Kävelen reippain askelin pitkin vanhaa siltaa, joka ylittää Keravanjoen. Joki haarautuu tässä lähistöllä. Siitä Haarajoki on saanut nimensä. Tummanpuhuva vanha mylly tervehtii minua tien laidalla. Taivas hehkuu liilan ja vaaleanpunaisen sävyjä. Ilma väreilee taianomaista tunnelmaa. On ihan älyttömän kaunista. Syksyiset auringonlaskut ovat parhaimmillaan juuri tällaisia.
Ihailen maisemaa ja sisälläni läikähtää jännityksensekainen onnen tunne. Maailma on niin ihmeellinen. On kauniita maisemia, auringonlaskuja ja luontoa. On pieni elämän alku sisälläni. Siitä ei tiedä vielä juuri kukaan. Olen saanut vasta itsekin tietää ja sulattelen ajatusta 9 kuukauden kuluttua alkavasta äitiydestä ja perhe-elämästä. Pienestä vauvasta, joka kasvaa sisälläni. Maailma on niin ihmeellinen.
