Kolmen ikäisenä muutin Otanmäkeen, Titaaniin isän, äidin ja siskoni kanssa.
Tuijotan talon kuvaa. Muistoja tulvii mieleeni.
Pesosen Leena oli saman ikäinen kuin minä. Hänellä oli neljä isoa veljeä. Timosen poikien nimet olivat Jari ja Kari ja tytön nimi oli Pirjo. Ihastuin ekaluokalla Jariin, kun hän esitti mustalaista koulun näytelmässä. ”Mustalaiset ajoivat markkinoilta päin kotia, asettuivatpa levähtämään omenapuun juurelle”. Jari ei koskaan tullut tietämään ihastumistani.
Niemelän äiti huusi ikkunasta: ”Sinikka, Seija ja Veijo, kotiin” tai ”ei saa kiusata meidän Veijoa”.
Vänskän tumman ja kauniin äidin nimi oli Lahja, pojat Esko ja Hannu. Esko putosi kerran olohuoneen ikkunasta (talon takana) pihalle, mutta selvisi säikähdyksellä?.
Sarvikkaan isä kuoli kaivosonnettomuudessa ja Anneli, Riitta ja Taina muuttivat äitinsä kanssa takaisin Etelä-Pohjanmaalle.
Rissasen tumma ja laiha äiti putsasi Leilan korvat aamuisin, kun odotin tyttöä kanssani kouluun heidän eteisessä. Isosiskon Helenan kanssa kaveerasimme myös.
B-rapussa asui Korhosen Topi ja Jaatisen Olli, Pertti ja Jorma sekä Ojalehdon Helena. Helena tuli kerran minun synttäreille, vaikka ei ollut kutsuttu ja toi vanhan Viisikko-lehden. Meidän äiti päästi hänet sisään. Topin kanssa keskustelimme useasti syvällisiä.
Vähän harmitti, kun Jaatisen äiti rupesi talkkariksi. Nimittäin minä ja Olli ja monet muut talon lapset harrastimme hissillä ajoa kellarista vinttiin ja vintistä kellariin. Sekä juoksimme kellarin käytävällä pakoon talkkaria. Siihen aikaan näin useasti unta, kuinka ajoin hissillä ja hissi meni joko alas, alas, alas tai ylös, ylös, ylös. Pysäyttelimme hissiä pukkaamalla takapuolella lujaa oveen.
Kerran Leilan kanssa menimme vintille A-rapusta ja kiipesimme kattoluukusta katolle (harjakatto, punaisia tiiliä lomittain) ja tarkoituksemme oli kävellä b-rapun kattoluukun kautta b-rappuun. Kesken matkan yksi tiili luiskahti Leilan jalkojen alla ja putosi alas. Me säikähdimme, että nyt kävi käry. Menimme nopeasti takaisin a-rapun kattoluukusta vintille ja hissillä kellariin. Juoksimme metsän läpi koululle.
Suunnitelma: Sanotaan, että ollaan oltu opettajalla kylässä. Pitkän ajan kuluttua tultiin pihalle takaisin ja kyseltiin ohimennen ihmisiltä, että onko tapahtunut mitään erikoista? Että onko katolta tippunut tiiliä? Kukaan ei ollut huomannut mitään. Emme kertoneet asiasta kenellekään.
Leikimme kymmenen tikkua laudalla ja rosvoa ja poliisia talon lasten kanssa porukalla. Talvella teimme valtavan lumilinnan talon viereen. Luistelimme, laskimme mäkeä. Yhdelläkään perheellä ei ollut telkkaria tai autoa tai puhelinta.
Muistoja kumpuaa mieleeni kosken kuohujen lailla. Jatkan muistelua joskus. Ennenkuin täytin kymmenen muutimme muualle.
Minkälaisia muistoja Sinulla putkahtaa ajatuksiin lapsuudesta?
kiitos
…ihana lapsuutesi, olisi ollut jännää tuntea toisemme jo silloin.
Harmi,että olen jo laittanut omenat. Näytti hyvältä ja varmaan on sitä. Kiitos ohjeesta. t vanha
Arvoisa vanha saanen kysyä: ”Kirjoititko kommenttisi aamulla ennen kuutta? Heräsitkö aikaisin vai etkö nukkunut ollenkaan koko yönä? ”
Terve. Täällä Rissasen Leila sieltä Otanmäestä.
Nykyään asun Ruotsissa vuodesta 1969,Nyköping.
Helena asuu Strängnäs,Pauli muutti takaisin Suomeen, Turku. Äiti ja isä on nukkunut pois.
Ihana yllätys, Leila, että yleensä olet löytänyt blogini ja tämän juttuni Otanmäestä!
Kirjoittelen myöhemmin sähköpostiisi lisää.
Onko sulla lapsia?
Hei Tatjaana! Yritän muistella kuka voit olla Otanmäestä. Siskoni Leilalla on parempi muistikuva sinusta ja siskostasi.
Sinähän muistat naapureiden nimet ja paljon tapahtumia vaikka muutitte pois. Kirjoititko päiväkirjaa?
Halusin pois Otanmäestä. Uneksin siitä jo lapsena, muuttaa pois kotoa ja Otanmäestä.
19 vuotiaana sain töitä vanhainkodista Tukholmasta.
Opiskelin täällä Ruotsissa sairaanhoitajaksi vaikka muistoni ja koulunkäynnistä (oppikoulussa) oli vaan epäonnistumista ja niitä teini-iän probleemia. Luin myös saksaa enkä ole edes aikuisena oppinut englantia.
Hei Helena
Kiitos kommentistasi!
Muistan sinut hyvin.
Ennen kuin kansakoulu alkoi, luulin, että sinä ja minä olemme yhtä vanhoja. Minulle oli pieni pettymys, kun olinkin nuorempi kuin sinä. Olimme Leilan kanssa samalla luokalla.
Tapasin sinut kerran Kajaanissa, kun joku laulaja esiintyi kajaanilaisella tanssipaikalla, keskustassa Sampolassa?
Mitä elämääsi kuuluu?
Tarja Jokelainen
Hei! Lähetin sulle viestin. Voimme tulla ystäviksi facen kautta. 😊
Helena
Kiva, kiitos