Muutaman askeleen päässä Helsingin kodistamme sijaitsee suosittu kasvisravintola Zucchini. Kurkistin viehättävään kuppilaan.
Toissa viikon torstaina tilasin kohteliaisuuttani kaksi annosta päivän lounaslistalta. Ojentaessaan valmiiksi annostelemaansa lautastani minulle omistaja kuiskasi korvaani, että ”huomenna tarjoamme lounaaksi suosittua, mutta kortilla olevaa nyhtökauraa”. Ja antoi samalla seuraavan viikon lounaslistan käteeni.
Onnistunut kokeilu, ruoka oli kerrassaan erinomaista. Jäin koukkuun!
Viime viikon torstaina söin päivän lounaan kympillä: itämainen kasvispihvi, unikonsiemenperunat, korianteri-jogurttikastiketta. Talo tarjosi jälkiruoaksi kakkukahvit.
Muistuipa mieleen isäni sanat, kun hän vuosia sitten sairaana ollessaan tuumasi, että ”pystyisiköhän sitä olemaan aina vuorokauden ilman minkäänlaista lääkettä, jos saisi kerran päivässä morfiinia?” Varmaankin hän oli joskus päässyt ainetta kokeilemaan.
Miten morfiini Zucchinin lounaaseen liittyy?
Olen yrittänyt noudattaa hiilaritonta dieettiä. Siinä saa syödä runsaasti proteiinipitoista ja rasvaista ruokaa, mutta hiilihydraatteja vain vähän. Jos erehdyt syömään enemmän kuin yhden tomaatin päivässä tai vaikkapa omenan, niin kuuri on pilalla.
Terveellisessä kasvislounaassakin muhii liikaa hiilareita (siis jos noudatat vähähiilarista). Mutta jos vaihdan lennossa dieetistä toiseen? Tilaan lounaaksi Zucchinista ainutlaatuisen, maittavan annoksen kasvisruokaa joka arkipäivä, ja iltapäivisin sekä iltaisin en työnnä ääntä kohden mitään kaloripitoista, ainoastaan yhden kotimaisen omenan ja siivun kalkkunaleikettä. Aamiaiseksi lusikoin lautasellisen kaurapuuroa puolukoilla ja karpaloilla höystettynä.
Ravintola on suljettu tämän viikon. Omistajat viettävät syyslomaa ulkomailla. Maanantaina he taas pilkkovat vihanneksia ja keittävät suussa sulavaa sapuskaansa minulle ja muille ruokavieraillensa.
Ensi viikolla viimeistään torstaina (eläke tulee) tilaan taas listaltansa annoksen maukasta ja terveellistä kasvisruokaa.
Mikä on Sinun lempiruokaa?
Missä ravintolassa söit viimeksi?
Hei
Huomasin tämän jutun vasta nyt. Tarvitsin jotain kivaa luettavaa ja selasin blogiasi.
Onkohan tämä ravintola vielä pystyssä, ilmeisesti on, kun ruoka on hyvää. Nyhtistäkin heillä oli jo silloin. Voi vain kuvitella, mitä uutuuksia nyt olisi tarjolla.
Sitähän voi noutaa tällä hetkellä monista paikoista, vaikka ei ravintolan sisällä saa syödä.
Ruoat ja palvelu vaikuttavat ensiluokkaiselta, olisi ihana päästä käymään … joskus.
Tuo aika, kun olit Helsingissä, on kuin unta, ei voitu kuvitella, että tällainen tilanne tulee. Onneksi tulee kesä, jos olisi joskus sen verran lämmintä, että voisi syödä pihalla. Aattelin taas kerran kokeilla paellaa, se on kyllä aina jotenkin epäonnistunut aiemmin. Kerran ohjeessa oli niin valtavasti riisiä, että sillä olisi ruokkinut vaikka koululuokat. Muista aineita oli sitten 6:lle hengelle. Syötiin siis riisiä, jossa kananpalat ja muut etsivät toisiaan. Yleensä siitä on tullut mautonta.
Miksi sitten sorrun paellaan? Siksi, että sitä on kätevä valmistaa ulkona muurikalla.
Pitää keksiä jotain muuta seuraavaksi. Ehkä se olisi kasvispata( vähällä nesteellä) ja nyhtökauralla tai härkiksellä höystettynä. Näin saisi vähän proteiinia, eikä tarvitsisi käyttää fetaa, josta tulee rasvaa liikaa.
Kiitos yllätyskommentistasi!
Ravintola siajitsi siinä talossa, jossa Pertti ja Marianne olivat talkkareita (joita me tuurattiin 5 viikkoa).
Varmaan paikka on pystyssä vielä koronakaranteenin jälkeenkin. Söin monta kertaa heidän lounastaan.
Toivotavasti kesällä koittaa aika, että voimme taas mennä ravintoloihin nauttimaan jotain parempaa kuin kotitekoinen sapuskamme, tai ainakin minun tekemä murkina.
Mielelläni tulisin kesällä teidän pieniin pihajuhliinne (ei tarvitse kutsua muita kuin minut) mässäilemään loihtimaasi lohturuokaa. (Minkä takia lohturuokaa? Siksi, kun en laihdu, vaan lihon koko ajan).
Lopetetaan laihduttaminen ja aletaan herkutella kaiket päivät suolaisella ja makealla safkalla!