Lammi kaikilla aisteilla

Kokoonnuimme lokakuun lopulla Lammin rauhaan Hervon viehättävään huvilaan yhdessä kolmen muun työkseen kirjoittavan yrittäjän kanssa. Kun ilta hämärtyi työpäivän päätteeksi suljimme kukin läppärimme ryhtyen saunanlämmityspuuhiin, ruoanlaittoon ja ruoanlaittoviinin maisteluun. Kävimme päivien aikana myös ulkoilemassa yhdessä ja erikseen. Toiset pitivät samalla palaveria kun taas toiset juosta läähättivät hiki hatussa. Kaikki nauttivat luonnosta.

Idea kirjoitusleiriin lähti viattomasta Instagram-kommentista ja eskaloitui yllättäen huvilan varaamiseen. Kohta me jo huristimme Hervon huvilan pihaan molempien autokuntien kesken sattumalta täysin samaan aikaan. Vietimme huvilan rauhassa kaksi yötä töitä tehden, inspiroituen ja rentoutuen. Ne oli hienoja hetkiä ne. Hetket Lammin lokakuussa.

Hiekka ratisee lenkkareiden alla kun hölkkään peltojen halki kulkevaa tietä pitkin. Syksyisen kylmä viima yrittää pureutua kankaan läpi korviin ja saa silmäkulmaan kihoamaan kyyneleen. Kiristän kuin huomaamatta tahtiani pysyäkseni lämpimänä.

Iltahämärä alkaa jo laskeutua. Navetasta kuuluu vaativia tervehdyksiä kun hölkkään ohitse. Lieneekö lehmillä jo ruoka-aika? Tuttu kirpeä lannan haju saa nenän nyrpistymään, mutta mielen laukkaamaan lapsuuden mummolaan. Hymyilen haikeana mieleen tulviville muistoille.

Kiuas suhauttaa löylyt ilmoille ja käännän katsetta alaspäin purevan kuuman höyryn tulvahtaessa kasvoille. Saunan lämpö rentouttaa enkä malttaisi millään astua ulos vilvoittelemaan, vaikka päässä alkaa tuntua jo hieman huteralta.

Ilma on täynnä meistä saunojista nousevaa höyryä kun asetumme pienen pihasaunan edustalla olevan penkin luo vilvoittelemaan. Kynttilän liekki lepattaa, mutta muuten ympärillä on aivan pimeää. Tieltä kuuluu auton ääni ja sen valot kajastavat hetken maisemassa kunnes ympärillämme on jälleen pimeää ja hiljaista.

Pyyhe roikkuu jotenkuten ylläni kun kipitämme pilkkopimeää metsätietä pitkin kohti rantaa. Ratsastuskengät lonksuvat paljaissa jaloissani ja näemme vain sen, mihin otsalampun ja fikkarin kapeat valot osoittavat. Saunan lämpö on kaikonnut iholta jo ajat sitten.

Saavumme rantaan ja asettelemme lamppumme valaisemaan sitä kohtaa vedestä, johon aiomme pulahtaa. Ennen veteen astumista käsken itseäni vaan menemään, vaikka tuntuisi miltä. Kylmä vesi tuntuu tuhannelta neulanpistolta ja kivistävältä vanteelta nilkoissa kun astelen päättäväisesti syvemmälle. Haukon hetken henkeäni ennen kuin kastaudun kaulaan asti muutaman voimasanan säestämänä.

Nousen ylös vedestä, kävelen rivakasti rantaan ja tunnen miten vedessä kauiten olleet jalat alkavat kohmettua nilkkojen kohdalta ennen kuin kihelmöivä lämpö valtaa koko kehon. Enää ei ole lainkaan kylmä vaan ihanan euforinen, pirteä ja lämmin olo. Myös penikoita ja pohkeita vaivanneet kolotukset jäivät syksyisen kylmiin luonnonvesiin.

Aamuauringon kirkkaanpunaiset sävyt herättävät minut paistaen suljettujen luomieni läpi. Tätä olin toivonutkin jättäessäni illalla verhot auki. Että saan herätä kaikessa rauhassa aamuaurinkoon. Avaan silmäni, vedän hetkeksi peittoa enemmän päälleni ja katselen taivaan punaisia värejä.

Nousen ylös ja kiirehdin kameran kanssa rantaan, mutta olen jo hieman myöhässä. Kauneimmat auringonnousun sävyt ovat jo kaikonneet päivän valkeuden tieltä. Rantasaunan portaiden puu tuntuu kovalta istua, mutta rauhoitun siihen silti hetkeksi paikalleni. Haistelen aamunraikasta ilmaa ja annan sen avata uniset silmäni. Ruskan värjäämät lehdet ovat melkein kaikki jo maassa. Muuttolintuparvi lentää ylitseni ja kaikkialla on aistittavissa syksyn lohduttomuus.

Näpyttelen vimmatusti tietokoneeni näppäimistöä sen tutusta äänestä hypnotisoituen ja ajatuksiani virtuaaliselle paperille purkaen. Nenääni kantautuu upeita tuoksuja keittiöstä ja vatsa herää kurnimaan lounasajan merkiksi.

Ihailen Pian tekemää kaunista annosta ja yritän ikuistaa sen kuviin. En kuitenkaan malta keskittyä kuvaamiseen, sillä haluan päästä jo maistamaan tuota niin syviä ja herkullisia tuoksuja ilmoille päästelevää ruokaa. Maistelen suussani entuudestaan tuntemattomia kaurapaloja, joiden koostumuksen totean pehmeäksi ja miellyttäväksi. Maku tulee kastikkeesta, johon Pia laittoi juuri sopivasti chiliä. Reseptin Elina Innasen Chocochilin arkiruokaa -kirjasta napattuun herkkuun löydät täältä.

”Poks!” sanoo kuohuviinipullon korkki kun käännän pulloa auki. Seisomme pehmeällä mättäällä metsän reunalla ja asettelemme kuksia sopivaan kohtaan kuvaamista varten, niin että taustalla näkyvä maisema pääsee oikeuksiinsa.

Kun kuvat on otettu, kumautamme kuksat toisiaan vasten ja sanomme yhteen ääneen ei “Kippis!” vaan “Koppis!”. Siltä se nimittäin kuulostaa kun skumppaa täynnä olevat kuksat lyödään yhteen. Skumppa maistuu erilaiselta puisesta kuksasta. Ei ehkä optimaaliselta asiantuntijoiden mielestä, mutta luontoretkelle täydellisesti sopivalta.

Se oli inspiroiva ja rentouttava kirjoitusleiri Lammilla, josta nautin kaikilla aisteilla.