Browsing Tag

tampere

Muumimatkalla Suomessa

Sisäänpääsyt saatu yhteistyössä Visit Naantalin ja Muumimuseon kanssa.

Meillä asuu pieni muumifani. Uskon että näin on monessa muussakin suomalaisessa lapsiperheessä sekä myös lapsettomassa perheessä. Muumit vetoavat aikuisiinkin, vaikka ainakaan Henkka ei myönnä mitään. Minä sen sijaan olen huomannut kaappiin muuttaneen muutaman muumimukin kuin itsestään ja pikkubloggaajan muumihahmot ovat mielestäni ehdottomasti lelujen söpöimmästä päästä.

Ketään perheestämme ei ole myöskään varsinaisesti jouduttu pakottamaan matkustamaan muumikohteisiin, vaikka toki suurin innoittaja reissuille ovatkin pikkubloggaajan onnesta loistavat silmät ja maailman levein hymy suloisine hymykuoppineen, jotka syttyvät lapsen kasvoille aina kun näkyvillä on muumeja. Ja niitähän on ollut näkyvillä ilahduttavan usein. Kas tässä vinkkimme muumimatkalle kotimaahan:
Continue Reading

Suomen kesään sopivaa ohjelmaa Tampereelle

Tampere on ehdottomasti yksi lempikaupungeistamme Suomessa. Ei siis tarvinnut kauaa miettiä, kun saimme kutsun blogimatkalle Tampereelle. Martina ei päässyt lähtemään reissuun, joten sain kunnian mennä edustamaan meitä. Kyllä, nyt ei juttua kirjoitakaan Martina vaan Henkka. Se blogin toinen osapuoli joka on elänyt tekstin suhteen hiljaiseloa tähän asti. Ehkä nyt oli jo korkea aika kokeilla tätäkin.

Tampereen blogireissun ohjelmassa oli kahden päivän aikana toimintaa laidasta laitaan. Tämä kesä on ainakin omasta mielestäni ollut säiden puolesta jotenkin poikkeuksellisen huono. Tuntuu että aina sattuu sateinen päivä, kun pitäisi jotain tehdä. Ennen lähtöä säätiedotusta katsoessa, tuli mieleen, että eikö nyt kahta päivää olisi voinut olla taas satamatta. Kävi kuitenkin ilmi, että meidän ohjelmaa ei sade haitannut. Oma asennevammakin sateen suhteen korjaantui hiukan tällä reissulla. Tässä siis vinkkejä ja tekemistä Tampereelle kelistä riippumatta.
Continue Reading

Pizzeria Napoli

Tampereen matkaa suunnitellessani, mietin myös, mikä olisi kiva lounaspaikka meille perjantaille ennen kuin lähdemme ajamaan kotiin. Netin selailu loppui lyhyeen kun muistin Pizzeria Napolin, jota ainakin työkaverini on kehunut kovasti. Sinne on päästävä ja se saa luvan sopia Henkallekin, päätin ja kirjoitin Napolin osoitteen ylös.

Tampereen paras pizzapaikka kuulosti myös Henkan mielestä hyvältä, joten tallustelimme Aleksanterinkadulla sijaitsevaan pizzeriaan kun vatsat alkoivat kurnia. Ravintola oli täynnä, mutta saimme pian pöydän terassilta.

Olin tutkinut Napolin pizzalistaa jo kotona, sillä huikean 100 pizzan listassa riittää tutkittavaa. Hylkäsimme heti kaikki peruspizzat ja päätimme valita toisen pizzoistamme Tex Mex -listalta. Tulista amerikkalaista Texas Pete -kastiketta sisältävistä pizzoista valikoitui lopulta meidän lounaaksemme Pollotex, jossa on kanaa, mozzarellaraastetta, paprikaa, punasipulia, tomaattia ja tietysti se hieman tulisempi pizzakastike.

Toinen pizza valikoitui aika helposti kun bongasimme listalta strutsipizzan. Strutsia emme ole aiemmin maistaneet, joten sitä on saatava. Strutsinlihan kaverina Struzzo Picante -nimisessä pizzassa on jalapenoa, pekonia, punasipulia ja riistakäristystä.

