Nicola’s Guille’n, Kuuban kansallisrunoilija, kuvasi Kuubaa ”pitkäksi vihreäksi liskoksi”. Pitkä se onkin, 1250 km kuonon kärjestä hännänpäähän, ja pinta-alaltaan vajaa kolmannes Suomen pinta-alasta. Siihen kuuluu n. 1500 rannikkosaarta (espanjaksi cayon).
Varaderossa matkailijoita houkuttelee 20 km pitkä, lähes yhtäjaksoinen hiekkaranta ja kirkkaat, matalat vedet; viranomaiset kuvaavat rantaa vaatimattomasti maailman kauneimmaksi.
Tänään perjantaina 20.1.2017 uin kirkkaassa, turkoosissa meressä kaksi kertaa. Kelluin vedessä. Opin taidon Thaimaassa ja onnistuihan se Karibiallakin!
Aamulla tuskailin netin kanssa turhan kauan. Pääsin rannalle vasta puoli yhdeltätoista. Kolme tuntia keskipäivän kuumassa Kuuban auringossa tuntuu poltteena ihollani vielä nyt illallakin.
Hotellilla olisi tosi paljon toimintaa: Espanjan kielikurssi, tanssikurssi, vesijumppaa, soittajia, teatteriesityksiä jne… kaikki kuuluisi hintaan, mutta en viitsi osallistua juuri mihinkään.
Juttelin iltapäivällä erään suomalaisen perheen (isä, äiti ja poika, 12v.) kanssa. Olivat olleet? eilen vaahtobileissä. Tai ehkä perheen poika oli ollut. Uima-altaaseen ruiskutetaan vaahtoa, jonka seassa pompitaan musiikin tahdissa.
Toissailtana taisi olla bileet rannalla. Musiikki kuului huoneeseeni saakka. En mennyt sinnekään. Onko vanhuus tullut?
Varmaan! En viihtynyt edes toissaillan wifi-terassilla olleessa rock-konsertissa. Solisti lauloi Englanniksi jotain kesästä 1968 tai 1969. Silloinhan olen ollut viisitoista- tai kuusitoistakesäinen.
Viisikymppiset naiset tanssivat terassilla pikkukännissä rockin tahtiin. Minä en kuitenkaan ole koskaan ollut mikään rock, en edes silloin nuorena. Minä rakastan tangoa ja jatsia, siis aito kuubalainen musiikki kelpaa kyllä.
Tai sitten olen ilonpilaaja, koska olen selvin päin. Tänään päivällä nuori, komea, kuubalainen mies veti altaalla vesijumppaa ja kymmenkunta keski-ikäistä ihmistä jumppasi mukana. Otin tilanteesta videolle pätkän. Laitan sen Suomessa youtubeen nähtäväksenne. Olisinko hypännyt altaaseen, jos olisin ollut kännissä?
Mielenkiintoista tämä tutkivan toimittajan työ!
Vitsin mukaan kuubalainen keittiö, cocina cubana, on tunnettu ”castronomiasta”, mutta todellisuudessa Kuuban ruokakulttuuria tunnetaan vähän. Monet luulevat kuubalaisen keittiön muistuttavan meksikolaista keittiötä, mutta se on enemmänkin sekoitus espanjalaista, ranskalaista ja karibialaista ruokakulttuuria.
Kuubalainen ruoka ei suuta polta. Tyypillisiä raaka-aineita ovat juurekset, pavut, riisi, banaani ja sianliha. Mausteina käytetään mm. kuminaa, oreganoa, persiljaa ja valkosipulia.
Espanjalainen ja afrikkalainen keittiö ovat sulautuneet kreolikeittiöksi, comina criolla, jonka tärkeimmät ruoka-aineet ovat riisi ja pavut. Kuubalaiselle keittiölle tunnusomaista on runsas hedelmien käyttö niin alku-, pää-, kuin jälkiruoassakin.
Ikuinen luovuus ja kekseliäisyys keittiössä ovat kuubalaista arkipäivää, koska kaikkia raaka-aineita ei aina ole saatavilla.
Kuubalainen ruoka on melko rasvaista johtuen siitä, että kuubalaisten lihasuosikki on porsas. Sianlihan lisäksi syödään paljon kanaa, pollo. Naudanlihaa on tarjolla hyvin harvoin. Juhlapäivinäkin on tapana grillata kokonainen porsas. Rakkaalla lapsella on monta nimeä: cerdo, puerco, lecho’n, macho… Useimmiten sianliha marinoidaan kirpeässä appelsiinimehussa, mikä on kuubalaisista kuubalaisin tapa keittiössä muutenkin.
Perinneruoka Kuubassa on frijoles negros, mustat pavut, jotka yleensä tarjotaan liharuoan ja valkoisen riisin kera. Congri on yleiskaribialainen kreolisuosikki, jonka nimi tulee haitilaisesta mustaa ja valkoista tarkoittavasta sanaparista congo’ y riz. Congri on sekoitus mustia papuja ja riisiä. Kuuban länsipuolella congri tunnetaan nimellä moros y cristianos, maurit ja kristityt.
