Kävin Bosgårdin tilalla ensimmäisen kerran kuluvan vuoden huhtikuussa ystävieni kanssa. Tykkäsin paikasta niin, että halusin viedä myös perheeni sinne.
Huhtikuussa charolaiskarja näkyi vain lautasillamme, mutta heinäkuun lämmössä komeita eläimiä voi ihailla myös laiduntamassa idyllisissä maalaismaisemissa. Kauniina kesäpäivänä oli mukavaa maleksia tilan pihapiirissä.
Olen aina pitänyt Espanjasta, mutta jostain syystä vältellyt sen kruununjalokiveä Barcelonaa. Luulen että se on johtunut muista turisteista. En viihdy turistikohteissa ja väkijoukoissa. Ajattelin Barcelonan olevan liian turre ja tukossa minulle, vaikka toisaalta ajatus ranta- ja kaupunkiloman yhdistelmästä sekä tapasbaareista houkuttelikin.
Vuoden 2017 jälkeen mielikuvaani Barcelonasta väritti myös täpötäydelle La Ramblalle ihmisten päälle ajava pakettiauto. Siitä huolimatta Barcelona oli usein vaihtoehdoissa mukana, kun mietimme seuraavaa matkakohdetta. Muut kohteet houkuttelivat kuitenkin aina enemmän.
Käänteentekevä hetki oli matka Roomaan keväällä 2022. Yleensä niin meluisa ja turisteja täynnä oleva Rooma oli koronan jäljiltä poikkeuksellisen hiljainen. Päättelin että sama voisi päteä muihinkin Euroopan kohteisiin ja yhtäkkiä aiemmin välttelemäni Barcelona, Pariisi ja Lontoo alkoivat houkutella.
Löysin itseni ja Henkan Barcelonasta jo reilun kuukauden kuluttua Rooman matkasta. Luulin tietäväni aiempien Espanjan reissujen ja kuulemani perusteella mitä odottaa, mutta Barcelona yllätti silti. Ihmettelimme joka päivä jotain, mitä emme olleet osanneet odottaa.
Keväiseltä Rooman reissulta löytyi pari uutta ravintolasuositusta, joista toisessa nautimme herkullisen pitkän lounaan ja toisessa testasimme ghetton klassikon. Muistutan myös vanhoista lemppareistani sekä kerron muutaman sanan irkkupubista, vaikka se söisikin uskottavuuttani autenttisia elämyksiä janoavana ruokamatkailijana.
Jestas mikä paikka! En tiedä minne katsoisin, joten pyöritän päätäni ihan pöllönä Loviisan Kappelin ovella. “Tällä puolella on makeat ja tuolla suolaiset skonssit.” Urpo tuijottava ilme pysyy kasvoillani kun katselen tarjoilupöytää, jonka keskellä kohoaa mahtipontinen sulka-asetelma. Herkut on aseteltu kauniisti vanhoihin astioihin ja vesi herahtaa kielelle.
“Saisiko olla mimosaa tai muuta juotavaa?” Mimosa kieltämättä sopisi tilanteeseen täydellisesti, mutta autoilijat jättävät sen väliin. Meille riittää kahvin ja teen hörppiminen pienistä vanhan ajan posliiniastioista.