Molemmat pizzat olivat todella herkullisia eikä niitä suotta kehuta Tampereen parhaiksi. Vain Helsingin Skifferin pizzat vetävät näille vertoja. Plussaa tulee myös siitä, että pizzat jaettiin valmiiksi puoliksi ja niiden kaveriksi pöytään tuotiin kulhollinen valkosipulia, jota sai itse annostella pizzan päälle. Me söimme luonnollisesti koko kulhon tyhjäksi.

Vaikka pizzeria on kuulemma aina hyvin täynnä eikä pöytävarauksia oteta, mahtuu syömään kuitenkin melko nopeasti. Hommaa nopeuttaa huomattavasti se seikka, että tarjoilija jättää pöytään lapun, jonka kanssa pizzat mennään maksamaan lopuksi kassalle. Tarjoilijoiden ei tarvitse rahastaa asiakkaita ja asiakkaat pääsevät maksamaan heti syötyään. Kätevää ja ennen kaikkea nopeaa.

100 pizzan listalla on luonnollisesti huikea määrä houkuttelevia pizzoja ja veikkaanpa että niitä pitää päästä maistamaan vielä uudestaankin. Niin herkullisia tämänkertaisetkin pizzamme olivat. Vielä pitäisi maistaa ainakin mustamakkarapizzaa, etanapizzaa sekä jompaa kumpaa erittäin tulista habanerolla maustettua Tex Mex -pizzaa. Tapaamme siis vielä, Pizzeria Napoli!

Hopealinja

Mikä onkaan parempaa kuumana kesäpäivänä kuin istua laivan kannella, nauttia vilvoittavasta tuulesta ja ihailla suomalaista järvimaisemaa. Okei, meren rannalla kasvanut tyttö pitää ehkä astetta enemmän merestä kuin järvestä, ja voisi se kansi olla myös pienemmän veneen eikä laivan, mutta ymmärtänette pointin.

Meillä kävi ihan mieletön tuuri kesäisellä Tampereen reissullamme, sillä alkukesästä vielä epävakaisena sekoilleet säät suosivat meitä ja koko päivän kestävälle sisävesiristeilyllemme osui ihanan helteinen päivä. Olisimme menneet risteilylle joka tapauksessa ja jännitimme vähän tuleeko siellä tylsää jos sataa ja on kylmä, mutta onneksi aurinko jaksoi porottaa ja aika laivalla kului kuin siivillä.

Aluksemme Silver Star lähti Tampereen Laukontorilta klo 9:30. Lippuja voi ostaa torin laidalla nököttävästä vaaleansinisestä rakennuksesta ja jos aamiainen on jäänyt väliin tai muutenkin, torilta löytyy maailman parasta mustaamakkaraa Tapolan kojusta. Me saavuimme paikalle hyvissä ajoin, jotta mustaamakkaraa himoitseva minä pääsin nauttimaan myöhäisen aamiaisen torilla. Puolukkahillolla tottakai.

Sitten oli aika astua laivaan ja lähteä vesille. Suuntasimme laivan aurinkokannelle, kapteeni kävi tervehtimässä ja sisällä laivassa oli mies soittamassa harmonikkaa. Ihana tunnelma. Laiva lähti satamasta ja alkoi lipua alas Pyhäjärveä. Me nautimme täysin rinnoin ihanasta Suomen kesästä, järvestä ja auringosta. Kuinka kaunis Suomi onkaan.

Matka Visavuoreen kestää noin 4,5 tuntia, mikä saattaa kuulostaa alkuun tosi pitkältä, etenkin kun matka taivalletaan edestakaisin, ellei sitten halua jatkaa Visavuoresta Hämeenlinnaan, joka on 2,5 tunnin matkan päässä. Voit toki tulla myös Hämeenlinnasta ja jatkaa Visavuoresta Tampereelle tai takaisin Hämeenlinnaan. Ihan miten haluat. Laiva pysähtyy tarvittaessa myös Nokian Edenillä ja Lempäälän kanavallakin voi jäädä pois kyydistä.

