisesti kun psyykkisesti. Jos ajattelen aurinkoista talvipäivää Suomessa, en vaihtaisi sitä pois: auringolla on merkitystä paljon lämpötilaakin enemmän.

Taikamaailma on myös täynnä liskoja ja lintuja. Olen miettinyt, ovatko jotkin toripuluista eli kyyhkyistä tai sitten talitiaisista kenties samoja yksilöitä, joita tavataan toiseen vuodenaikaan Suomessa. Taikamaailmassa rikkaruohona pihalla leviää viljaa. Siitä saa kauniita kimppuja.

Uskon, että tällainen elämän runsaus on vaikuttanut itseeni suuresti niin tietoisella kuin alitajuisella tasolla. Lisännyt kiitollisuutta ja iloa. Teneriffalla asuminen on lisännyt elämääni hetkessä elämisen ja välittömyyden tuntua.

Kaukana poissa

Yksi merkittävä muutokseen johdattanut asia on ollut kaukainen sijainti ja tietynlainen eristyneisyys. On tunnettu tosiasia, että maisemanvaihdos avaa toisenlaista perspektiiviä elämään. Itselleni jo pelkkä viikonloppumatka voi tuoda uutta inspiraatiota totuttuun.

Entäpä silloin, kun olemme poissa vuoden – tai useamman? Kun vaihdamme maisemaa pysyvästi tai pidemmäksi aikaa, saamme ainutlaatuisen mahdollisuuden tarkastella elämäämme ja menneisyyttämme uudessa valossa. Emme ole enää osana sitä, vaan katselemme ikäänkuin laatikon ulkopuolelta. Se on ainutlaatuinen mahdollisuus.

Myöhemmin kuulin sen sitten toista kertaa. ”Niin, tämä saarihan muuttaa ihmisen.” Sen sanoi suomalainen. Mitä ihmettä, ajattelin. Oliko se jokin yleinenkin totuus? Eräänä päivänä muistin sitten kuulleeni saman lauseen jo ennen ensimmäiseksi luulemaani kertaa: Tuolloin kiinteistövälittäjät totesivat sen yhteen ääneen. Mutta talon omistaja, saksalainen rouva, oli eri mieltä.

”Minä en ole muuttunut”, hän totesi ja vaati tiukkoja ehtoja ja lisähintaa.

Asia nostaa yhä hymyn huulilleni. Muutos ei ole itseisarvo. Se ei ole pakollista. Miksi muuttaa jotakin toimivaa? Teneriffa ei muuta ketään väkisin. Niille jotka muutosta halajavat, se voi sen sijaan antaa mahdollisuuden. Mahdollisuuden, joka hektisessä ihmiselämässä ei ole itsestäänselvyys.

On mahdotonta sanoa, mikä osa muutoksestani on Teneriffan ansioita ja mikä olisi tullut ilman sitäkin. Selvää on kuitenkin, että mahdollistuakseen muutos vaatii tietynlaiset puitteet.

Tietoisuuden lisäämiseksi rauha on ollennainen asia, kun taas luonnolliseksi kasvamisessa luonto voi olla korvaamaton elementti. Pimeyteen ja masennukseen tepsii sen sijaan valo. Teneriffa on tarjonnut minulle juuri ne puitteet, joita itse olen tarvinnut.

Voin siis hyvillä mielin todeta, ettei kuulemani ja nyt eteenpäin viljelemäni väite ole tuulesta temmattu, vaikka samalla siihen sisältyy tieto työstä, jonka jokainen joutuu tekemään omin päin.

Jos vielä epäilet, tule ja koe se itse!