Kalaa, pescado, Kuubasta löytyy lukemattomia ja mitä ihmeellisimpiä lajeja. Kala on tyypillisesti tuoretta ja paistettua. Merenelävistä useimmiten vaihtoehtona on hummeria, katkarapuja ja mustekalaa.
Mojo eli kostuke on kaikkien kuubalaisten kastike lihan, kalan ja vihannesten seurana. Lisukkeina tarjoillaan usein yucaa, malangaa tai tostones, paistettuja banaanilastuja. Yuca (maniokki, tapioka, kassava) on riisin jälkeen yksi tropiikin tärkeimmistä viljelykasveista. Malanga on tarojuuren sukulainen, jota kutsutaan myös japanilaiseksi perunaksi.
Jälkiruokaerikoisuutena tarjoillaan pasta de guayaba con queso, joka on juustoa ja guavamarmeladia. Tutumpia jälkiruokia ovat jäätelö eli helado ja erilaiset makeat leivonnaiset ja hedelmät.
Tämmöisiä ruokia syön lounaalla ja päivällisellä.
Tänään perjantaina päivällisen jälkeen wifi-terassilla soitti ja lauloi kahdentoista hengen orkesteri. Tuli mieleeni Kaustinen. Kolme viulua, kolme kitaraa, kaksi trumpetistia, yksi rytmisoitinten soittaja ja kolme oopperalaulajan tasoista laulajaa esiintyi tunnin verran. Tykkäsin ja tykkäsivät muutkin kuulijat. Ryhmä taputettiin takaisin lavalle ja he soittivat ja lauloivat vielä yhden kappaleen.
Kello on 21.45. Teatterilla on esitys juuri alkanut ja varmaan volyymit on käännetty kaakkoon. Täällä on tasokkaat ja toimivat äänentoistolaitteet. Pitäisikö ryhdistäytyä ja ottaa tabletti kainaloon (istun wifi-aulassa) ja mennä katselemaan ja kuuntelemaan esitystä?
Toisaalta pitäisi viedä tabletti huoneeseen, ettei se unohdu minnekään. Jaksankohan tulla huoneesta takaisin ”keskustaan” vai yllättääkö väsy?
Näin ne päivät kuluvat täällä ”pitkän vihreän liskon” kuumassa Kuubassa!
Onko Suomessa pakkasta?
Syödäänkö siellä vielä ruisleipää?
Kirjoitus oli taas mielenkiintoinen, kiitos! Suomessa ei ole pakkasta, nytkin paistaa aurinko kirkkaalta taivaalta ja +-0, siis aivan ihanteellinen ilma! Täytyy alkaa opetteleen uuden älypuhelimen käyttöä, Satu istuu vieressä valmiina neuvomaan. Minun matkani lähestyy enkä ymmärrä tuon puhelimen päälle mitään! Hyvää päivän jatkoa….kirjoitellaan!
Kiitos Tuula, oletkin ainoa, joka olet kommentoinut. Ilman Sinua en olisi päässyt lukemaan tätä omaa kirjoitustani.
Netti tökkii. Aamulla aikaisin yritin ja yritin, enkä millään meinannut päästä tänne.
Nytkin, millä hetkellä hyvänsä saattaa katketa.
Hei, bongasin että olet nyt Kuubassa! Jutusta jäi vähän ristiriitaiset fiilikset, siis että tykkäätkö vai et?
Kuubalainen ruoka ei yleisesti ottaen ole kovin hääviä (all inclusive paikoissa suorastaan mautonta mättöä) mutta toisaalta, olen syönyt pienen pienissä rantaravintoloissa ja majataloissa jumalaista kalaa ja hummeria.
Mutta mitä tykkäät Varaderosta? Maailman kaunein ranta se nyt ei ainakaan ole. Mutta Kuuban matkailutyypit ei ole juuri muita maita nähneetkään, eikä vaatimattomuus kuulu kuubalaiseen luonteeseen. 🙂
Kiitos kommentistasi, täällä pääsee niin huonosti nettiin, että täytyy hätäisesti kirjoittaa ja lähettää juttu. Koko ajan saa pelätä, että yhteys katkeaa.
Melko mautontahan tää ruoka on, mutta sopii mulle.
Olen vähän nirso.
Tänään söin erinomaista porsaanlihaa, jota lusikoin lautaselleni seisovasta pöydästä. Tykkään riisistä ja pavuista. Kukkakaali”laatikko” maistui hyvälle.
Muutama erittäin makea jälkiruoka miellyttää myös. Ja kakut. Viimeiseksi haen yleensä vielä palan pitzaa.
Nettiaika on taas loppumaisillaan. Mietin asiaa ja kenties vastaan ajatuksella Suomessa.
Olen menossa klo 18.30 erikoispäivälliselle ”romantica”, yksin.