Matkalla on paljon nähtävää ja aika kuluu vauhdilla ihan vaan kannella istuskellessa. Toinen toistaan hulppeampia mökkejä ja asuinrakennuksia on hauska katsella, seassa on myös pieniä söpöjä mummonmökkejä, romahtanut venekatos, pieni asutettu saari ja olipa yhdellä rannalla myös eräs elämästä nauttiva alaston mieskin. Kukin tyylillään ja kai nyt vapaasta kesäfiiliksestä saa nauttia.

Lempäälän kanavassa riittää ihmeteltävää varsinkin lapsille, mutta myös ihan tällaisille vanhemmillekin tytöille ja pojille. Miten laiva mahtuu kapeaan kanavaan ja kuinka nopeasti vesi nousee ja laskeekaan. Sulut kiinni ja sulut auki. Nyt se on auki, nyt se on kii. Rannalla haukkuu koira ja ohikulkijat vilkuttavat laivalle.

Menomatkalla Visavuoreen laivalla tarjoiltiin myös maukas buffet-lounas. Tarjolla oli paljon erilaisia salaattiaineksia, joista omalle lautaselleen voi koota mieleisensä kombon. Oli myös leipää ja levitettä, perunoita ja kasvislisuketta, maukasta kanapataa ja sitten se suurin yllätys, eli ihan sairaan hyvänmakuiset silakkapihvit. Eiväthän silakkapihvit voi olla hyviä! Vaan ovat ne, ainakin Hopealinjan laivalla.

Minun olisi tehnyt mieli ottaa silakkapihvejä vielä lisääkin, mutta piti jättää tilaa kahvin kanssa tarjoiltavalle mustikkapiirakalle ja vaniljakastikkeelle. Ihanaa suomalaista ruokaa nautittuna upeissa maisemissa. Kyllä kelpaa.

Laivan baarista voi hakea myös muun muassa lemppariani Happy Joe -siideriä kannelle nautittavaksi, ja jos sataa, voi siiderin tai muun juoman nauttia sisätiloissa laivan ylä- tai alakerrassa. Upealta ne järvimaisemat näyttävät ikkunastakin katsottuina.

Jos sataa, mukana on lapsia tai muuten vaan alkaa aika käydä pitkäksi, niin laivalta löytyy iso kasa lauta- ja korttipelejä, joita mekin pelasimme paluumatkallamme Silver Moonilla, kun eräs aurinkorasvan unohtanut bloggaaja alkoi muistuttaa väritykseltään rapua. Siinä vaiheessa ei auttanut edes ystävällisen ja erittäin iloisen Tammerfesteille matkalla olleen miehen laukusta lainattu aurinkorasva, jota hän pakotti minut laittamaan kun näki punaisen ihoni.

Lautapelien lisäksi laivalla on luettavaa sekä leluja lapsille. Myös henkilökunnan kanssa on mukava jutustella. Perillä Visavuoressa on hieman yli tunti aikaa tutustua alueeseen ja se riittää varsin hyvin. Takaisin Tampereelle saavuimme iltakahdeksan maissa ja aamulla vielä niin rauhallista aamu-untaan uinuva Tampere oli muuttunut ihan täysin. Tori, rannat ja ravintolalaivat olivat täynnä porukkaa. Ratinassa soitti Happoradio ja meininki oli iloisen riehakas. Tammerfest oli alkanut!


Paluumatkalla Henkka söi pulled pork -leipää…

…ja minä maistelin merellistä toast skagenia aka Laivan leipää.

Hopealinjan kyydillä pääsee myös noin 20 minuutin matkan päässä Tampereen Laukontorilta sijaitsevaan Viikinsaareen, jossa voi viettää kesäistä päivää vaikkapa uiden, grillaten, tutustumalla luontopolkuun tai käymällä kesäteatterissa. Voit järjestää risteilyn myös omalla porukalla tai osallistua teemaristeilyyn. Tutustu tarkemmin tarjontaan Hopealinjan nettisivuilla.

