Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

Yhdysvallat

BLT Sandwich

BLT Sandwich eli suomalaisittain BLT-leipä saa nimensä englanninkielisten ainesosiensa mukaan. Bacon, Lettuce, Tomato eli pekoni, salaatti ja tomaatti muodostavat sopivan rapean, raikkaan, mehevän ja suolaisen yhdistelmän majoneesilla voideltujen paahtoleipien väliin. Meidän ensimmäiset BLT-maistiaiset ovat olleet ison rapakon takana joko USA:ssa tai Karibian risteilyllä. Kumpikaan ei muista missä tarkalleen ottaen maistoimme BLT:tä ensimmäisen kerran, mutta jos sanon Miamissa, en usko että menee kovin pahasti pieleen.

Tällä kertaa söimme BLT-leivät kotilounaana. BLT oli juuri sopivan täyttävä tapaus lounaalle, mutta menisi hyvin myös isompana välipalana. Ehkä koululainenkin ilahtuisi BLT-leivästä iltapäivän herkkuna. Meidän 4-vuotias pikkubloggaaja maisteli tyytyväisenä omaa BLT-leipäänsä jopa flunssaisena ja osallistui sen tekoonkin mielellään. BLT sopii mainiosti myös brunssipöytään tai evääksi. Eli vähän niinku kaikkeen.
Continue Reading

Makumatkoja kotikeittiössä

Meillä oli aikoinaan tapana tehdä pitkiä makumatkoja kotikeittiössämme kokkaillen eri maiden ruokia. Teemana saattoi olla jokin tietty maa, matka maailman ympäri tai makumatka maihin, joihin emme halua oikeasti matkustaa.

Makumatkoja oli hurjan kiva järkätä ja nyt kun lapsemme alkavat olla jo vähän isompia kuin pikkuvauvoja, mahdollistaa elämäntilanne vanhaan kivaan perinteeseen palaamisen. Nyt voimme tehdä ruokaa taas vähän pidemmän kaavan mukaan, herkutella rauhassa kun lapset nukahtavat tai toisinaan jopa maistella heidän kanssaan uusia makuja.

En haluaisi sanoa k-sanaa ääneen, mutta kyllä vaan valloillaan oleva koronaeristäytyminenkin vaikuttaa kokkausintoon positiivisesti. Nyt kun ravintoloihin ei pääse nauttimaan pitkiä illallisia, on sellaisia järjestettävä kotona. Eilen esimerkiksi nautiskelimme alkuruoaksi kermaista simpukkakeittoa ja pääruoaksi sinihomejuustokuorrutettua karitsaa portviinikastikkeella. Niiden reseptit tulee blogiin myöhemmin.

Kaivelin blogin arkistoista reseptejä makumatkat mielessäni ja kokosin ne tähän myös teidän iloksenne. Pahoittelen vanhempien postausten kehnoa kuvanlaatua. Älkää välittäkö siitä, sillä reseptit ovat yhä oikein toimivia.
Continue Reading

Reuben – Pastramileipä

Jos New York Cheesecake oli ehdottomasti makein Nykin matkamuistomme, oli Katz’s Delin
pastramileipä suolaisten herkkujen ykkönen. Leipä täynnä ohueksi leikattua pastramia hapankaalin, juuston ja suolakurkun kera oli niin mehukas että se valui käsiä sekä naamaa pitkin ja sai kaipaamaan pastramileipää yhä uudelleen ja uudelleen. Vihdoin päätimme tehdä sitä itse kotona.

Fafa’s Smokeryn herkut ovat olleet pitkään lemppareitamme ja aina kun olemme maistelleet kojun valmiita annoksia, olemme luoneet kaipaavia silmäyksiä kokonaisiin lihakimpaleisiin. Etenkin pastrami on houkutellut kovasti.
Continue Reading

New York Cheesecake

Olemme syöneet hodareita katukojusta, nautiskelleet ostereita alkupalaksi, mutta ehdottomasti makein makumuisto New Yorkista on jälkiruoaksi kulmakuppilassa nautitut juustokakkupalat, jotka veivät todellakin kielen mennessään. New York Cheesecake on ihan koko maailman ja elämänkin mittapuulla yksi parhaista makumuistoista jonka olemme kokeneet.

Olimme palaamassa illalla hotellille kun päätimme piipahtaa vielä viereisen kadunkulman kahvilassa maistamassa sitä kuuluisaa kakkua, joka on saanut nimensä tästä keltaisten taksien kaupungista, joka ei koskaan nuku. New York Cheesecake. Siinä sitä oli vitriinissä montaa eri makua. Päätimme maistaa aitoa ja alkuperäistä maustamatonta sekä sen suklaista versiota. Ja se oli kuulkaa menoa sen jälkeen.
Continue Reading

New York, osa 3

Viimeinen kokonainen päivämme New Yorkissa valkeni lämpimän aurinkoisena ja päätimmekin olla reippaita ja mennä metron sijaan kävellen American Museum of Natural Historyyn. Aamiaisen jälkiruoaksi (kyllä sellainenkin käsite on olemassa ainakin lomailevalla Martinalla) nappasin kiskasta Peanut-patukan mukaani, sillä minä en vaan voi saada tarpeekseni mistään missä lukee peanut tai peanutbutter. Kotonakin vetelen maapähkinävoita suoraan purkista silloin kun kukaan ei näe. Riippuvuus pähkinäistä tahnaa kohtaan kukoistaa siis täydessä kukassaan.

