Tiistaina 11.10.16 tasan kello kaksitoista tapasin serkkuni Sirpan rautatieasemalla.
”Osaisitko mennä Silvopleehen?”,kysyin. ”Se sijaitsee Kalliossa osoitteessa Toinen linja 3.”
”Hakaniemessä”, Sirpa vastasi, ”Olen ollut töissä ko. kaupunginosassa 25-vuotta”.
Ja eikun maan alle ja metroon, minä ensimmäistä kertaa elämässäni. Ajatus vierailusta kasvisruokiin erikoistuneessa kahvila-ravintola Silvopleessa on kummitellut päässäni jo monta vuotta, mutta vielä viisi minuuttia ennen serkkutytön näkemistä mieleeni ei juolahtanut, että menisimme sinne tänään.
Laskeutuessamme aseman metropysäkille tarkistin vielä serkultani, että ”ethän ollut suunnitellut mitään ostoksia keskustan kaupoista?”
Hän vakuutti, että lounas Silvopleessä sopii mainiosti keskustelujemme kulisseiksi.
Nimittäin olemme nähneet viimeksi meidän rakkaan mummomme Hannan hautajaisissa v.1990. En muista, että olisimme vaihtaneet siellä sanaakaan. Juttelimme viimeksi kenties 1970-luvun alussa. Sain Sirpalta onnittelukortin, kun menimme mieheni kanssa kihloihin kesällä 1978.
Kahdessa tunnissa kävimme läpi molempien elämän. Sirpalla on yksi tyttö ja tytöllä tyttö. Sitä en tiennyt, että Sirpa on äiti myös miehensä pojalle edellisestä avioliitosta. Poika oli kaksi vuotias silloin, kun serkkutyttöni alkoi hänen äidikseen yksinhuoltajaisän vaimona.
Sirpa sairastui ärhäkkään rintasyöpään v. 2009. Hän kertoi hoidoistansa ja myöskin siitä, miten lääkärit kovin vähän huomioivat puolisoa, jolle vaimon sairaus on elämää mullistava maanvyöry.
Hän kertoi heidän matkoistansa Kuubaan ja Pohjois-Koreaan ja moneen muuhun maahan.
Miltä Silvopleen kasvisruoka maistui? En muistanut maistella. Olin lastannut lautaseni täyteen kymmentä eri sorttia. Annokselleni tuli hintaa 16.55. Ravintolassa on runsaudenpula.
Terveelliseltä!! Tuorepuurot, pirtelöt ja raakakakut jäivät maistamatta.
Minun täytyy mennä sinne uudelleen!
Jospa noudattaisin tarkasti viikon verran tiukkaa hiilaritonta ja torstaina repäisisin syömällä Zucchinissa aasialaista kasvisriisiä ja Phanong Thaicurryä ja sitten perjantaina viilettäisin metrolla Hakaniemeen smoothielle.
Kärsiiköhän minun enää löysätä? Voinkohan enää poiketa kuuristani? Olenhan antanut juhlalliswn lupaukseni teille, rakkaat lukijani. Kahdeksan viikkoa aikaa Havanna/Varaderon matkan maksuun, siis viimeiseen mahdolliseen punnituspäivään, jolloin minun pitää olla kymmenen kiloa kevyempi kuin olin elokuussa.
Silvopleessä istui asiakkaita lähes jokaisessa pöydässä. Siellä kokoontui äitejä lapsineen ja lastenvaunuineen.
Sirpa ja minä sulauduimme joukkoon tummaan.
Onnistuimme keskustelumme kulissien valinnassa. Kaksi tuntia kului nopeasti.
Erosimme Hakaniemen asemalla. Hän lähti metrojunalla Mellunmäkeen, minä toisella rautatientorille.
Mitä sanoisin treffeistämme? Ilahduin, kun sain tavata kiltin, tunnollisen ja epäitsekkään, rintasyövästä toipuneen serkkutyttöni Sirpan.
Me oltiin Hannamummon tyttöjä molemmat.
Tapaatko serkkujasi usein?
Haluaisitko nähdä sukulaisiasi?
Näyttää kyllä todella herkulliselta, pitää käydä tuolla joskus!
Kiitos kommentistasi, suosittelen paikkaa, terveellistä ruokaa ja terveellistä jälkiruokaa. Ja varmasti hyvää, minua hiukan harmittaa, kun en keskusteluiltani ja kuvaamisiltani keskittynyt makustelemaan annostani.
Menen sinne uudestaan.