Yhteistyössä Hopealinja

Visavuori

Valkeakoskella Vanajaveden etelärannalla sijaitsee Visavuori, jossa riittää ihmeteltävää ja katseltavaa koko perheelle. Emil Wikströmin taiteilijakoti ja ateljee tähtitornineen, alueen kaunis puutarha ja kukkaistutukset sekä Kari Suomalaisen tuotantoa esittelevä Kari-paviljonki tarjoilevat paljon kierreltävää ja katseltavaa, puhumattakaan alueen söpöstä kahvilasta, josta tekisi mieli ostaa muun muassa kaikkea.

Visavuoreen pääsee oman auton lisäksi vaikkapa bussilla tai ottamalla Toijalan juna-asemalta taksin alueelle. Toijalan asemalta on noin 10 kilometriä Visavuoreen, Valkeakosken keskustasta 14 kilometriä, Hämeenlinnasta 30 kilometriä ja Tampereelta 45 kilometriä. Ehdottomasti hauskin tapa matkustaa Visavuoreen on vesiteitse Hopealinjan laivoilla, jotka kulkevat alueelle Hämeenlinnasta ja Tampereelta. Kerron Hopealinjan sisävesiristeilystä lisää myöhemmin omassa postauksessaan.

Saavuttuamme Visavuoreen kiertelimme ensin alueen ympäri ja kuvasimme kukkaloiston keskellä komeilevia rakennuksia. Kiersimme myös Suomen tunnetuimman pilapiirtäjän Kari Suomalaisen Kari-paviljongin näyttelyn. Herran kerrotaan tokaisseen kerran, että “Joka aamu kun mä herään, mä ihmettelen kuinka taitava mä oon”. Ei mikään ihan vaatimaton mies.

Kari Suomalaisen teoksia enemmän minua kiinnostivat kuitenkin Emil Wikströmin taiteilijakoti ja ateljee. Kuvanveistäjän asuinrakennuksessa on edelleen alkuperäinen irtaimisto jäljellä ja suurin osa kalusteista on ostettu Pariisista. 1902 vuonna rakennettu talo henkii vanhaa aikaa ja sen terassilta aukeaa upeat maisemat Vanajavedelle.

Wikströmin taiteilijakodin vieressä sijaitsee jo ulkoapäin erittäin vaikuttavan näköinen ateljee. Keltainen rakennus on kuin suuri piparkakkutalo ja sen sisätiloja oli päästävä heti tutkimaan. Ateljeessa on esillä Wikströmin teoksia ja etenkin pikkuväen (sekä Martinan) mielestä hauskinta on ateljeen tähtitorniin kiipeäminen.

Ateljeen alakerrassa on suloinen kahvio, josta voi ostaa herkkujen lisäksi pieniä tuliaisia. Me nappasimme vain jäätelöt mukaamme, sillä olimme juuri syöneet Hopealinjan laivalla kattavan lounaan. Nautiskelimme jäätelöitämme ateljeen terassilla ennen kuin oli aika jatkaa matkaa takaisin Tampereelle. Tuo Pantteri-tuutti oli muuten todella hyvää. Suosittelen kaikille salmiakin ystäville!

Muun muassa tämä Tampereen Hämeenpuiston päästä löytyvä Näsikallion suihkukaivo on Emil Wikströmin käsialaa. Tai tarkemmin ottaen näyttävän suihkulähteen veistokset ovat Wikströmin taidonnäytteitä. Allas- ja kaiderakennelmat on tehnyt Birger Federley. Suihkukaivon patsaista yksi esittää Pohjanneitoa, toinen tehdas- ja toinen kotiteollisuutta. Tehdasteollisuutta kuvaavassa patsaassa isä ja poika hämmästelevät veden voimalla pyörivää ratasta ja kotiteollisuusveistoksessa on Jouni Hynynen äiti ja tytär kutomassa sukkaa.

Yhteistyössä Hopealinja