Kävelimme kohti museota Upper West Sidella Central Parkin vierusta pitkin ja ihmettelimme jälleen kerran aivan omanlaistaan tunnelmaa, joka tässäkin kaupunginosassa vallitsi. Itse museossa oli niin paljon kaikenlaista ihmeteltävää ja nähtävää, että siitä voisi tehdä oman postauksena. En tiedä teenkö sellaista koskaan, mutta ainakaan tähän postaukseen en tunge museon sisältä otettuja kuvia. Paitsi tämän yhden, sillä meillä kävi tämän jutun kohdalla aika hyvä tuuri matkamme ajankohdan kannalta.

Kuvassa näkyvät maailmalla tapahtuneet maanjäristykset ja juuri reissuamme ennen oli Japanissa ollut iso maanjäristys (muistanette uutisista kun Fukushima oli pulassa). Tästä sai aika hyvän käsityksen kuinka isosta järistyksestä oikeastaan oli kyse. Puolet kartasta on Japanin rinkuloiden peitossa. Onneksi matkamme suuntautui Jenkkeihin eikä Japaniin..

Saimme kulumaan museossa tovin jos toisenkin ja sieltä ulos putkahdettuamme oli turisteille tullut nälkä. Niinpä nappasimme kojusta ihanat Philly Cheese Steakit ja menimme syömään ne Central Parkiin. Istuimme siinä piknikillä ja aistimme valtavan puiston tunnelmaa. Olimme päättäneet, ettemme kolua koko puistoa läpi tällä reissulla, vaan kävelemme vain museon kohdalta puiston halki etelään koukaten ainakin Strawberry Fieldsin läpi. Jotain pitää jättää ensi kertaankin, eivätkä museossa tallustamisesta väsyneet jalkamme olisikaan jaksaneet viedä meitä kovin syvälle puiston uumeniin.

Seikkailimme Central Parkissa kuitenkin sen verran että näimme rabies-oravan ja kauniita maisemia, sekä myös sen Strawberry Fieldsin Imagine-muistomerkkeineen.

Kun olimme putkahtaneet ulos puistosta totesimme hieman ihmeissämme nähneemme jo kaiken mitä halusimme ensimmäisellä Nykin reissullamme nähdä. Illalla kiertelisimme vielä ihastelemassa yöllisen Manhattanin valoja ja tunnelmaa, mutta nyt meillä ei yhtäkkiä olekaan mitään suunniteltua tekemistä. Ihan parasta, nyt voisimme tehdä ihan mitä huvittaa, kunhan ensin keksisimme mitä se voisi olla. No, mennään vaikka metrolla johonkin missä emme ole vielä käyneet. Niinpä otimme seuraavan metron ja putkahdimme ulos Macy’s tavaratalon liepeillä ja suuntasimme sinne sisään.


Mekkotaivas


Jäätelötaivas

Macy’sissa oli ainakin mekkotaivas ja jäätelötaivas, joissa vietimme molemmissa tovin jos toisenkin. Ostettavaa olisi ollut vaikka kuinka paljon, mutta onneksi emme olleet nyt shoppailutuulella, joten säästimme pitkän pennin kun kävelimme tavaratalosta ulos ilman yhtäkään ostoskassia. Hyvä me!

Ennen illallista meidän oli määrä laittaa vielä kamat kasaan, sillä aamuvarhaisella oli lähtö La Guardian lentokentälle ja seuraavaan kohteeseen. Kun laukut oli pakattu ja ulkona pimeää, lähdimme etsimään pizzapaikkaa, mikä olikin helpommin sanottu kuin tehty siinä osassa Manhattania, jolla hotellimme sijaitsi. Lopulta löysimme pikaruokapaikan näköisen mestan, josta ostimme muutaman pizzaslicen ja pikkupullot punkkua. Tämä illallinen saisi nyt kelvata.

Syömisen jälkeen lähdimme sulattelemaan pizzoja kävellen käsi kädessä pimentyneessä kaupungissa, joka ei oikeastaan ollut kovin pimeä, sillä joka paikassa loisti erilaisia valoja. Times Square oli luonnollisesti kaikista valoisin paikka iltamyöhään ja siellä tökötimmekin tovin ihmettelemässä kaikkia niitä valoja ja aukiolla vaeltavaa väenpaljoutta.

Olimme suunnitelleet menevämme myös Top of the Rockiin ihailemaan korkealta näköalapaikalta pimeää New Yorkia, mutta sinnepä ei mahtunutkaan, joten jätimme senkin sitten seuraavaan kertaan. Aloimme sitä paitsi olla jo niin väsyneitä, että hotellihuoneen sänky alkoi tuntua melko houkuttelevalta vaihtoehdolta. Suuntasimmekin pienen tunnelmallisen kävelykierroksen jälkeen hotellihuoneeseen ja nappasimme hetken mielijohteesta lähikaupasta vielä viimeisen palan juustokakkua iltapalaksi hotellille. Juustokakku naamariin, iltapesut ja sitten unten maille. Seuraavana aamuna olisi aikainen herätys lentokentälle.

Perinteiset lähtökaljat oli hörpättävä tälläkin kentällä, vaikka perillä Fort Lauderdalessa Henkka istuisikin auton rattiin ja ajaisi meidät avoautolla Miami Beachille. Herra itse ei tätä muistanut tilatessaan meille isot tuopit, mutta onneksi alkomaholi ehti haihtua lentomatkan aikana.

Lentomme lähti tosiaan kohti Fort Lauderdalea, mutta se onkin sitten jo ihan oma tarinansa. Miamin ruokaseikkailuista oletkin voinut lukea blogistani aiemmin, samoin viikon kestäneestä Karibian risteilystä, joka oli ehdottomasti lomamme kohokohta, vaikkei sitä oikein voikaan verrata upeisiin hetkiin, joita vietimme New Yorkin sykkeessä.