Mielestäni ruoka täällä Varaderossa hotelli Laguna Azulin all inclusiven seisovassa pöydässä on erinomaista. Kun kirjoitit, että mautonta mättöä, niin aloin oikein kiinnittää huomiota ruokaan. Lihat, pasteijat ja vihannekset, jotka on kypsyneet uunissa vuoassa ovat maukkaita ja juuri suomalaiseen makuun sopivia ja jälkiruoat suussa sulavia.
Lomailimme kaksi vuotta sitten ystävättäreni kanssa Thaimaassa. Hän söi ainoastaan pitsaa. Hän varmasti uskaltaisi maistaa täällä moniakin ruokia sekä seisovasta pöydästä, että erikoistilauksesta.
Samoin siskoni mies, jonka mielestä lasagnekin on liian eksoottista, suostuisi syömään paikallista porsaan lihaa ja perunoita.
Kun kirjoittelin tätä ruokajuttua, niin kirjoitin jotain, saadakseni synkät ajatukseni järjestykseen. En tarkoita, että tuntisin täällä oloani mitenkään yksinäiseksi, päinvastoin, mukava olla yksin, ei tartte ottaa ketään huomioon. Ruokapöydässäkin saa keskittyä syömiseen, ei tarvitse keskustella.
Mutta mietin elämää yleensä. Ja sitä, että miksi yleensä lähdin kotoa minnekään. Että kuoleekohan mieheni tai joku lapsistani, kun en ole kotona. Rupesin jopa ajattelemaan, että jos täällä on hometta ja altistun sille. Mutta huoneeni on siisti, mitään hometta ei näy, enkä haistakaan mitään erikoista. Hyvä, että lähdin!
Tiesin suunnilleen, mitä täällä on odotettavissa, olenhan lomaillut kaksi kertaa Guardalavacassa. Uiminen turkoosissa, kirkkaassa merivedessä on parasta täällä ja auringon lämpö.
Halusin vielä kerran viettää kaksi viikkoa Castrojen Kuubassa. Sääli, että tällä kansalla ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin antaa turistien tulla rannoillensa!
Rannat eivät ole maailman kauneimmat rannat varmaankaan, mutta minulla ei ole varaa, eikä mahdollisuuksia matkustaa muualle kuin tänne tai Thaimaahan tai jonnekin, missä opas taluttaa. Kuninkaalliset vierailevat paratiisirannoilla. Minulle tämä on riittävän hyvä paikka. Täällä on helppoa ja turvallista lomailla.
Naputtelin täällä iltapäivän kuumuudessa, varjossa, suojassa polttavalta auringolta, vastauksen Sinulle, koska nämä ajatukset pyörivät päässäni.
Kiitos, kun kommentoit!
Nettiaika ei riitä vastata muille. Kerron vastaukset heille kotona silmästä silmään!
Ystäväpiiriini kuuluu kotitalousopettaja ja kokki ja he ovat kiinnostuneita ruoasta. Siksi kirjoitin perusteellisen selostuksen aiheesta. Lunttasin tietoja aurinkomatkojen opaskirjaata, joka löytyi aulan hyllystä.
Vielä pieni selitys: koska en osaa Englantia, enkä Espanjaa, joudun sanomaan tarjoilijalle elekielellä, että tuo mitä parhaaksi näet ja joudun sitten tyytymään tarjoilijan valitsemaan sapuskaan.
Tälläkin kertaa hän oli valinnut sianlihaa (ei kalaa).
Kiitokset sinulle sinne kaukaiseen maahan kuulumisten kertomisesta.
Nauti kaikilla aisteilla sitä hyvää joka ravitsee ja virkistää.
Ruisleipä onkin täällä valittu sata vuotiaan suomen kansallisruoaksi.Ei taida siellä hotellin aamiaispöydästä löytyä juurevaa ruislimppua.
Monenlaista muuta siellä tuntuu olevan joka kyllä maistuis makosalle jos vain sais eteensä.
Kun kotimaahan sieltä ennät ja lennät keitetään ”juhlamokat” ja poristaan ajan kanssa kaukaiseen Kuubaan tehdystä vierailustasi.
Lokoisia loman loppupäiviä ja tervetuloa sitten rouhevan ruisleivän maahan.
Kiitos
Kiitos valaisevasta ruokakertomuksesta.Hyvin noilla eväillä homma sujuu.
Romanttinen illallinen on varmaan hyvä. Oletko syöbyt mereneläviä,kuten hummeria?
Varmasti siellä parasta tarjotaan, kuten se oopperalaulajien konsertti.
Kuulostaa hyvältä. Ovatko ihmiset laihoja vai pulskia? Juovatko paikalliset sitä rommia, polttavatko sikareita?
Näyttävätkö kauppojen elintarvikkeet kuubalaisilta, vai onko tuontitavaraa?
Ovatk paikalliset kiinnostuneita turisteista?
Kiitos
Oletko tykännyt reissusta yhtä paljon kuin edellisestä?
Tietenkin olet ruskea kuin papu, kun palaat tänne kalpeanaamojen joukkoon.
Ruisleipä valitttiin Suomen kansallisruuaksi, vanavedessä karjalanpaisti, karjalanpiirakat ja hernekeitto…. muistaakseni.