Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

Vantaa

Helppoa ja herkullista tarjottavaa vieraille

Kaupallinen yhteistyö Crunch Brunch kanssa.

Tiedättekö mikä on syksyssä parasta? Se kun voi jäädä hyvällä omallatunnolla sisään nautiskelemaan kodin lämmöstä. Meillä leppoisiin koti-iltoihin kuuluu olennaisena osana ruoka, joka on usein etenkin joulukauden lähestyessä juustotarjotintyylistä naposteltavaa. Sellaista, mitä on helppo tarjota vieraillekin.

Kaupan hyllystä on toki helppo napata pari juustoa, niille keksejä ja hilloja tai hedelmiä. Päänvaivaa tuovat kuitenkin erityisruokavaliot. Mitä voin tarjota gluteenittomalle tai vegaanille? Entä mitäköhän lapset syövät? Kaikille pikkuisille ei maistu homejuusto. Sitä paitsi eivät aina ne samat tarjottavat maistu kohta itsellekään. Kaavoihin on liian helppo kangistua.
Continue Reading

Lapsuuden kesät Kuusijärvellä

Mikään ei tunnu paremmalta kuin lempeän lämmin tuulenvire kasvoilla kouluikäisen lapsen polkiessa Suvivirren jälkeen kohti uimarantaa kavereiden viilettäessä vierellä. Reppuun on pakattu evästä, uikkarit ja pikkurahaa. Pyyhe unohtui taas, mutta kesä kuivaa minkä kastelee. Jos ylipäätään malttaa nousta vedestä kuivattelemaan. Taisin polkea silloinkin märällä uikkarilla kotiin.

Pikkuraha ei sen sijaan unohtunut koskaan. Sillä voi ostaa Kuusijärven kioskista herkkuja. Ulos kahvilan ulkopuolelle asetetut laarit olivat täynnä erilaisia karkkeja, joiden hintoja pienen ihmisen mieli laski kuumeisesti omaa vuoroa jonottaessaan. Vai ottaisiko sittenkin jäätelön? Muistan vieläkin miltä myyjänä ollut mies näytti ja että seinältä voi lukea veden lämpötilan.
Continue Reading

Itä-Hakkila – Lenkillä lapsuusmaisemissa

Lapsuusmaisemiin palaamisessa on jotain äärimmäisen haikeaa ja nostalgista. Muistot heräävät henkiin ja vanhoja tuttuja maisemia katsoo uusin silmin. Kaikki näyttää pienemmältä kuin muistikuvissa. Välimatkat ovat lyhyempiä. Vain puut ovat kasvaneet.

Kävin tänä vuonna lenkillä lapsuusmaisemissani Itä-Hakkilassa. Lähdin matkaan Nissaksesta Sotungin koulun vierestä. Aikomuksenani ei ollut mennä niin pitkälle, mutta yhtäkkiä huomasin olevani päiväkodin takana. Siitä oli vain lyhyt ylämäki Merkkipuuntielle ja sitten olinkin jo vanhalla kotitielläni.
Continue Reading